

Kupillinen ruokaa, torkut ja lenkki tuttua reittiä tassutellen. Tuttua — ja tylsää.
Arkisen tasainen päivärytmi ei vielä takaa, että koira olisi onnellinen.
Jos aktiivinen koira ei pääse toteuttamaan itseään, on niin lemmikin kuin omistajankin hyvinvointi koetuksella.
Onnistunut virikkeistäminen tekee eläinten kanssa olemisesta ihmisellekin helpompaa ja turvallisempaa, sanoo valkeakoskelainen eläintenkouluttaja Annika Wallenius.
Lajityypillisten käyttäytymistarpeiden toteuttaminen on eläimelle välttämätöntä, hän jatkaa. Erityisen tärkeää on eläimen luontaiseen ruoanhankintaan liittyvä käyttäytyminen.
”Edelleen on myös vanhoja käsityksiä, että jos annan koiralle pureskeltavaa, kohta se pureskelee kaikki huonekalut.”

Walleniuksen mukaan tilanne on juuri päinvastoin.
”Virikkeistämisen kautta koira pääsee täyttämään tarvetta tehdä jotakin. Siinä koiralle tarjotaan mahdollisuuksia.”
Eräs koira söi mielellään yksin ollessaan kenkiä ja järsi mööpeleitä. Ulkona ollessa omistajan oli vaikea saada siihen kontaktia.
Wallenius teki koiralle yksilöllisen virikesuunnitelman, joka sisälsi esimerkiksi etsintäleikkejä, virikejälkeä ja nuuskuteltavaa.
”Virikkeistämisen kautta koira sai pureskeltavaa ja revittävää ja huonekalujen pureminen loppui täysin. Asiakas myös koki, että koira otti kontaktia ulkona enemmän ja oppi nopeammin.”
Karkailuintoa autojen, riistan ja pyörien perään voi hillitä tarjoamalla lemmikille saaliseläintä imitoivia virikkeitä.
Hajulelut taas ovat tutkitusti vähentäneet ulkokoirilla ääntelyä ja levotonta käyttäytymistä tarhassa.
Automaattisesti virikkeet eivät ongelmia ratkaise, Wallenius huomauttaa. Joskus esineiden pureskelun taustalla voi olla esimerkiksi ruuansulatusongelma.
”Koira voi mennä pallon perään 30 tai 300 kertaa — niin kauan kuin jalat liikkuvat.”
Moni viihdyttää koiraansa esimerkiksi heittelemällä keppiä tai palloa. Liika on kuitenkin liikaa: Noutamisesta voi tulla pakonomaista.
”Koira voi mennä pallon perään 30 tai 300 kertaa — niin kauan kuin jalat liikkuvat.”
Kun koira on liian korkeassa vireessä, se ei muuta ajattelekaan kuin palloa.
Koiralla voi olla vaikeuksia levätä tai rauhoittua. Se joko liikkuu satasella tai nukkuu täysin raatona, Wallenius kertoo.
”Silloin koiralta puuttuu normaali, matalavireinen toiminta.”
Korkeavireisen toiminnan vastapainoksi koiralle olisi hyvä järjestää puuhaa, joka rauhoittaa sitä. Sellaisia ovat esimerkiksi tehtävät, joissa koira saa käyttää nenäänsä.
Turvallisuuteenkin kannattaa kiinnittää huomiota. Jos koira pureskelee mielellään paljon keppejä, niitä voi korvata oliivi- tai kahvipuusta tai viiniköynnöstangosta tehdyillä kepeillä. Niistä ei irtoa koiran suuhun tikkuja tai säleitä.
Lihaliemessä keitetyt ja jäädytetyt porkkanat ovat myös erinomaista rouskuteltavaa.

Virikkeet eivät kuitenkaan tarkoita vain leluja, purtavaa ja pulmapelejä. Jo uuden paikan tutkiminen ja uudet kokemukset ovat koiralle virikkeitä.
Virike voi myös olla esimerkiksi koiralle tarkoitettu kaivamispaikka pihalla tai tarkkailupaikka ikkunalla.
Mieli pysyy virkeämpänä, kun eläin pääsee tutkimaan uusia paikkoja, maistamaan uusia makuja tai pureskelemaan erilaisia materiaaleja.
”Virikkeistäminen on aina koiran hyvinvointia lisäävää ja omaehtoista käyttäytymistä.”
Hajut ovat koiralle äärimmäisen tärkeitä, Wallenius painottaa. Etsintäleikit ja jäljestäminen ovat siksi erinomaisia tapoja parantaa elämänlaatua.
Tuoksut lisäävät myös lelujen kiinnostavuutta. Tuoreen tutkimuksen mukaan maapähkinävoilla käsiteltyjä leluja saaneet pennut yrittivät näykkiä omistajiaan vähemmän, kuin tuoksuttomilla leluilla leikkineet.
Koiran lepopaikoissakin kannattaa miettiä niiden mieltymyksiä. Yksi Walleniuksen koirista pusertui mielellään sängyn alle.
Tämä ”luola” ei kuitenkaan ollut kovin mukava isolle koiralle, joten Wallenius tarjosi sille vaihtoehdoksi lasten leikkitelttaa.

Virikkeistäminen tulee aina miettiä yksilöllisesti, Wallenius sanoo. Sama resepti ei käy kaikille.
Jos koiralla on epätoivottua käyttäytymistä, muutaman päivän tai viikon systemaattisesta seurannasta on hyötyä.
Wallenius on seurannut omien koiriensa käyttäytymistä piirakkamallisen aikabudjetin avulla. Sitä varten hän seuraa ja jaksottelee koirien tekemistä useamman vuorokauden ajan.
”Kun muutimme kaupungista maalle, osa käyttäytymisestä jäi kokonaan pois. Kaupungissa koirien elämä oli enemmän pureskelua, maalla kuoppien kaivaminen ja ympäristön tarkkailu on lisääntynyt.”