Luterilaisten oppi-isä piti paavia uskovien vihollisena – nyt paavi nähdään kaikkien isänä

Habemus papam, kuului ilmoitus paavilliselta parvekkeelta valkoisen savun tuprahdettua. Maailma seurasi paavin valintaa suurella mielenkiinnolla, aivan kuin Yhdysvaltain presidentinvaalia.

Kummankin puheet ja teot vaikuttavat lukemattomiin ihmisiin, vaikka Vatikaania pienempää valtiota tuskin löytyy.

”Meillä on nyt isä”, iloitsi televisiouutisissa Helsingin katolisen hiippakunnan piispa Raimo, ystäväni ja virkaveljeni. Meillä on isä – sitähän tuo valinnasta ilmoittava latinan lause tarkoittaa.

Isää merkitsevästä sanasta ”papa” on ruotsin påven kautta vääntynyt suomeen paavi. Papa on vieläpä lapsen lausuma hellimänimi ”isi”.

Myös suomen ”pappi” on periytynyt isää tarkoittavasta sanasta, mutta venäjän kautta. Tämän tittelin sukupuolisidonnaisuutta ei suomen kielessä enää tunnisteta, toisin kuin kirkkoherran!

Paavin virkanimi on antiikin Rooman ylimmältä papilta lainattu Pontifex maximus. Kirjaimellisesti se tarkoitti ylintä sillanrakentajaa, minkä vertauskuvallinen merkitys oli yhteyden rakentaminen ihmisten ja jumalten välille.

Paavinviran haasteena on nyt paitsi yhteys tuonpuoleisiin, myös kaikkien tämänpuoleisten keskinäinen yhteys.

Viime kolumnissani muistelin, miten Stalin vinoili paavin vallalle, johon ei kuulunut divisioonia. Pappisseminaarista potkut saanut Stalin oli silti voinut kuulla, että renessanssipaavi Julius II ratsasti sotajoukkonsa kanssa hopeahaarniskassa.

Julius muistetaan kuitenkin paremmin Michelangelon mesenaattina, joka tosin ei miellyttänyt taiteilijaa.

Hänen seuraajansa Leo X tunnetaan taas Martti Lutherin pannaan julistajana tämän kyseenalaistettua paavin auktoriteetin. Luther puolestaan poltti prameasti paavin bullan Wittenbergin kaupunginportilla.

Uusi paavi Leo XIV tuskin on ajatellut viimeksi mainittua esikuvakseen. Tärkeämpi kaima on 1200-luvulla elänyt Franciscus Assisilaisen läheinen ystävä, isä Leo.

Nimet piirtävät nyt mielenkiintoisen yhteyden kahden viimeisimmän paavin välille. Kyse on jatkuvuudesta köyhien puolustamisessa sekä hengellisen elämän vaalimisessa.

Se, että paavilta odotetaan jotain kaikkia varten, osoittaa, että häntä pidetään yhteisenä. Luterilaisetkin voivat nähdä hänessä kristinuskon puolestapuhujan.

Ekumeniassa on päästy pois asenteesta, joka sai Lutherin pitämään paavia antikristuksena, uskovien vihollisena.

Vaikka paavin johtoasemaa kaikkien yli ei tunnusteta, hän voi silti olla sillanrakentaja. Aika näyttää, miten Leo XIV siinä onnistuu.

Suomesta tehdään joka tammikuussa ekumeeninen pyhiinvaellus Roomaan. Luterilainen, katolinen ja ortodoksinen piispa viettävät yhdessä pyhän Henrikin muistoa.

Matkalla järjestyy yleensä myös paavin tapaaminen, jolla keskustellaan yhteisestä kutsumuksesta palvella samassa uskossa.

Olen tavannut kolme paavia, toivottavasti ehdin vielä neljännenkin!