Aarne Pelkonen kasvoi lapsuutensa Rauman maaseudulla. Kuva: Lari Lievonen
Aarne pohti kipeää päätöstään kolme vuotta: Lähes kaikki hänen elämässään muuttui
Aarne Pelkonen kasvoi 15-lapsisen perheen kuopuksena maalaistalossa Raumalla. Nykyään hän on menestynyt oopperalaulaja.Tilaajalle
Oopperalaulaja Aarne Pelkonen on keväällä mukana Nelosen ja Ruudun Tähdet Tähdet -kilpailussa. Kuva: Lari LievonenAarne Pelkosen syntymäpaikaksi on kirjattu Rauman maalaiskunta, joka liittyi Raumaan vuonna 1993.
Rauman kaupunki sijaitsi vain alle 10 kilometrin matkan päässä, mutta vireässä maalaiskylässä oli oma pieni kyläkoulu ja kyläkauppa. Aarnea voi kutsua maalaistalon pojaksi.
”Meillä oli lapsuuskodissa sikala, kanala, 200 marjapensasta, omenapuita ja mehupuristamo. Leipomo perustettiin pihasaunaan. Sain kotoa perinnöksi vahvan työnteon ja yrittäjyyden arvostamisen, mistä olen tosi onnellinen”, hän sanoo.
Sitten Aarne vanhemmat halusivat myydä kotileipomon lämpimäisiä ihmisille. Kun sopivaa kiinteistöä ei löytynyt, isä ja äiti rakennuttivat Rauman keskuspuistoon upouuden kahvilarakennuksen.
Yritys menestyi hyvin, ja Pelkonen työskenteli kahvilassa iltaisin ja viikonloppuisin koko yläasteen ja lukion ajan.
”Isäni oli yllätysten mies ja hyvällä tavalla hullu. Me saatoimme lähteä kaukomatkalle ulkomaille päivän varoitusajalla, mikä oli tietenkin pikkupojalle hauskaa. Rauhattomuus ja työnteon eetos liittyivät isän evakkotaustaan. Hän joutui lähtemään kaksi kertaa kotoaan Karjalasta.”
Pelkonen kasvoi vanhoillislestadiolaisen perheen kuopuksena. Yrittäminen on sukuvika, sillä suurperheessä melkein kaikilla Aarnen sisaruksilla on oma yritys.
”Taiteilijuus on myös jonkin sortin yrittäjyyttä. Olen tehnyt pitkään freelancer-töitä oman yritykseni kautta ja julkaissut levyjäni omakustanteena.”
”Myös toimiminen esiintyvänä taiteilijana on vähän kyseenalaista. Tätä selitetään sillä, että taiteessa ja urheilussa haetaan liikaa omaa kunniaa. Se koetaan uhkana uskolle.”
Pelkosella oli lapsena ja nuorena selkeä unelma-ammatti. Lestadiolaisperheen poika halusi kanttori-urkuriksi.
Isä toimi Raumalla metallityön lehtorina, ja hän päätti rakennuttaa perheen rintamamiestaloon pilliurut. Käsistään kätevänä miehenä isä nikkaroi myös itse urkuun puupillejä.
”Urut täyttivät kolmanneksen meidän olohuoneestamme, ja ne olivat ensimmäinen kosketukseni musiikkiin. Myöhemmin otin pianotunteja, mutta laulaminen ei koskaan kiinnostanut. Haaveeni oli päästä kirkkoon soittamaan urkuja.”
Laulamiseen Pelkonen perehtyi tosissaan vasta 17-vuotiaana pyrkiessään Sibelius-Akatemiaan opiskelemaan kirkkomusiikkia. Yhtenä osiona pääsykokeessa oli laulukoe.
”Pedanttina nuorena miehenä menin musiikkiopiston laulutunneille. Laulaminen oli niin voimakas kokemus, että lapsuuden haaveammatti jäi. Pääsin Sibelius-Akatemiaan opiskelemaan ja vaihdoin aika nopeasti pääaineeksi laulun.”
Aarne Pelkonen irrottautui vähitellen aikuisiällä vanhoillislestadiolaisesta liikkeestä. Hän painottaa, että ei lähtenyt hengellisestä lapsuuskodistaan vain sen vuoksi, että pääsisi esiintymään oopperassa.
