Jätin lapsen kaverisynttärit järjestämättä, koska pelkäsin ettei juhliin tule ketään

Jätin viime vuonna lapseni kaverisynttärit järjestämättä. En sen takia, etten olisi ehtinyt vaan sen takia, että pelkäsin. Pelkäsin ettei synttäreille tule ketään.

Sain huomata, ettei pelkoni ole aivan tuulesta temmattu. Tyttäreni järjesti viime vuonna pienimuotoiset halloween-bileet muutaman ystävänsä kanssa. Kutsut lähetettiin paria viikkoa etukäteen Whatsappilla luokkakavereille. Tarkoitus oli pienellä porukalla juhlia halloweenia kotonamme perjantaina koulun jälkeen.

Lapset olivat valmistelleet juhlia pitkään ja hartaasti. Oli askarreltu noidan pataa ja haettu hämähäkinseittiä muistuttavaa kangasta koristeeksi. Hankin tarjoiluiksi vähän karkkia ja sipsiä. Kaikki pukeutuivat teeman mukaisesti.

Iltapäivä tuli, mutta kukaan ei saapunut. Kukaan ei myöskään vastannut viesteihin. Kun siinä lohdutin itkevää tytärtäni, soimasin itseäni, etten ollut lähettänyt kutsua lasten vanhemmille. Ehkä he olisivat voineet ilmoittaa, jos lapsensa ei pääse.

Pienen neuvonpidon jälkeen saimme onneksi tunnelman käännettyä siinä hetkessä jälleen iloiseksi. Onneksi lapseni ei ollut yksin, vaan juhlia oli järjestämässä peräti kolme kaveria. Selitin, että se on paljon, monilla ei ole yhtään ystävää.

Sydämeni särkyi silti lapseni puolesta ja niiden kaikkien lasten puolesta, jotka ovat jääneet vaikkapa syntymäpäivänään yksin.

Kaverisynttäreitä ei järjestetä enää samalla lailla kuin omassa lapsuudessani.

Ne ovat tila- ja kustannuskysymys. Pieni koti täyttyy nopeasti, kun sinne pakkautuu tusinan verran vilkkaita 12-vuotiaita. Ainakin kaupungissa isomman tilan tai trampoliinipuiston vuokraamisesta saa pulittaa kolminumeroisen summan jo parin tunnin ajalta.

Kyse voi olla myös kilpavarustelusta. Kun yhden kaverin synttärit järjestetään jossain megalomaanisessa aktiviteettipuistossa, voi kynnys ihan tavallisille, kotona järjestettäville kemuille olla korkea.

Toisaalta juhlien järjestäminen ja niihin osallistuminen riippuu vanhempien ajankäytöstä ja työajoista, jos on välimatkaa.

Ehkä kyse on myös vallitsevasta yksilökeskeisestä kulttuurista, jota me vanhemmat lapsillemme huomaamattakin siirrämme. Ihan kaikkien luokkakavereiden synttäreille ei ehkä jakseta osallistua. Tai kutsutaan synttäreille muut, mutta ei sitä hiljaista tai uutta tyyppiä. Tai ei järjestetä ollenkaan, koska vanhempi ei töiltään ehdi.

Syntymäpäivien järjestäminen ja niille osallistuminen voisivat parantaa yhteisöllisyyttä, jota me tässä ajassa kipeästi tarvitsemme. Yhteisöllisyys on tärkeää lapsen kasvun ja kehityksen kannalta.

Vanhemmat ja lapset voivat yhdessä luoda ympäristön, jossa kukaan ei jää yksin ja kaikki tuntevat olonsa tervetulleeksi.