Kahvi on loppunut Suomesta vain kerran: sota-aikaan vuonna 1943. Sodankin jälkeen kahvia säännösteltiin pitkään ja salakuljetusta valvottiin rajajääkärien voimin. Kuva: SA-kuvaNäin kahvi valloitti Suomen
Kahvi tarjoaa tavan olla hiljaa sosiaalisissa tilanteissa. Ei tarvitse sanoa mitään, kun juodaan yhdessä kahvia, väittää suomalaisten suosikkijuomaa tutkinut tietokirjailija.TilaajalleSuomalaisen tiivis suhde kahviin alkaa kirjaimellisesti kehdosta. Kun lapsi saa nimen ja ristiäispappi on puheensa pitänyt, mennään tietysti mihinpä muuallekaan kuin kahville. Siitä se sitten alkaa.
Päivän ensimmäinen kuppi kahvia juodaan yleensä kotona. Seuraavan kerran ruskeaa ja lämmintä nestettä kulautetaan kitusiin todennäköisesti koulussa tai työpaikalla.
Myöhemmin päivän edetessä tulevat vastaan ainakin lounaskahvit, iltapäiväkahvit ja ehkä päivällisen päälle vielä jälkiruokakahvit. Iltapesua ja löylyttelyä taas seuraavat saunakahvit.
Kun raskaan työviikon jälkeen lähdetään sitten viikonlopun viettoon mökille, pitää ainakin kuskin hereillä pysyäkseen napata matkakahvit.
Kahvi kulkee suomalaisen mukana ilossa ja surussa, arjessa ja juhlassa.
Ihmisiä kahvitauolla Orimattilassa syksyllä 1961. Käynnissä on perunannosto. Kuva: Erkki Voutilainen / MuseovirastoKahvia tarjotaan Suomessa joka välissä. Arjen lisäksi se on olennainen osa liki kaikkia merkkipäiviä ja juhlahetkiä.
Kun äänestyslippu on pudotettu uurnaan, juodaan kunnantalon kanttiinissa aina vaalikahvit – puoluekirjaan katsomatta. Jos Suomi taas sattuu menestymään urheilussa, täytyy tietysti keittää mitalikahvit.
Kun joku pääsee koulusta, aletaan kylällä odotella kärsimättömästi kutsua valmistujaiskahveille. Suomessa ei ole tapana kysyä toista edes treffeille, vaan nimenomaan kahville. Naimisiinkaan on turha kuvitella pääsevänsä ilman hääkahveja.
Eläkkeellekään ei suomalainen pääse suorinta tietä, sillä entiset kollegat vaativat takuuvarmasti ennen lähtöä, että ”hörpätäänpä hei vielä yhdessä läksiäiskahvit”.
Hautaan loppuu sentään suomalaisenkin kahvittelu, mutta muistotilaisuudessa eloon jääneet jakavat hyviä hetkiään vainajan kanssa ja juovat – mitäpä muutakaan kuin – litratolkulla kahvia.
”Paavin piti siunata kahvi kristityksi juomaksi.”
Kulttuuriin pesiytyneiden tapojen lisäksi kahvin kulutus on Suomessa ihan tilastojenkin valossa äärimmäisen suosittua.
Ehkä jopa maailman suosituinta väkilukuun suhteutettuna, sanoo kahvien maahantuoja, paahtaja ja ensimmäisen kattavan suomenkielisen tietokirjan kahvista kirjoittanut Petri Nieminen.
Keskivertokansalainen kuluttaa jauhettua kahvia Suomessa vuositasolla melkoisen määrän: noin yhdeksän kiloa. Se taas tarkoittaa liki 150 litraa keitettyä kahvia.
Mutta mikä selittää kahvin suuren suosion juuri Suomessa?
Niemisen mukaan kahvi on historian aikana voittanut aina ihmiset puolelleen, mihin se on sitten sattunutkaan leviämään.
Näin kävi hänen mukaansa myös Euroopassa 1500- ja 1600-luvuilla, vaikka katolinen kirkko yrittikin kahvin juontia aluksi estellä.
”Kahvihan oli ensin vähän niin kuin muslimien juoma, ja jotkut kristityt sitten sen takia ajattelivat, että se on saatanasta. Mutta sitten kun kaikki kristityt kuitenkin tykkäsivät itsekin kahvista, päätti tarinan mukaan Paavi Klemens VIII – kahvin ystävä hänkin –lopulta siunata sen kristityksi juomaksi.”
Kahvin juominen aloitetaan Suomessa monesti jo varhaisessa iässä. Lapsia kahvitauolla pellolla vuonna 1958. Kuva: Erkki Voutilainen / MuseovirastoSuomeen kahvi saapui varsinaisesti 1700–1800-lukujen vaihteessa Ruotsin kuningashuoneen kautta, josta se levisi Niemisen mukaan kulovalkean tavoin ympäri maata.
1800-luvun puoliväliin tultaessa kahvi oli jo tunnettu aine monessa talossa ja torpassa, myös maaseudulla.
”Kyllä kahvi löi Suomessa tosi nopeasti läpi koko yhteiskunnan. Se oli tietysti pitkään tulotasoon suhteutettuna tosi kallista, mutta siitä huolimatta se oli emäntien ylpeyden aihe, että talossa keitettiin hyvää kahvia ja sitä voitiin tarjota myös vieraille.”
Kahvin suosiota Suomessa voi Niemisen mukaan selittää myös moni muu seikka aina maantieteestä alkaen. Kun ison osan ajasta on kylmää ja pimeää, toimii kahvi ikään kuin vastalääkkeenä ollessaan lämmintä ja piristävää.