”Herätysliikkeestä eroaminen oli pitkä prosessi, joka kesti pari kolme vuotta. Tiesin kyllä, miten siinä lopulta käy, mutta olen tosi perusteellinen ihminen. Alkuvaihe oli raskain, kun keskustelin asiasta uskonystävien ja perheen kanssa.”
Pelkosen mukaan vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä kaikki näyttämötaiteet, kuten näytteleminen, tanssiminen ja ooppera ovat kiellettyjä. Myös huippu-urheilu ja erilaiset kilpailuformaatit nähdään ongelmallisina.
”Myös toimiminen esiintyvänä taiteilijana on vähän kyseenalaista. Tätä selitetään sillä, että taiteessa ja urheilussa haetaan liikaa omaa kunniaa. Se koetaan uhkana uskolle”, hän kertoo.
Laulajaksi ryhtyminen ei ollut nuorelle miehelle helppo ratkaisu.
”Kuuluin vielä herätysliikkeeseen, kun voitin vuonna 2013 Lappeenrannan laulukilpailun. Päätin osallistua kisaan, vaikka sain uskonyhteisöstä neuvoja jättää kilpailu väliin. Tästä meni vielä kaksi vuotta ennen kuin uskalsin laulaa oopperaa.”
Pelkonen debytoi Suomen Kansallisoopperassa Jaakko Kuusiston säveltämän Jää-oopperan pääroolissa pappina.
”Se oli hieno hetki siinäkin mielessä, että teologia kiinnosti nuorena. Saksassa pääsin laulamaan Figaron roolin Mozartin säveltämässä Figaron häissä.”
Pelkonen nostaa oopperauransa kohokohdaksi Eläinten vallankumouksen, jota esitettiin keväällä 2025 Kansallisoopperassa. Venäläinen säveltäjä Alexander Raskatovin loi oopperan Stalinin hirmuhallintoa kritisoivasta George Orwellin klassikkokirjasta.
”Se on mieleenpainuvin ja siistein juttu, missä olen saanut olla mukana.”
”Rauhattomuus ja työnteon eetos liittyivät isän evakkotaustaan. Hän joutui lähtemään kaksi kertaa kotoaan Karjalasta.”
Aarne Pelkonen oli aiemmin aktiivinen seurakuntalainen, ja hän kävi kahdesta kolmeen kertaa viikossa rauhanyhdistyksen kokouksissa.
”Lähes kaikki muuttui, kun lähdin herätysliikkeestä. Olen kuvannut sitä niin, että minulla on ollut A- ja B-elämä. Toki perusarvoni ovat pysyneet samoina lapsuudesta lähtien.”
Ystäväpiiri on hieman muuttunut, mutta Pelkosen suhde lapsuudenperheeseen on säilynyt lämpimänä. Toki lestadiolaisuudesta irtaantuminen herätti keskustelua.
Kaikki sisarukset ovat käyneet kuuntelemassa veljensä konsertteja.
”Isä kuoli vuonna 2014, ja hän ei saanut koskaan tietää uskonratkaisuani. Välit sisaruuksiin ja 83-vuotiaaseen äitiin ovat kunnossa. Meille ei tullut välirikkoa. Äidillä on oman ikäpolvensa ihmisen vakaumus ja hyväksyn sen”, Pelkonen sanoo.
Pelkonen nostaa oopperauransa kohokohdaksi Eläinten vallankumouksen, jota esitettiin keväällä 2025 Kansallisoopperassa. Kuva: Lari LievonenPelkonen nähdään keväällä televisiossa Nelosen Tähdet Tähdet -ohjelmassa. Kevyen musiikin kilpailu on uusi aluevaltaus nelikymppiselle baritonille.
”Olen tehnyt oopperalavoilla tutkimusmatkaa itseeni, koska lestadiolaistaustassani kehollinen ilmaisu ei ollut sallittua. Tähdet Tähdet -kilpailussa jouduin opettelemaan, miten uskallan ilmaista itseäni popin, rokin ja hiphopin keinoin. Kevyeen musiikkiin sukeltaminen oli tosi upea ja opettavainen kokemus”, hän sanoo.
