Hirvi ei puolustaudu sarvillaan petoja vastaan, vaan sarvilla on aivan toinen tehtävä

Metsiemme suurimman eläimen käytös muuttuu syys–lokakuussa.

Kiima-ajan alkaessa hirvisonni ilmoittaa olinpaikkansa sekä hirvilehmille että mahdollisille kilpaileville sonneille äännellen ja tuoksuviestejä lähetellen.

Kiimainen hirvi päästelee röhinää, joka muistuttaa hiukan koiran ääntelyä. Matkimalla hirven ääntelyä eläimiä voidaan houkutella lähemmäksi. Hirvellä on isot ja tarkat korvat, ja se kuulee ääntelyn jopa kilometrien päähän.

Hirvisonnit hankaavat sarviaan puihin ja virtsaavat hajumerkkejä ympäriinsä. Ne myös puskevat puita ja pensaita sekä kuopivat maahan kiimakuoppia.

Sonni kuopii etujaloillaan maahan matalan kuopan, johon se laskee houkuttelevasti tuoksuvan virtsansa. Lisäksi se virtsaa omien koipiensa päälle, jotta hajut kulkeutuvat eläimen mukana mahdollisimman tehokkaasti.

Myös hirvilehmä jättää hajuviestejä, joita uroshirvi nuuhkii. Virtsan mukana erittyvät tuoksut paljastavat sonnille, milloin naaras on niin sanotusti valmista kauraa ja aika on otollinen tiineeksi tulemiseen.

Tämä aikaikkuna ei ole kovin pitkä, joten urosten on oltava valmiina.

Naarashirvet eivät kasvata sarvia. 

Lapin korkeudella hirven kiiman huippu on syys–lokakuun korvilla. Etelä-Suomessa hirven kiima on pitkä. Se alkaa jo elokuun lopussa ja kestää lokakuun alkupuolelle. Keski-Suomessa kiiman aktiivinen vaihe on suunnilleen syyskuun alusta lokakuun puoliväliin.

Toisin kuin poroilla, hirvillä sarvet kasvavat vain uroksille.

Hirven sarvet vaihtuvat vuosittain ja ovat suurimmillaan kiima-aikana. Sarvet viestittävät kilpaileville koiraille sekä naaraille uroksen voimaa ja mieskuntoa.

Sarvilla ei juuri ole käyttöä puolustautumisessa saalistajia vastaan, mutta sitäkin tärkeämpi tehtävä niillä on annettaessa vastakkaiselle sukupuolelle mahdollisimman komea vaikutelma.

Suomessa hirvelle parhaat elinolosuhteet ja tiheimmät kannat ovat etelärannikon tuntumassa, jossa talvet ovat useimmiten vähälumisia ja lauhoja sekä kasvillisuus rehevää.

Hirvi aamu-usvassa on myyttisen lumoava näky. Kuva: Juho Rahkonen

Monien mielestä hirvi ei ole ollenkaan kaunis, pikemminkin rujo. Ehkä osuvin kuvaus olisi rumankaunis. Hirvi näyttää varsinkin sivusta katsottuna kirveellä veistetyltä, kuin se olisi revitty tuhansien vuosien takaisesta luolamaalauksesta nykyaikaan.

Hirven fyysiselle olemukselle on kuitenkin syy ja tarkoitus. Pärjätäkseen pohjoisissa oloissa petojen ja lumen ympäröimänä sen täytyy olla väkivahva.

Hirven pitkä turpa on kuin monitoimityökalu. Ylähuuli on joustava ja liikkuva. Se toimii tarkkana työkaluna lehtien, oksien ja vesikasvien poiminnassa.