Nyt on hyvä aika suunnitella kukkapenkkien kevätkohennusta – usein pelkkä olosuhteiden parannus saa ihmeitä aikaan

Kun talvi on irrottamassa otettaan, on mukava kääntää ajatukset kesään ja pihan kukkaloistoon. Kukkapenkit ja erilaiset perennaistutukset ovat pihan ja puutarhan väripilkkuja ja usein myös kaikkein rakkaimpia tunnelmanluojia.

Kookas, kaartuva perennapenkki tuo pihaan näyttävyyttä. Selkeä sijoittelu helpottaa myös pihan hoitoa. Kuva: Säde Aarlahti

Pionit, päivänliljat ja muut perinteiset pihakukat ovat pitkäikäisiä kumppaneita, mutta vuosien saatossa niidenkin kukinta saattaa ehtyä. Vanhan kukkapenkin elvyttäminen kannattaa aloittaa jo keväällä miettimällä, miten pihan kukkaloistoa voidaan parantaa. Helppohoitoisilla, uusilla perennoilla saa vanhoihinkin kukkapenkkeihin nopeasti uutta ilmettä.

Usein kukkapenkin kukkamäärää saadaan lisättyä pelkällä olosuhteiden parannuksella. Tyypillisimmät syyt kukinnan ehtymiseen löytyvät valon tai ravinteiden puutteesta. Maalis-huhtikuun kuluessa onkin juuri sopiva aika tarkastaa, kasvaako kukkapenkin lähellä liikaa varjostavia puita tai pensaita ja tarttua tarpeen vaatiessa sahaan.

Vanhatkin päivänliljamättäät (Hemerocallis sp.) innostuvat yleensä kukkimaan valtoimenaan, jos niiden tyville levitetään keväällä kanankakkarakeita tai palanutta karjanlantaa. Kuva: Säde Aarlahti

Esimerkiksi meille niin rakas pihapuu koivu on myös varsin tehokas vedenkuluttaja. Jos kukkapenkki on istutettu liian lähelle koivua, näännyttää lehtevä puu sen alla kasvavat perennat herkästi vedenpuutteeseen.

Toinen keino kohentaa vanhan kukkapenkin kukintaa on huolehtia penkin kalkituksesta ja lannoituksesta. Useimmat perennoista rakastavat kypsää kompostimultaa tai palanutta lantaa, joita voi myöhemmin keväällä maan kuivahdettua lisätä muutaman sentin kerrokseksi suoraan maan pinnalle.

Yhtenäinen väriteema on ­tyylikäs ja varma valinta, jos kukka­penkkiin halutaan yhdistellä paljon eri lajeja. Kuva: Säde Aarlahti

Kauneimmat perennapenkit koostuvat monista erikorkuisista lajeista, jotka sulautuvat kauniisti toisiinsa. Harmonisin ja näyttävin lopputulos syntyy, kun kukkaryhmällä on riittävästi kokoa. Siinä missä ennen saatettiin jokainen kasvi istuttaa omaksi ryhmäkseen, suositaan nykyisiä monilajisia ja runsaita istutusalueita.

Ennen maan sulamista ehtii vielä tulostaa tai piirtää pihasta paperille kartan, josta on helppo ottaa kopioita ja hahmotella, voisiko pihan kukkaloistoa kohentaa vanhoja istutuksia yhdistelemällä ja parantelemalla.

Jos perennat eivät aiempina vuosina ole menestyneet toiveiden mukaisesti, kannattaa erityistä huomiota kiinnittää siihen, mitä lajeja pihan kukkaistutuksiin valitaan. Varjoisalle pihalle löytyy runsas määrä varjossa viihtyviä ja kukkivia perennoja. Aurinkoisella ja paahteisella pihalla puolestaan viihtyvät ajoittaista kuivuutta sietävät kukat, kuten unikot, päivänkakkarat, kärsämöt ja asterit.

Pitkään kukkivat tarhakärsämöt (Achillea sp.) ovat viime vuosien ­suosikkikukkia. Kuva: Säde Aarlahti

Olemassa olevaa perennaryhmää on helppo piristää lisäämällä vanhojen lajien joukkoon uusia tuulahduksia. Niitä voi etsiä vaikkapa kurjenpolvien ja salvioiden joukosta. Myös perinteisten päivänliljojen väri- ja lajikekirjo on viime vuosien aikana laajentunut. Kuunliljojen joukossa ­uusia tuulia edustavat matalat ­miniatyyrilajikkeet.

Kun suunnitelmat on tehty ajoissa, vältytään monelta virhehankinnalta, ja päästään parhaimmassa tapauksessa nauttimaan entistä kauniimmasta kukkaloistosta jo tulevana kesänä.

Erilaisilla perennoilla voi elävöittää melkeinpä minkälaisia maastoja hyvänsä. Varjossa veden partaalla viihtyvät muun muassa jättipoimulehti (Alchemilla mollis) ja kuunliljat (Hosta sp.). Kuva: Säde Aarlahti