Vanhat jugendrakennukset ovat kuin piparkakkutaloja, jotka on sivelty pastellisin pikeerivärein. Ei olla aivan satumaassa vaan keskellä yhtä Suomen arvokkaimpiin kuuluvaa kiinteistöaluetta, Helsingin Eiraa.
Kermankeltaisen talon oven avaa Raimo Goyarrola, joka on Suomen katolilaisten tuore piispa.
Tapaamishuoneessa on sievissä kannuissa kahvia, teetä, konvehteja ja karamelleja. Seinällä on rivi tauluja Suomen entisistä katolilaisista piispoista.
Isä Raimo kehottaa aina vähän väliä ottamaan lisää tarjottavaa. Hänen kasvoillaan paistaa hymy, puheessa soljuu hersyvä huumori.
Piispa on tänäkin aamuna hiljentynyt jo varhain rukoukseen. Talossa on pieni kappeli. Joskus hän rukoilee yksin, joskus mukana on Helsingin hiippakunnan kuuriaan kuuluvia ihmisiä.
”En koe, että olen yksin, koska rukouksessa on mukana koko kirkko, sairaat, lapset ja vanhukset”, Isä Raimo sanoo.
Katolinen kirkko on maailman suurin kirkko, mutta Suomessa se on vähemmistöuskonto. Katolilaisten määrä Suomessa on kuitenkin kovassa nousussa maahanmuuton ja lapsiperheiden vuoksi. Sotaa paenneista ukrainalaisista valtaosa oli ortodokseja, mutta katolilaisia tuli maahamme Isä Raimon mukaan noin 500.
Kun vuonna 1990 rekisteröityjä katolilaisia oli maassamme 4 429, viime vuonna heitä oli jo 16 734.
Katolisen kirkon seurakuntia löytyy Helsingin lisäksi Oulusta, Jyväskylästä, Turusta, Tampereelta, Kuopiosta ja Kouvolasta.
”Katolisen kirkon kasvu on suuri siunaus, koska Suomi oli alun perin katolinen maa. Tarjoamme Jeesuksen ilosanomaa, ihmiset voivat lähestyä Jumalaa ja pelastusta”, Isä Raimo avaa.
Seurakunnat kasvavat hänen mukaansa myös maakunnissa, ja katolilaisia asuu myös maaseudulla.
”Katolilaisia on muun muassa Torniossa, Kemissä, Muoniossa, Vaasassa, Kokkolassa, Lappeenrannassa, Haminassa, Lahdessa ja Ahvenanmaalla”, hän luettelee.
Yhteensä 25 paikkakunnalla järjestetään joka kuukausi katolinen messu luterilaisessa tai ortodoksisessa seurakunnassa.
”Olen niin kiitollinen luterilaisille ja ortodokseille. Ilman heitä katolisen kirkon toiminta Suomessa olisi paljon vaikeampaa.”
”Muiden kristittyjen kanssa on helppo keskustella. Jeesuskin rukoili, että kaikki kristityt olisivat yhtä.”
Osaltaan katolisten kasvua selittää suomalaisten liittyminen katoliseen kirkkoon. He ovat piispan mukaan taustaltaan entisiä luterilaisia.
”Jokaisella on oma kaunis tarinansa”, hän toteaa.
Isä Raimon mukaan katolilaisuudessa suomalaisia viehättää sakramentit eli kirkon pyhät toimitukset tai liturgia.
Jotkut haluavat tulla katolilaisiksi, koska heitä miellyttää kirkon opetus seksuaalietiikasta ja avioliitosta tai yli 800-sivuinen katekismus eli esitys katolisesta uskosta ja opista.
Samaan aikaan Isä Raimo on kovin harmissaan siitä, että luterilaisen kirkon jäsenmäärä laskee jatkuvasti. Hän on huolestunut siitä, mihin nämä ihmiset katoavat.
Sitten hän piirtää ilmaan viivan: Suomessa on Helsinki ja maaseutu, ja ne eroavat toisistaan huomattavan paljon.
”Helsingissä enää harva kastaa lapsensa kirkkoon. Maaseudulla taas suurin osa on kristittyjä.”
Isä Raimo iloitsee, että ihmissuhteet ovat maaseudulla läheisempiä.
”Helsingissä on kaikilla vain kiire, kiire, kiire”, hän huokaa.
