Jokisen perhe heinänteossa vuonna 1954. Keskellä suvun kantaäiti Ida-Lydia, oikealla hänen tyttärensä Linda ja Jenny. Kuva: Jokelanseudun maaseutuseuran arkistoArvilta haettiin maitokannuilla vanhaa pirtuvarastoa – Kirsti Mannisen kotikylässä riittää meheviä muisteluksia
Mäntsälän Arolan ja Jokelanseudun kylä puhaltaa yhteen hiileen ja vaalii maalaisjuuriaan.TilaajalleMoni suomalainen haikailee entisaikojen yhteis- ja talkoohenkeä. Mäntsälän Arolan ja Jokelanseudun kylässä se on todellisuutta edelleen.
”Perinteen säilymistä on auttanut se, että monissa suvuissa nuoret ovat jääneet asumaan sukulaistensa lähelle. Samaan aikaan myös uudet tulokkaat on otettu lämpimästi vastaan”, kertoo historiantutkija Kirsti Manninen.
Manninen, kirjailijanimeltään Enni Mustonen, muutti miehensä kanssa 52 vuotta sitten Jokelanseudulle Varpulan pientilalle.
Naapurin isäntä, pienviljelyseuran puuhamies Veijo Peltola tuli kutsumaan nuorenparin seuran kokoukseen.
”Epäröin, koska Varpulaan ei kuulu kuin pari hehtaaria peltoa. Veijo totesi, että onhan teillä tuota pirttiviljelyä. Niin me lähdimme kokoukseen kolmiviikkoisen Katrin kanssa”, Manninen muistelee.
Katri Manninen on nykyään samaisen seuran puheenjohtaja.
Vuonna 1927 Arolan koululla järjestetyt kotitalouskurssit huipentuivat maistiaisiin, joihin saapuivat pienviljelijäyhdistyksen jäsenet. Kuva: Jokelanseudun maaseutuseuran arkistoVarpulan pientilalla käytiin kieltolain aikana laitonta pirtukauppaa. Tilan nimikin lienee peräisin ”varpusesta” eli neljänneslitran pirtukanisterista.
Perimätiedon mukaan pirtua saatettiin pitää avoimesti esillä vaikka vesiämpärissä, kunhan muisti tarkastuksen tullen panna ämpäriin kuupan.
Kun kieltolaki päättyi 1932, Varpulan pirtubisnes tyrehtyi. Pakkohuutokaupassa tilan osti Kellforsin torpassa syntynyt Arvi Lindqvist.
1980-luvun tupailloissa vanhat miehet muistelivat naureskellen käyneensä koko talven Arvin luona kylässä maitokannun kanssa. Pitihän vanhat varastot tyhjentää.
Arvi oli iso mies, jolla oli Veikko-niminen hevonen.
”Veikko osasi tuoda isännän ryyppyreissuiltaan omatoimisesti kotiin ja koputtaa kaviolla ulko-oveen. Emäntä auttoi miehensä reestä, vei Veikon talliin ja riisui valjaista. Kun Veikosta aika jätti, Arvin sydän särkyi”, Manninen kertoo.
Arvin leskeltä Kirsti Manninen osti tilan 1974 silloisen puolisonsa kanssa.
Varpulan isäntäväki Arvi ja Julia Lindqvist ottopoikansa Reijon kanssa 1940-luvun lopulla. Kuva: Jokelanseudun maaseutuseuran arkistoMannisten esikoinen Katri sai neljä sisarusta, nämä omia lapsia, ja kaikki asuvat edelleen lähellä.
Kirsti Mannisella on yksi lapsenlapsenlapsikin. Kahdeksan kuukauden ikäinen Alma on ilmoitettu suositun yksityisen päiväkodin Pikku-Arolan jonoon. Päiväkoti on perustettu lakkautetulle Arolan kyläkoululle.
Maaseutuseuran satavuotisjuhlan kunniaksi Kirsti Manninen ja Veijo Peltola ovat koonneet Arolan ja Jokelanseudun kyläkirjan nimeltä Etelärajan kansaa. Kirjan nimi viittaa seudun sijaintiin kunnan eteläreunalla.
Kahteen osaan jakautuneessa kylässä on nykyään tuhatkunta asukasta ja paljon nuorta väkeä. Pienviljely on vaihtunut etätöihin, mutta kylässä on myös vilja- ja hevostiloja sekä yksi suuri karjatila.
