Saatamme tarvita pian viilennyspukuja tukalien helteiden vuoksi

Suomessa puhumme helteestä, joka hellii. Samalla takaraivossa painaa tietoisuus siitä, että toisaalla kuumuus korventaa.

Kesäkuu oli Länsi-Euroopassa mittaushistorian kuumin. Saksassa mitattiin lämpöennätys 41,7 astetta ja 40 asteen rikkoutuessa Berliinissä julistettiin ilmastohätätila. Ranskan pääministeri Sébastien Lecornu johti hätäkokouksen, jossa käsiteltiin maata koettelevan helleaallon riskejä.

Syyksi poikkeukselliseen kuumuuteen on sanottu korkeapaineen synnyttämää lämpökupolia, joka on vetänyt kuumaa ilmaa Saharasta Eurooppaan. Korkeat lämpötilat eivät kuitenkaan jää poikkeuksiksi, vaan niistä uhkaa tulla uusi normaali.

Aurinko- ja tuulivoiman voittokulku ehti synnyttää toiveen, että teknologian edistys selättää hiilidioksidipäästöjen ongelmat. Toiveikkuus on osoittautunut pettäväksi. Päästöttömän energian rinnalla myös hiilidioksidipäästöt lisääntyvät edelleen, monista huippukokouksista ja sopimuksista huolimatta.

Mikään ei tunnu riittävän ihmisen kasvaviin tarpeisiin ja kulutukseen. Olisi kuitenkin hyvä ennakoida myös tulevaisuutta: yli 37 asteen lämmössä alamme menettää kykyämme säädellä kehon lämpöä, entsyymien toiminta heikkenee ja lopulta yli 43 asteen kuumuudessa proteiinit alkavat hyytyä: suonissa virtaava veri muuttuu veripaltuksi.

Kuinka pian edessä ovat 50 asteen lämpötilat, jolloin ilmastoiduista tiloista voi astua ulos vain viilennyspuku päällään? Epäilemättä moni yritys vainuaa viilennysteknologiassa tuottoisan bisneksen ja käyttää siihen runsaasti fossiilista energiaa. Siihen mennessä suuri osa luonnon elämää on menettänyt sopeutumiskykynsä ja lakannut olemasta.

Kuuntelin radion tiedeohjelman. Siinä haastateltu asiantuntija kuvasi Maapallon elämän edellytyksiä, joiden yhtäaikainen toteutuminen on äärimmäisen epätodennäköistä: Maa on juuri oikealla etäisyydellä Auringosta, Maan massa synnyttää optimaalisen painovoiman, Kuu vakauttaa Maan kiertoa, sulan ytimen synnyttämä magneettikenttä estää kosmista säteilyä, kasvihuonekaasut pitävät avaruuden kylmyyden loitolla.

Juuri oikea lämpötila, vesi ja kaasujen suhde mahdollistavat elämän. Minkä tahansa osa-alueen pienikin heitto tekee Maasta Venuksen kaltaisen tulipätsin tai hyytävän pakkasen autioittaman kivipallon.

Elämme Antroposeenia, geologista aikakautta, jolloin ihminen muokkaa Maapallon olosuhteita – mutta ei tajua Maapallon elämän haurautta. Näin kerran saksalaisen pilapiirroksen, jossa ihmispari käveli eläinten jäljessä Nooan arkin lastaussiltaa kohti. Leijona nosti tassunsa ja sanoi: ”Olen pahoillani, mutta tällä kerralla jatkamme ilman teitä.” Dinosaurukset tuhoutuivat asteroidin törmäykseen ja vapauttivat tilan nisäkkäiden kehitykselle.

Onko ihminen tuhoamassa itsensä ja jättämässä tilaa jollekin muulle elämän muodolle – tai viisaammalle ihmisten sivilisaatiolle?

Elämä on selvinnyt useita kertoja olemattoman ahtaista kapeikoista. Minun on vaikea uskoa, että kyse olisi sattumasta. Luoja on varjellut elämää ja samalla ihmistä. ”Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä jotka olet asettanut paikoilleen – mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen.” (Psalmi 8).