Onko talitintin maine hurjana tappajana oikeutettu? Yllättävät tavat kertovat älykkyydestä

Talitiaista ei linnuista kertovassa, kevättä ennustavassa lorussa mainita, mutta sen laulu viestii lähestyvästi kesästä ensimmäisten joukossa – yhdessä mustarastaan ja kuusitiaisen kanssa. Tammikuun aurinkoisina päivinä moni on jo kuullut sen laulun.

Kaupungissa asuvat talitintit laulavat lyhyen kaavan mukaan ”tityy”, kun taas luonnon helmassa ne voivat laulaa luikauttaa pidemmän kaavan mukaan ”titityy”.

”Tityy on iskevämpi ja kuuluu paremmin kaupungin ja taajamien melussa”, kertoo yli-intendentti Aleksi Lehikoinen Helsingin yliopiston Luonnontieteellisestä keskusmuseosta.

Kuuluvuudella on väliä, kun lajikumppaneille ilmoitellaan omasta reviiristä.

Varsinaisen pesän talitiainen voi perustaa jo huhtikuun lopulla, ja silloin poikaset lähtevät pesästä jo kesäkuun alussa. Maamme 1,9 miljoonaa talitinttiä osaa kuitenkin joustaa kodin perustamisessa sijainnin ja ilmojen mukaan, sillä muutama kylmä jakso saattaa olla poikasille kohtalokas.

Talitiainen ei turhia nirsoile ruuan kanssa. Se on utelias kokeilemaan kaikkea syötäväksi kelpaavaa ja innostuu siksi naputtelemaan myös talojen ikkunoita varsinkin talven lähestyessä.

Aivan yhtä hyvin talitintti ei selviä talvesta kuin hömö- ja lapintiainen, mutta puutetta korvaa älykkyys. Se seurailee lajikumppaneiden toimintaa ja nappaa itselleen parhaat käytännöt.

Linnun maine muiden pikkulintujen tappajana tai lehmien utrareiden nokkijana on totta ja nousee aika ajoin otsikoihin, mutta kovin yleistä se ei ole.

”Tätä voi tapahtua talvella ja erityisesti, jos saalislintu on heikkokuntoinen. Näin oli joitain vuosia sitten, kun urpiaisilla oli paljon salmonellaa ja talitiaiset saivat niitä kiinni. Terve pikkulintu pääsee kyllä pakenemaan”, uskoo Lehikoinen.

Suurempina ja vahvanokkaisina ne nokkivat urpiaisilta päälaen puhki ja söivät aivot, jotka ovat erittäin energiapitoista ruokaa.

Kauhisteluun ei silti ole aihetta. Talvella ruokaa on tarjolla niukalti, ja jo lämpimänä pysyminen vaatii ravintoa. Jokainen laji keksii tapansa selviytyä.

Helmikuun paukkupakkasilla talitiainen pyrkii suojaan puunkoloihin, linnunpönttöihin tai asuinrakennuksen koloihin. Siellä se saa ainakin tuulelta suojaa. Jos lämpö laskee alle 20 asteen, linnulla on kovat paikat.

”Aiemmin talitiaiset suojautuivat kaupungeissa myös valotolppien kupuihin. Ne olivat hyviä paikkoja erityisesti, kun hehkulamput vielä antoivat lämpöä.”

Sittemmin lamput on vaihdettu energiatehokkaampiin, mutta toisaalta talvetkin ovat lauhtumaan päin.

Talitintti on lintulaudan vakiovieras ja kuuluu maamme runsaslukuisimpiin pikkulintuihin. Kuva: Jarkko Sirkiä

Talitiainen on kesällä neljänneksi yleisin pikkulintumme peipon, pajulinnun ja metsäkirvisen jälkeen. Talvisin se saattaa pitää jopa ykköspaikkaa.

Eipä siis ihme, että talitiaisesta oli lähellä tulla kansallislintumme 1980-luvulla joutsenen sijasta, kun kansa sai äänestää.