Rauni Lehtiranta esittelee Jokelan kartanon parasta lypsylehmää Mäntsälän maatalousnäyttelyssä vuonna 1937. Kuva: Jokelanseudun maaseutuseuran arkisto
Lehtirannoille hankittiin yksi kylän ensimmäisistä leikkuupuimureista. Reino Lehtiranta pui sillä muidenkin pientilojen peltoja. Kuva: Jokelanseudun maaseutuseuran arkisto”Tämä oli aika lailla syrjäkylä, ennen kuin Lahdentie rakennettiin 1950-luvulla”, Manninen kertoo. ”Kun nykyään lähtee pääkaupungista nelostietä pohjoiseen, me olemme ensimmäisiä vanhan ajan maalaiskyliä.”
”Sisällissodan aikana oli hyvä, että oltiin vähän syrjässä.”
Sisällissota keväällä 1918 koetteli Arolaa ja Jokelanseutua hiukan vähemmän karusti kuin Mäntsälän muita kyliä.
”Siihen aikaan oli hyvä, että oltiin vähän syrjässä.”
Torpparivapautuksen jälkeen Jokelan kartanon entisistä torpista tuli pientiloja, jotka muodostavat edelleen asutuksen rungon.
Jokelanseudun Pienviljelijäin yhdistyksen perustava kokous pidettiin 21. tammikuuta 1926. Läsnä olivat miltei kaikki uusien pientilojen omistajat, 20 henkeä. Myöhemmin yhdistys muutti nimensä maaseutuyhdistykseksi.
Päivärinteen tilan isännän Eino Penttisen ja Olga Gröndahlin häät vuonna 1937. Kuva: Jokelanseudun maaseutuseuran arkistoTalvisodan viimeiset päivät veivät kylästä monta nuorta miestä, joiden nimet kaiverrettiin kansakoulun marmoriseen Pro Patria -tauluun.
Koiviston, Räisälän ja Ruskealan karjalaisesta siirtoväestä saatiin uusia asukkaita, kuten musikaalinen Lallukan suurperhe. Monet jäivät pysyviksi asukkaiksi.
Suuret ikäluokat täyttivät kansakoulun, ja 50-luvulla rakennettiin uusi. Koulun ylpeys oli poikasoittokunta, jonka perusti opettaja Antti Vainio.
Arolan kansakoulu tarvitsi 50-luvulla uuden rakennuksen, kun suuret ikäluokat tulivat kouluikään. Alakoululaiset kuljetetaan nykyään Hyökännummen kouluun. Kuva: Jokelanseudun maaseutuseuran arkistoNykyään Arola ja Jokelanseutu tunnetaan vahvasta kulttuurielämästään.
30 vuotta täyttävä Latoteatteri juhlii kylän naisten vaiheisiin pohjautuvalla Impin laulu -näytelmällä, jota esitetään elokuun ajan.
Lakkautetussa kyläkoulussa toimii musiikkistudio, ja kesäisin koulunmäellä järjestetään sirkusnäytöksiä sekä lasten ja nuorten kulttuurileiri, joka huipentuu Elämysten ilta -tapahtumaan.
Alakoululaiset kyyditään nykyään Hyökännummen kouluun, jota kävi viime talvena kuusi Kirsti Mannisen lastenlapsista.
Iltama- ja elojuhlaperinne käynnistyi jo 1920-luvulla.
Tärkeän panoksen kylän kulttuurielämään on antanut Manninen itse. Hän muistuttaa kuitenkin, että iltama- ja elojuhlaperinne käynnistyi jo 1920-luvulla. Ohjelmassa oli runoja, kupletteja, näytelmä ja niiden jälkeen puolitoista tuntia tanssia, kuten asiaan kuului.
Myös vilkas urheilutoiminta käynnistyi jo sata vuotta sitten. Nykyisin urheiluseura Ajon talkooväki pitää huolta kylän urheilukentästä, kuntopolusta ja laduista.
Jokelanseudun maaseutuseuran väki viettää lauantaina satavuotisjuhlaa Jokelanseudun kerhotalolla. Latoteatterin Impin laulu -juhlanäytelmän ensi-ilta on 9.8. klo 17, ja silloin voi tutustua myös uuteen kyläkirjaan sekä maaseutuseuran ja Latoteatterin historiahäyttelyyn.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
