Mikael Jungnerin nihkeä asenne maatalouteen muuttui hänen osallistuttuaan vuonna 2021 Farmi Suomi -ohjelmaan. Stadilainen on siitä lähtien puhunut kotimaisen ruoantuotannon puolesta.
Viestintäjohtaja vieraili kesäkuussa Farmari-maatalousnäyttelyssä Kalajoella ja ehdotti, että maataloustuottajien pitäisi brändätä itsensä sankareiksi.
Räväköistä ideoistaan tunnettu Jungner kertoo tässä jutussa, miten alkutuotanto ja maaseutu voisivat nousta uuteen kukoistukseen.
Hän asuu Helsingin keskustassa, ja saapuu polkupyörällä aamiaiselle Ekbergin kahvilaan.
”Olen kaupunkilainen, joka viisastelee maatalouden kehittämisestä liiketoimintanäkökulmasta. Joku saattaa närkästyä, koska en ole ollut itse maanviljelijä”, hän varoittaa.
Ennen Nelosen Farmi-ohjelmaa Jungnerin vahvin kosketus alkutuotantoon tapahtui Sveitsissä. Hän paiski 17-vuotiaana kesän hommia maatilalla Lausannessa.
Jungner lypsi lehmiä käsin, kasasi talikolla heinää ja kitki perunapeltoja. Mikael nukahti joka ilta seitsemältä.
”Mä en ole eläessäni ollut niin ruskea ja hyvässä kunnossa. Kun palasin kotimaahan, juoksin Cooperin testissä yli 3 200 metriä. Tunsin itseni supermieheksi. Jos suomalainen viettää koko elämänsä kaupungissa, hän menettää jotain arvokasta.”
”Siellä on se timantti. Tällaiset tilat siirtyvät yleensä seuraavalle sukupolvelle ajoissa, koska ne ovat isoja, elinvoimaisia ja mielenkiintoisia.”
Jungnerin mielestä maataloudesta puhutaan liikaa ongelmien kautta. Keskustelu typistyy usein maataloustukiin.
”Maatalouden brändi on negatiivinen, koska sitä saa mitä tilaa. Jos alkutuotantoa lähestyisi menestystarinoiden kautta, mielikuva alasta voisi olla erilainen.”
MTK on hänestä yhä puolustuskannalla, vaikka valtaosa suomalaisista arvostaa maataloustuottajien työtä. Viestinnän ammattilainen brändäisi viljelijät uhrien sijaan sankareiksi.
”Maanviljelijät ovat monien silmissä sankareita. Kun ihmiset pysäyttelevät minua kadulla, he puhuvat vieläkin Farmista. Eivät he puhu Ylestä tai eduskunnasta. Farmi kosketti, eli suomalaiset arvostavat maataloutta.”
Jungner näkee yllättäen kaupan ennemmin tuottajien ystävänä kuin vihollisena.
”Olen keskustellut maanviljelijöiden kanssa, joilla on hyvät suhteet vähittäiskauppaan. Vähittäiskaupasta on tullut monen viljelijän paras kumppani. Yrittäjiä arvostetaan ja he saavat tuotteestaan hyvää hintaa.”
Jungnerilla ei ole pahaa sanottavaa sivutoimisista ja ikääntyneistä viljelijöistä.
Hän keskittäisi silti maataloustuet päätoimisille tuottajille, jotka investoivat tiloihinsa kasvuhakuisesti. Jungner nostaa keskiöön erityisesti nuoret maatalousyrittäjät.
”Siellä on se timantti. Tällaiset tilat siirtyvät yleensä seuraavalle sukupolvelle ajoissa, koska ne ovat isoja, elinvoimaisia ja mielenkiintoisia. Menestyvät maatilat rakentavat brändiä, tuovat rahaa, luovat työpaikkoja ja vievät maataloutta eteenpäin.”
Kreabin viestintäjohtaja ehdottaa, että maataloustuelle asetetaan esimerkiksi 70 vuoden yläikäraja.
”Nuorilla viljelijöillä ja karjankasvattajilla olisi enemmän kohtuuhintaista maatalousmaata saatavilla.”
Joku saattaa närkästyä, koska en ole ollut itse maanviljelijä.”
Jungner esittelee innoissaan kahvilassa kuulokkeita, jotka kääntävät kännykän kautta suomenkielistä puhetta kymmenille vieraille kielille. Niistä oli hyötyä, kun mies vieraili vastikään Kiinassa.
”Lähes joka paikassa, missä kävin Kiinassa syömässä, toistui yksi sana: wagyi. Se on arvokasta japanilaista naudanlihaa. Ravintoloissa wagyu-pihvi saattaa maksaa sata euroa, mutta se on parasta pihviä, mitä olen ikinä syönyt”, hän hehkuttaa.
Euroopan ja maailman mittakaavassa hän näkee vientipotentiaalia myös kotimaisella premiumlihalla. Jungner toivoo, että maatalousyrittäjät saisivat päättää markkinan kautta itsenäisemmin, mitä he viljelevät.
Esimerkiksi tomaatit, yrtit ja Kinnarin tilan puurot on osattu brändätä Suomessa hyvin.
”Minä syön aamiaisella pakastettuja vadelmia, ja maksan niistä mielelläni. Vadelmat, yrtit ja tomaatit eivät maataloutta pelasta, mutta kun tällaisia tuotteita tulee rinnalle 10, 20 ja 100, se kasvattaa tuloja.”
Jungneria hämmentää, että Suomen peltoalasta niin suuri osa on valjastettu eläinten rehun kasvattamiseen. Hän siirtäisi painopistettä sellaiseen kasvinviljelyyn, jossa on parempi kate.

