Teuvalainen Mika Nisula päätyi oopperalaulajaksi, vaikka moni kehotti häntä ”etsimään oikeita töitä”

Mika Nisula on tunnettu kauniista tenoriäänestään niin Kansallisoopperassa kuin esiintymislavoilla Keski-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.

47-vuotias Nisula istuu kahvilassa kotikunnassaan Teuvalla ja muistelee laulajanuransa alkua. Palaamme 80-luvun puoliväliin ja läheisen koulun juhlasalin lavalle.

“Olin ala-asteen toisella luokalla, kun opettajamme Terttu Erkinheimo melkeinpä työnsi minut esiintymistaidon kilpailuihin.”

“Voitin ja sain palkintona sadan markan sekin. Olin käynyt ihailemassa paikallisessa Ahon kirjakaupassa teosta nimeltä Suomen luonto kuvina. Ostin palkintorahalla kirjan, se maksoi tasan satasen.”

Nisula kasvoi yrittäjäperheessä. Perheellä oli kuljetusliike. Isä kuljetti kappaletavaraa ja viljaa, ja vaari ajoi öljyä pitkin maakuntaa. Kotipihassa veistettiin myös hirsimökkejä, joten elämä pyöri työnteon ympärillä.

“Kotipihassamme oli kuorma-autoja ja monenlaista muuta vekotinta. Isä opetti minut hitsaamaan ja tekemään metallitöitä. Edelleen tykkään puuhastella koneiden kanssa.”

Vaikka olisi ollut luonnollista, että Nisula jatkaa perheyrityksessä, hänen todellinen intohimonsa löytyi taiteesta. Oman äänensä ja polkunsa hän löysi kuitenkin vasta vuosien jälkeen.

“Minun oli vaikea ymmärtää omaa lahjakkuuttani laulajana, koska suvussani ei ollut ammattimuusikoita, jotka olisivat kannustaneet minua. Oopperalaulajan ammatti tuntui todella kaukaiselta ajatukselta.”

“Toki lapsuudenkodissani harrastettiin kulttuuria ja kuunneltiin musiikkia laidasta laitaan. Isä osasi soittaa muun muassa trumpettia ja haitaria”, Nisula kertoo.

Vuonna 2000 Mika Nisula asteli Kauhajoella Panula-opiston laulutunneille. Kurikkalainen laulunopettaja Romuald Podlesny pani heti merkille 20-vuotiaan nuorukaisen lahjakkuuden.

Panula-opistossa Nisula opiskeli laulua vuoteen 2005 ja sen jälkeen Etelä-Pohjanmaan opistossa Seinäjoella.

Teuva ei varsinaisesti ruokkinut oopperauran suunnittelua. Nisula kohtasi myös vähättelyä. Nuorelle laulajalupaukselle sanottiin päin naamaa, että hänen olisi parempi keskittyä oikeisiin töihin.

“En kiinnittänyt vähättelyyn huomiota. Halusin katsoa korttini, ettei minun myöhemmin tarvitsisi pohtia, olisinko pärjännyt niillä.”

“Tekoälyn aikakaudella ihmiset haluavat kokea aitoutta ja autenttisuutta”, Nisula uskoo. Kuva: Johannes Tervo

Suomen oopperapiirien tietoisuuteen Nisula nousi voitettuaan Timo Mustakallio -laulukilpailun Savonlinnassa vuonna 2006.

“Siihen mennessä minussa oli vasta alkanut kyteä ajatus ammatikseen laulamisesta. En kuitenkaan ymmärtänyt, miten pääsisin sille tielle, koska oopperassa on kyse monesta muustakin asiasta.”

Vuonna 2007 Nisula osallistui Puolassa Stanislaw Moniuszko -laulukilpailuun ja eteni finaaliin. Ensiesiintyminen ulkomailla suuren yleisön edessä oli hänelle valtaisa kokemus.

“Tulin pystymetsästä ilman minkäänlaista oopperalavakokemusta. Tuomaristossa istui upeita uria tehneitä laulajia. Sitten olin finaalissa ja lauloin puolan kielellä isolla lavalla. Se oli hullu tilanne.”

