Kasvatustieteilijät Kaarina Määttä ja Satu Uusiautti sanovat, että rakastuminen on mahdollista, kun ihmisellä on rakastumisvalmius, halu rakastua.
Osmo Kontulan mukaan rakastuminen tapahtuu kaikilla suunnilleen samoin: rakastumiseen kuuluu tunne spontaantisuudesta, eikä sitä voi suunnitella eikä tietoisesti valita. Toivoa sitä kuitenkin voi.
Kontulan Rakkaus mullistaa elämän -kirjassa kuvataan rakastumisen alkavan ihastumisella, jolloin vastapuoli tuntuu houkuttelevalta, miellyttävältä ja hyvännäköiseltä – sellaiselta, johon voi hullaantua. Kun ulkoisten seikkojen lisäksi myös ihmisen persoonallisuus alkaa kiinnostaa, rakkaus on alkanut.
"Tapasin tulevan puolisoni Teräsbetonin laulaessa Taivas lyö tulta. Vuosi oli 2005 ja paikkana Ruisrock. Jotain rakkaudellista Turun juomavedessä (tai oluthanoissa) silloin oli, sillä meistä festareille lähteneestä kaverikolmikosta kaikki löysivät tulevat puolisonsa juhlakansan seasta."
Heidi, Rovaniemi
Oli vuosi 1979 ja minä 16-vuotias. Lähdettiin kavereiden kanssa Kaustisen festivaaleille lauantai jortsuihin. Siellä vastaan käveli ihanista ihanin Antti, 19, Kannuksesta. Siinäpä sitten pussailtiin koko yö auton takapenkillä ja meistä tuli pari. Mentiin kihloihin saman vuoden lopussa ja naimisiin 1980 elokuussa. Ja ollaan naimisissa oltu yli 45 vuotta.
Maarit, Alajärvi
Tapasin mieheni 43 vuotta sitten lauantai-iltana Kaustisen Kalliopaviljongilla. Taustalla esiintyi Topi Sorsakoski ja Agents. Rakkaus, tanssi ja keikoilla käynti jatkuu edelleen.
Nimetön
Tämä ei ole ihan festarirakkaus, mutta Kantriin varmaan kelpaa maatalousnäyttely. Lappeenrannan maatalousnäyttelyssä raviradalla olin ihan kaupunkilaislikkana uteliaisuudesta mukana. Tuleva mieheni nojaili nykymittapuun mukaan hyvin pienen, mutta kiiltävän Massikan edessä ylpeänä. Rohkeampi kaverini haki pojan luokseni, ja siitä se juttu lähti.
Leena, Lappeenranta
Rakastuin talkoolaisporukamme nuoreen mieheen, kun olimme yhdessä pystyttämässä telttoja Ilosaarirockissa yli 25 vuotta sitten. Laulurinteellä vietettiin myöhemmin kihlajaisiamme. Oli muuten lähellä, ettei meille käynyt huonosti, sillä kadotin rakkaani talkoiden jälkeen moneksi päiväksi. Siihen aikaan ei koko ajan kuljettu puhelimet taskussa.
Henno, Joensuu