Jungner muistelee, että vielä muutama vuosi sitten Suomessa vastustettiin raivokkaasti maataloutta ja lihansyöntiä.
”Arvostan kasvisruokaa, mutta kenenkään ei kannata tulla hyvin valmistetun wagyu-pihvin ja minun väliin. Ajatus, että yksilöt eivät saisi syödä makkaraa, on naurettava.”
Suomessa ei ole koskaan ollut yhtä vähän maaseutuvihamielisiä puolueita kuin nyt, hän väittää.
”Ilmastonmuutoksen taklaaminen onnistuu parhaiten hiilidioksidin talteenotolla koneellisesti ilmasta tai tehtaiden päästöistä. Tämä voi tuoda huikeasti mahdollisuuksia esimerkiksi metsäteollisuudelle.”
Suomalaisen maatalouden suurin haaste on Jungnerin mielestä lähitulevaisuudessa Ukraina, jonne rauha tulee ennemmin tai myöhemmin.
”Ukraina on käsittämätön ruoka-aitta, ja se tarkoittaa lisää kilpailua bulkissa. Meidän täytyy kehittää Suomessa enemmän korkean lisäarvon tuotteita.”

Lopuksi Jungner laajentaa keskustelun koko maaseutuun. Monille jää perinnönjaossa arvottomia omakotitaloja, mutta hän näkee asiassa valoisan kääntöpuolen.
”Halutessasi voit ostaa vanhan maalaistalon muutamalla tuhannella eurolla. Minulla on muutamia ystäviä, jotka ovat perustaneet yhdessä maalle pienen kommuunin.”
Raha ei ole siinä maailmassa valuutta, vaan kädentaidot.
”Kun teet omin käsin asioita, se tuottaa onnellisuutta, mihin harvoin törmää nykymaailmassa.”
Väkimäärän väheneminen voi johtaa apatiaan, Jungner sanoo. Näin käy, jos asukkaat tuijottavat televisiota ja voivottelevat, että ennen kaikki oli paremmin.
”Pienestäkin paikkakunnasta voi saada elämyksellisen, jos kuntalaiset tarttuvat toimeen. Esimerkiksi Pieksämäellä Farmin pehtoori Terho Häkkinen on ilmiö. Jokainen maaseutupaikkakunta on turvassa, kun sieltä löytyy edes yksi innokas pehtoori.”
Jungnerin mielestä Teslan itseohjautuvat robottitaksit voi olla tulevaisuudessa maaseudun pelastus. Edellyttäen, että maakuntien tieverkosta pidetään huolta.
”Kiinassa on myynnissä jo drooneja, jotka kuljettavat ihmisiä lentämällä 80 kilometrin tuntivauhtia. Helsingin liikenteeseen droonit eivät mahdu, mutta maaseudulla niille olisi tilaa”, Jungner pohtii Pelle Pelottoman tavoin.
Kun kiireinen mies haluaa maaseudun rauhaan, hän suuntaa vanhempiensa mökille Kruunupyyhyn. Jungnerin mielestä maaseutu kukoistaa parhaiten juuri Pohjanmaan rannikolla, Kalajoelta Kristiinankaupunkiin. On idylliä, yhteisöllisyyttä ja yritteliäisyyttä.
Mikaelin isä on nikkaroinut mökkitontille useita rakennuksia rantasaunasta venevajaan.
”Isä vastaa klapien pilkkomisesta. Se, että 85-vuotiaat vanhempani tekevät käsillään asioita mökillä, pitää heidät iskussa. Minulle merenrantamökki on lomaparatiisi, koska en ole perinyt puuhageeniä. Pariisissa asuva tyttärenikin viihtyy maalla.”

Syntynyt vuonna 1965 Helsingissä, mutta asui nuoruusvuodet Vaasassa.
Työskentelee viestintätoimisto Kreabin viestintäjohtajana.
Aikaisemmin toiminut mm. SDP:n puoluesihteerinä ja kansanedustajana, Yleisradion toimitusjohtajana, johtajana Microsoftilla sekä pääministeri Paavo Lipposen poliittisena sihteerinä.
Asuu Helsingissä. Ollut kahdesti naimisissa. Ensimmäisestä avioliitosta aikuinen tytär.