”Ehkä suomalainen kansanluonne on myös yksi tekijä, kun ollaan kliseisesti vähän tämmöisiä hiljaisia ja maltillisia, niin se kahvi tarjoaa sitten yhden tavan olla sosiaalisissa tilanteissa. Ei tarvitse sanoa mitään, kun juodaan yhdessä kahvia.”
Jotain suomalaisten ja kahvin ainutlaatuisesta suhteesta kertoo tietysti sekin, että moniin työsopimuksiin on rustattu erikseen kahvittelua varten varattu tauko.
Eihän ulkomailta Suomeen saapuva työntekijä edes löytäisi suomalaiselta työpaikalta taukohuonetta, jos hän sellaista sattuisi kyselemään. Kahvihuoneeseen taas osaisi eksyneen kulkijan ohjeistaa jokainen kollega vaikka unissaan.
”Kahvi tarjoaa tavan olla sosiaalisissa tilanteissa. Ei tarvitse sanoa mitään, kun juodaan yhdessä kahvia.”
Helge Nylund (vasemmalla) Gustav Kvarnström nauttimassa kahvitauostaan. Kuva Vuoksenniskan kaivoksen rakennustyömaalta Jussarösta 25.7.1957. Kuva: Brandt Bror / MuseovirastoVaikka kahvin voittokulku onkin ollut Suomessa kiistatonta, mahtuu matkan varrelle myös kovia vuosia. Sellaisia elettiin monta erityisesti sota-aikana, kun kahvin tuonti keskeytyi useiksi vuosiksi toisen maailmansodan takia.
Sota-aikana kotimaiset paahtimot alkoivatkin ahkerasti valmistaa suomalaisille kuluttajille kahvin korvikkeita ja vastikkeita.
Korvikkeessa kahvia saattoi olla vielä mukana esimerkiksi 25 prosenttia loppuosan ollessa paahdettua viljaa. Vastikkeessa varsinaista kahvia ei taas ollut enää lainkaan, vaan kyseessä oli viljaseos, johon saatettiin lisätä voikukan juurta ja sikuria. Ne molemmat olivat hyvin suosittuja kahvinjatkeita Suomessa jo 1800-luvun puolella.
Ensimmäisen sodanjälkeisen kahvilastin saapuminen Turun satamaan Herakles-laivalla vuoden 1946 helmikuussa olikin melkoinen tapahtuma ja aikansa mediaspektaakkeli.
”Tuulikaan ei ollut enää kylmää, vaan se tuoksui kaukaisilta mailta ja kahvilta, ilman muuta. Ne mummot, jotka poliisiketjun välistä saivat kätensä kurkotetuksi kahvisäkkiä sivelemään, viettivään erään elämänsä juhlahetkistä”, kirjoitettiin esimerkiksi Suomen Kuvalehdessä saman vuoden maaliskuussa.
Kahvin säännöstely Suomessa jatkui kuitenkin aina vuoteen 1954 saakka.
Rajajääkärit valvovat tilannetta ja etsivät kahvin salakuljettajia talvella 1951. Kuva: UA Saarinen / Museovirasto2020-luvulla suomalaisten suhde kahviin on Niemisen mukaan jälleen uuden edessä. Ilmastonmuutoksen kiihdyttämä kuivuus ja voimistuvat sään ääri-ilmiöt ovat vaikeuttaneet kahvin viljelyä, mikä on johtanut sen maailmanmarkkinahinnan rajuun nousuun.
Esimerkiksi Helsingin Sanomat uutisoi heinäkuussa, että kahvin hinta on Suomessa yli tuplaantunut edellisen kymmenen vuoden aikana.
Hintojen nousuun vaikuttaa myös kahvin kulutuksen globaali kasvu, kun Kiinan ja Intian kaltaisten maiden nouseva keski- ja yläluokka ovat alkaneet suosia kahvia.
Kahvipavun viljelyalat eivät voi enää nykyisestä kuitenkaan kasvaa, sillä jo nyt alalla törmätään useisiin eettisiin ongelmiin. Kahvipapua esimerkiksi viljellään köyhissä maissa alueilla, jotka tulisi käyttää enemmin ruoantuotantoon. Lisäksi kahvin vuoksi hakataan edelleen valitettavan paljon sademetsää.
”Voisiko kahvinjuonti muuttua jatkossa arvostavammaksi? Ettei se olisi vain se ruskea juoma, jota mätetään.”
Kahvipannun porina pistää hymyilyttämään. Kuva Lapista heinäkuulta 1951. Kuva: UA Saarinen / MuseovirastoEpävarmoista tulevaisuudennäkymistä huolimatta Petri Nieminen ei usko, että kahvi tulee Suomesta tai maailmasta loppumaan. Kahvin hinnan hän kuitenkin ennustaa nousevan pitkällä aikavälillä tasaisen varmasti.
Niemisen mielestä se voi olla jopa hyvä asia.
”Suomessahan kahvinjuonti on nykyisellään ihan tolkutonta. Voisiko hintojen nousu johtaa siihen, että kahvinjuonti muuttuisi arvostavammaksi? Ettei se olisi vain se ruskea juoma, jota mätetään.”
Juttua varten on haastateltu myös Suur-Savon museon amanuenssi Emma Martiskaista sekä käytetty Petri Niemisen ja Terho Puustisen kirjoittamaa tietokirjaa Kahvi: suuri suomalainen intohimo (Tammi, 2014).
- Osaston luetuimmat