Luterilaisilla ja katolilaisilla on hänen mukaansa paljon yhdistäviä asioita. Ensinnäkin luterilaisuus syntyi katolisessa kirkossa yli 500 vuotta sitten. Myös uskon sisällössä on sama totuus:
”Jeesus on meidän pelastajamme ja vapahtajamme. Jeesus on tie, totuus ja elämä”, hän tiivistää.
”Olen maaseudun poika, ja se on terveellistä.”
Isä Raimo kasvoi Baskimaalla, joka on itsehallinnollinen alue Pohjois-Espanjassa, jossa on myös oma ainutlaatuinen kieli. Baskit asuttavat myös Etelä-Ranskaa.
Isä Raimo kertoo, että hänen lapsuudenkodissaan ruoka saatiin lautaselle omasta maasta. Kotona oli kanala, kasvimaa ja saksanpähkinäpensaita. Naapureilla oli lehmiä. Aamuisin käytiin merellä kalassa.
Edesmenneillä vanhemmilla oli oma viinitarha, joka tuotti 500 litraa viiniä vuodessa.
”Se riitti hyvin suvulle ja ystäville.”
Hän kertoo tehneensä joka päivä töitä puutarhassa, kuten leikanneensa nurmikkoa.
”Olen maaseudun poika, ja se on terveellistä”, hän myöntää ja naurahtaa.
Siksi Isä Raimo oli mielissään, kun hän vuonna 2006 muutti Suomeen ja näki vihreän maiseman. Eniten hän ihastui kuitenkin Lappiin.
”Tämä on Jumalan luoma paratiisi”, hän ajatteli jylhistä tuntureista, kun hän vieraili Lapissa ensi kertaa.
Suomeen hänet johdatti työ katolisen kirkon pappina. Tuolloin hän oli elämässään tien haarassa: lääkäriksi Navarran yliopistosta valmistunut Goyarrola haaveili psykiatrin työstä, mutta rukouksessa hän koki, että Suomeen hänen on lähdettävä.
Isä Raimon mukaan Lappi auttoi häntä ymmärtämään paremmin suomalaisia.
”Suomalaiset ovat kuin tuntureita, he ovat aika tasaisia ja rauhallisia. Mutta kyllä suomalaisissakin on sisua, sitä on myös meillä baskilaisilla”, Isä Raimo toteaa.
Sittemmin hän on alkanut vaeltaa Lapissa kerran vuodessa. 80 kilometrin matka taittuu viidessä päivässä yhdessä ystävien kanssa.
Baskilaisia ja suomalaisia yhdistää hänen mukaansa myös arvostus luontoon, kylien elinvoima, korkea työmoraali ja itsensä kehittäminen.
”Olen maaseudun poika, ja se on terveellistä.”
Baskilaiseen ja suomalaiseen mentaliteettiin kuuluu myös isänmaallisuus, Isä Raimo lisää.
Katolilaisten piispa on jo useita vuosia työskennellyt Puolustusvoimien varuskunnissa yhteyspappina. Hän käy pitämässä katolisen kirkon jäsenille messuja ja tarjoaa myös sielunhoitoa ja mahdollisuuden ripittäytyä.
”Monet ihmettelevät, että vain muutaman ihmisen tähden ajan kasarmille parin tunnin matkan ja maksan bensat. Mutta vaikka sinne tulisi vain yksi ihminen, minä menen sinne. Hän on tärkeä, sillä Jeesus on kuollut hänen puolestaan.”
Iloa antaa se, että monet ovat hänen mukaansa tulleet armeijassa takaisin Jumalan puoleen tai uskoon.
Joka aamu piispa rukoilee rauhan puolesta: että sota Ukrainassa loppuisi.
”Uskon, että me kristityt heijastamme rauhaa. Rauha on kuin hyvä virus, joka tarttuu muihin ja parantaa. Jeesus on se rauhantekijä.”
Suomen katolisen kirkon ainoa piispa, joka vihittiin virkaansa marraskuussa 2023 Helsingin hiippakuntaan.
Kotoisin Baskimaasta Espanjasta.
Koulutukseltaan lääkäri. Tekee väitöskirjaa spiritualiteetista palliatiivisessa hoidossa Itä-Suomen yliopistossa.
Asuu Helsingissä.
Kokee perheekseen koko kirkon ja kaikki kristityt.
Harrastaa jalkapalloa, luonnossa lenkkeilyä ja uintia.