Pelkosen lisäksi 4. huhtikuuta Nelosella ja Ruudussa alkavassa Tähdet Tähdet -ohjelmassa kilpailevat muun muassa ysärikingi Waldo, reggae-muusikko Jukka Poika sekä laulajat Annika Eklund ja Ami Aspelund.
Teemme haastattelua etelän talvilomaviikolla suositussa Maunulan ulkoilumajan kahvilassa. Lapset kähisevät naapuripöydässä pillimehua hörppiessään, ja Aarne Pelkonen kertoo lisää kevään kuvioistaan.
Hän julkaisee yhdessä pianisti-säveltäjä Iiro Rantalan kanssa huhtikuussa Hymyilevä Apollo -levyn, sillä tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta runoilijamestari Eino Leinon kuolemasta.
”Hymyilevä Apollo on minulle tärkeä runokokoelma, ja Iiro Rantala innostui heti ideasta. Iiro on säveltänyt jo aikaisemmille levyilleni kolme laulua. Minulla on pitkästä aikaa oopperavapaa kausi, joten keskityn levyyn, konsertteihin ja televisiojuttuihin.”
Levynjulkaisukonsertit toteutetaan Jukka Nylundin ohjaamina dramatisoituina esityksinä kesällä Urkuyö ja Aaria -festivaalilla Espoossa, Ilmajoen musiikkijuhlilla ja Pelkosen kotikaupungissa Rauma Festivossa.
Toukokuussa Pelkonen tekee vielä erillisen viiden paikkakunnan Maailma on kaunis -kevätkiertueen yhdessä pianisti Jukka Nykäsen kanssa.
Kiertueella kuullaan muun muassa suosituimpia suomalaisia sävelmiä rakkaudesta ja luonnosta, kuten Nocturne, Sinua sinua rakastan ja Maailma on kaunis.
Aarne Pelkonen julkaisee yhdessä Iiro Rantalan kanssa huhtikuussa Hymyilevä Apollo -levyn. Kuva: Lari LievonenLestadiolaistausta on jättänyt Aarne Pelkoseen voimakkaan jäljen. Hän esimerkiksi liikuttuu yhä kuullessaan tuttuja mollisointuisia ja hartaita pietistisen herätysliikkeen virsiä.
”Yksi tärkeä virsi on Jeesuksesta laulan. Äiti lauloi sitä nukkumaan mennessä, kun olin pikkulapsi. Toinen rakas virsi on Ilta on tullut Luojani.”
Rauman maalaispoika asuu nykyään Helsingin kantakaupungissa, ja ensimmäiset oopperaroolit kuljettivat häntä vuosiksi Saksaan.
”Rakastan luonnossa liikkumista, sillä vietin lapsena paljon aikaa majoja rakentaen. Meillä ei ollut kotona tietokonepelejä ja telkkaria. Kesämökin hankkiminen on pyörinyt mielessä nelikymppisenä. Tähän asti kesäpaikkaa on ollut vaikea yhdistää työhön”, Pelkonen kertoo.
”Välit sisaruuksiin ja 83-vuotiaaseen äitiin ovat kunnossa. Meille ei tullut välirikkoa. Äidillä on oman ikäpolvensa ihmisen vakaumus ja hyväksyn sen.”
Vaikka Aarne Pelkonen jätti lestadiolaisen liikkeen, hän on edelleen aktiivinen evankelis-luterilaisen kirkon jäsen.
Pelkonen kirjoitti kolumneja Kotimaa-lehteen vuonna 2024 ja kuuluu nyt kirkon Kulttuuriasioiden neuvottelukuntaan. 10-henkisen Neuvottelukunnan puheenjohtajana toimii tohtori Jenni Haukio.
Hän vierailee mielellään kirkoissa esittämässä klassista musiikkia ja joululauluja. Pelkonen muistuttaa, että luterilainen kirkko on iso kulttuuritoimija, joka tekee myös paljon diakoniatyötä.
”Arvostukseni kirkkoa kohtaan on vain lisääntynyt viime vuosina. Kehotan aina ihmisiä pysymään kirkon jäsenenä, vaikka he eivät uskoisi mihinkään. Traditiot ovat tärkeitä. Kirkko ylläpitää suomalaisten perinteitä ja historiaa”, Pelkonen sanoo.
Aarne Pelkonen on edelleen aktiivinen evankelis-luterilaisen kirkon jäsen. Kuva: Lari LievonenArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
