Hirvi katkoo talvella ravinnoksi jopa muutaman metrin mittaisia puita persoonallisella tekniikalla, eikä se ole metsänomistajan mieleen

Hirvien kiehtova piirre on niiden kokoontuminen yhteen isoiksi joukoiksi talvella.

Syynä on ruoka, sillä talvella ne raapivat ravintonsa pääasiassa puista. Yksi hirvi tarvitsee tuoretavaraa 10–20 kiloa päivässä, mikä tarkoittaa kuivatuotteena noin viittä kiloa. Mänty on erityisesti niiden suosiossa.

Sopivia taimikoita ei kasva joka kulmalla, joten samoilla apajilla ruokailee joskus isompikin porukka. Syntyy laumoja.

Hirvet pääasiassa syövät ja makoilevat pienellä alueella, koska talvella kannattaa säästää energiaa. Tämä ei kuitenkaan tee niistä sen sosiaalisempia kuin kesälläkään.

”Energiaa säästyy laumassa, sillä liikkuminen lumessa suurella joukolla synnyttää polkuja”, kertoo tutkimuspäällikkö Markus Melin Lukesta.

Talvi suo rauhan hyttysiltä ja paarmoilta, eivätkä karhutkaan hätistele. Kuva: Juho Rahkonen

Hirvien suosimat ruoka-apajat ovat valitettavan usein ihmisen istuttamia taimikoita, ja pahimmillaan niistä jää jäljelle pelkkä muisto vain.

”Laskennallisesti yksi hirvi saa ravintonsa talvella noin puolen hehtaarin alueelta.”

Hirvelle kelpaavat monet puulajit, mutta mäntyä on saatavilla eniten. Esimerkiksi koivun ohuissa oksissa on talvella auttamattoman vähän ravintoa verrattua mäntyihin, joissa energiaa antavat myös neulaset.

Hirven tapa päästä käsiksi muutaman metrin korkuisiin puihin on persoonallinen. Se laittaa ruhonsa likoon ja taittaa jopa 4–5 metrin puun painollaan ja voimallaan.

Yllättävää kyllä, monet puut selviävät periaatteessa hengissä tuostakin käsittelystä. Latvastaan katkenneesta puusta ei tietenkään tule enää ykköslaatua. Runkoon syntyy mutka, ja puu altistuu sienitaudeille.

”Tiedetään, että hirvet talvehtivat samoilla alueilla vuodesta toiseen, mikä tekee metsän istutuksista vaikeaa niillä seuduilla”, toteaa Melin.

Hänen mukaansa taimien suihkuttelu Trico-hirvikarkoitteella on antanut hyviä tuloksia, sillä tuohesta se ei ole hirvenkään suu – suihkutettu ruoka maistuu pahalta.

Hirvien kokoontuminen yhteen luulisi tarjoavan puolestaan pedoille hirvenlihabuffetin, ja näin osin onkin.

Tosin karhut nukkuvat talviunta, ja täysikasvuinen, terve hirvi on liian iso pala purtavaksi ahmalle. Luken tutkimusten mukaan susilauman saaliiksi jää talvella etenkin vasoja ja nuoria yksilöitä, kun taas isot urokset jätetään usein rauhaan.

Monessa mielessä hirven elo saattaa olla talvella jopa mukavampaa kuin kesällä, jos ruokaa riittää. Pakkanen ei sitä kirpaise, ja talvi antaa lepohetken monilta verenimijöiltä.

Tosin hirvikärpänen viihtyy talvellakin hirven turkissa, ja niitä voi olla siellä tuhansia. Kotelot tippuvat aikanaan hangelle, missä lumi suojaa niitä pakkasilta. Niinpä hirvikärpäsiä sikiää erityisesti paikoissa, joissa hirvet makoilevat talvisen ruokahetkien lomassa.

”Kyllä sen huomaa, miten hirven suosimissa taimikoissa alkaa kesällä napsua hirvikärpäsiä kirjaimellisesti iholle enemmän kuin tarpeeksi”, sanoo Melin.

Pohjois-Amerikassa tehdyt tutkimukset osoittavat, että lämpenevät talvet altistavat hirveä lämpöstressille ja lisäävät loisia. Verenimijät kun eivät enää kuolekaan talvella entiseen tapaan.