Tämä mielipiteitä jakava vihannes venyy riisinkorvikkeeksi ja levitteeksi ja sitä voi upottaa vaikka mihin ruokiin – kunhan ei tee kypsennyksessä yhtä virhettä

Muistatko vielä kesän 2017 kukkakaalitalkoot? Kolean kesän kukkakaalisato kypsyi elokuussa kerralla, joten ylitarjonnan vuoksi kaaleja jäi jopa mätänemään peltoon. Samassa tilanteessa oltiin vuonna 2023.

Kukkakaalin ystävät saivat siis noina vuosina ostettua pikkurahalla kilotolkulla suosikkivihannestaan, kun taas kyseisen kaalin inhoajat eivät välttämättä innostuneet yhtäkkisestä kukkakaalireseptien vyörystä.

Parsakaalin ohella kukkakaali kuuluu niihin kasviksiin, joista ihmisellä on todennäköisesti vahva mielipide. Yksi maistaa edelleen suussaan vuosikymmenten takaisen kouluruuan ylikypsäksi keitetyn pakastekukkakaalin.

Samaan aikaan toinen käyttää kukkakaalia sujuvasti keitoissa, riisimäisenä lisukkeena, wokeissa, padoissa, gratiineissa, piirakoissa ja hummustyylisenä levitteenä. Voipa kukkakaalia tietenkin syödä myös raakana.

Kukkakaali (Brassica oleracea var. botrytis) on kaalin eli vihanneskaalin muunnos, joka sisältää runsaasti C- ja K-vitamiinia. Itse asiassa sadassa grammassa kukkakaalia on enemmän C-vitamiinia kuin samassa määrässä appelsiinia. Parhaiten C-vitamiinin saa hyödynnettyä syömällä kukkakaalinsa raakana tai mahdollisimman nopeasti kypsennettynä.

Muiden valkoisten vihannesten, kuten sipulien, palsternakan ja nauriin, tapaan myös kukkakaali sisältää erityisen paljon kversetiini- ja allisiini-nimisiä flavonoideja, joka osallistuvat virusten ja bakteerien hyökkäyksien torjumiseen elimistöstä.

Kukkakaalista syödään sen kehittymätön kukinto, ja parhaat kukkakaaliyksilöt ovatkin kooltaan melko pieniä, napakoita ja väriltään vaaleita.

Kukkakaalia on yksivuotinen kasvi, jota on viljelty Lähi-idän alueella, erityisesti Syyriassa, Turkissa ja Egyptissä, jo tuhansien vuosien ajan. Kasvi maistuu ihmisten lisäksi myös valitettavan monille lehtiä nakertaville tuholaisille.

Vuonna 2024 kukkakaalia viljeltiin Suomessa 244 hehtaarin alalla.

Kesäkeitto on yksi perinteinen tapa käyttää kukkakaalia, mutta tällä vuosituhannella monenlaiset etniset ravintolat ovat avanneet suomalaisille aivan uudenlaisia tapoja nauttia kukkakaalia. Kuvituskuva. Kuva: Janiko Kemppi

Kukkakaali mainitaan jo maailman ensimmäisenä pidetyssä keittokirjassa, Apiciuksessa, joka sisältää antiikin Rooman aikaisia reseptejä.

Kyseisessä roomalaisessa keittokirjassa kukkakaalia neuvotaan maustamaan esimerkiksi sipulilla, pippurilla, korianterilla ja juustokuminalla. Tähän tyyliin maustettua kukkakaalia voi nauttia tänäkin päivänä esimerkiksi intialaisissa ravintoloissa.

Kukkakaali on ansaitusti vaeltanut lautasen reunan pakollisesta vihanneslisäkkeestä jopa ruokien päärooliin. Kukkakaalia voi maustaa hyvin luovasti, ja erilaisia makumaailmoja ja suutuntumia kukkakaalista saa irti myös erilaisilla valmistustavoilla, kuten paahtamalla tai grillaamalla.

Jos kukkakaalin ajattelu herättää muistoja vetisistä ja lautasen reunalle jääneistä kukkakaalinpaloista, syynä on kukkakaalin valmistuksen todennäköisesti yleisin virhe, eli ylikypsentäminen. Kuten pastaa, myös kukkakaalia kannattaa kypsentää vain niin kutsutusti al dente -tasolle, eli sellaiseksi, että hampaille jää puruvastusta.

Kukkakaali ei aina ole valkoinen, vaikkakin valkoinen kukkakaali on viljellyin. Kuvituskuva. Kuva: Jaana Kankaanpää

Sanasta ”kukkakaali” tulee todennäköisesti ensimmäisenä mieleen valkoinen kukkakaali. Se onkin väreistä yleisin, mutta muunkin värisiä kukkakaaleja on tarjolla silmän ja vatsan iloksi. Kaupoissa voi törmätä esimerkiksi oransseihin ja violetin sävyisiin kukkakaaleihin.

Kartiomainen, vihreänsävyinen ja hieman pähkinäiseltä maistuva romanesco on kukkakaaliuniversumin näyttävä kuninkaallinen. Romanescon näyttävä muoto sopii vaikka taiteesta tutun kultaisen leikkauksen opiskeluun, sillä kaalin kukinnot muodostavat säännöllisiä kehiä samaan tapaan kuin kotilon kuoret.

Kukkakaali kuivuu herkästi, joten se kannattaa säilyttää kelmuun käärittynä tai muovipussissa +2–+5 asteen lämpötilassa jääkaapin vihanneslokerossa.

Kuten muutkin kaalit, se reagoi herkästi etyleeniin, minkä vuoksi sitä ei ole hyvä säilyttää runsaasti etyleeniä tuottavien kasvisten läheisyydessä. Etyleeniä erittävät esimerkiksi omena, päärynä, banaani, luumu, mango, persikka ja tomaatti.

Lähteet: kasvikset.fi, HS 26.1.2021, gutenberg.org, MT:n arkisto