Nisula pääsi kurkistamaan oopperamaailman huipulle. Kansallisoopperassa hän debytoi vuonna 2014.

Nisula on nähnyt myös oopperamaailman varjopuolen. Hän kertoo kasvaneensa ympäristössä, jossa lupauksista pidetään kiinni, mutta tämä ei ole aina pätenyt suuressa maailmassa.

“Taidealoilla on valtava kilpailu. Koska oopperakiinnityksiä on rajallinen määrä, niistä taistellaan kovin keinoin. Pohjalaisena en ole osannut pitää suutani kiinni. Jos olen havainnut epäkohtia, olen sanonut niistä suoraan. Mielipiteiden sanominen ääneen on maksanut minulle paljon.”

Yrittäjäperheessä kasvaneena hän myös ajatteli, että jos vain tekee tarpeeksi lujasti töitä, varmasti menestyy.

“Ei se mene niin. Menestyminen on osittain sattumien summaa. Pitää kohdata oikeita ihmisiä ja olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan.”

Opiskeluaikoja lukuun ottamatta Nisula on asunut koko ikänsä Teuvalla. Esiintymismatkat ovat vieneet hänet viikoiksi tai kuukausiksi ulkomaille, esimerkiksi Yhdysvaltoihin ja Puolaan.

Hänellä ja hänen laulajapuolisollaan Aleksandra Nisulalla on neljä kouluikäistä lasta. Nisula arvostaa Teuvan hiljaisuutta ja seesteistä elämänrytmiä.

“Vaikka kulttuuritarjontaa on vähemmän kuin isoissa kaupungeissa, pidän Teuvaa kaikin tavoin terveempänä kasvupaikkana lapsille. Täällä ei kohtaa samanlaisia lieveilmiöitä ja ongelmia kuin kaupungeissa.”

Nisula arvostaa kotikuntaansa Teuvaa, joka tarjoaa rauhallisen kasvuympäristön perheen neljälle lapselle. Kuva: Johannes Tervo

Nisula on kokenut oopperalaulajana niin ylä- kuin alamäet. Korona-aika vei työt, laulaminen kadotti hetkeksi merkityksensä, ja hän harkitsi alanvaihtoa. Myös terveyshuolet ovat vaivanneet vuosien varrella.

Nyt tavoitteena on palata maailmalle ja päästä laulamaan jälleen kansainvälisesti. Nisulan parhaat vuodet oopperalaulajana saattavat olla vasta edessä. Hänen kaltaisensa tumma ja dramaattinen tenoriääni kehittyy yleensä huippunsa vasta 45–60 ikävuoden aikana.

Nisula toteaa, että menestymisellä ei ole lopulta kovin suurta merkitystä. Suurin onni löytyy oman perheen ja läheisten parista.

“Jos elämässäni ei olisi mitään muuta kuin laulaminen, silloinhan kaikki vietäisiin minulta tavalla tai toisella pois.”

”On tärkeää miettiä, mihin ankkuroi elämänsä. Oma perhe ja rakkaat ihmiset ympärillä pysyvät ja kannattelevat vaikeinakin aikoina. Minulle ankkuripaikka on usko Jeesukseen. Hän on kallioni.”

Mika Nisula tekee työtään yksityisyrittäjänä. Arkeen kuuluu myös keikkamyyntiä, markkinointia ja harjoittelua.

Nisulan mukaan ammatin parhaat hetket koetaan lavalla silloin, kun laulaminen sujuu vapautuneesti ja tarina koskettaa sekä yleisöä että esiintyjää itseään.

“Esiintyjän tulee arvostaa kaikkea ympärillä olevaa, mutta samalla hänessä pitää olla tiettyä uhmakkuutta ja hulluutta.”

”Asenteen täytyy olla samanlainen kuin maanviljelijällä, joka ei keväällä vielä pääse pellolle, mutta hänellä on vahva näkemys, että kohta pelto kylvetään ja myöhemmin se on oraalla.”