Vanhimmat pojat Veli ja Ville käyvät koulua alaluokilla Ilomantsissa. Myös vanhemmilla Erkki ja Elin Kinnusella on tavoitteena oppia suomen kieltä. Viljo ja Lauri viihtyvät vielä äidin kanssa kotona. Kuva: Jarno Artika
Kuusihenkinen ruotsalaisperhe muutti rauhattomasta Göteborgista itärajan korpeen: ”Laitamme puuhellassa kaiken ruuan”
Rauhaton kaupunkiseutu vaihtui Ilomantsin hiljaisuuteen, hankiin ja luonnonrauhaan. Perinteistä elämäntapaa arvostava perhe etsi sopivaa kotia pitkään.TilaajalleIlomantsi
Tokrajärven vanhasta koulusta Ilomantsissa tuli koti Kinnusen kuusihenkiselle perheelle, joka muutti ummikkoina Etelä-Ruotsista itäiseen Suomeen. Perheeseen kuuluu myös kaksi koiraa. Kuva: Jarno ArtikaPönttöuuni hehkuu lämpöä entisen Tokrajärven koulun isossa eteisessä Ilomantsissa. Seitsemänvuotias Ville Kinnunen avaa uuninluukun ja lisää puita uuniin.
Vuonna 1939 rakennettu koulu on viime syksystä alkaen ollut Kinnusen perheen koti. Erkki (47) ja Elin (37) Kinnusen neljästä pojasta vanhimmat Veli (8) ja Ville auttavat kotiaskareissa koulupäivän jälkeen. Nuorimmat pojat, Lauri (4) ja Viljo (8 kk) kuuntelevat, kun vanhemmat kertovat vieraille ruotsiksi perheen tarinaa.
Kesällä nelisen vuotta sitten Erkki ja Elin Kinnunen pakkasivat perheen arjen eteläruotsalaisella Älvseredin kylällä muuttokuormaan, joka matkasi kohti itäsuomalaista korpea. Isoon konttiin mahtui kotitilalta eläimiä lukuun ottamatta kaikki tärkeä ja tarpeellinen.
Ensin kyytiin ajettiin neljä 1950-luvun traktoria. Niiden päälle kannettiin parikymmentä moottorisahaa, antiikkisia ja uusia työkaluja, puukko- ja piippukokoelmat, padat, pannut, astiat, metsästysmuistot, huonekalut ja tuolloin viisihenkisen perheen henkilökohtaiset esineet.
Vanha maatila sijaitsi noin sadan kilometrin päässä Göteborgista. Se oli Erkin lapsuudenkoti.
”Olihan se vähän surullistakin, mutta tiesimme mitä halusimme”, Erkki Kinnunen muistelee lähtöä.
Erkki Kinnusen sahakokoelman aarre on hänen isänsä ensimmäinen 18 kiloa painava moottorisaha 1950-luvulta. Suurin osa sahoista on metsurin käytössä edelleen. Kuva: Jarno ArtikaRuotsissa tilanne oli pariskunnasta tuntunut jo pidemmän aikaa kaoottiselta. Arki Göteborgin seudulla tuntui levottomalta, kaupungeissa näytti väkivalta lisääntyvän.
”Tuntui, ettei maaseutua arvostettu. Olimme kyllästyneitä myös säähän. Talvet olivat sateisia ja harmaita”, kertoo Elin Kinnunen.
Erkki tahtoi myös palata juurilleen.
”Isäni lähetettiin kolmevuotiaana sotalapseksi Ruotsiin ja sinne hän jäi, ei puhunut suomea eikä Suomesta.”
Elin ja Erkki Kinnusen sukujen historia on seurannut mukana Suomeen valokuvissa ja muistoesineissä. Piippukokoelmassa on mukana Elin Kinnusen äidinisän piippuja. Kuva: Jarno ArtikaKinnuset halusivat kasvattaa lapsensa rauhallisessa ja turvallisessa paikassa. Uutta kotia Suomesta etsittiin kauan.
”Oli vaikea löytää taloa kaukana tiestä ja naapureista”, selittää Elin.
Entisen rajavartioaseman myynti-ilmoituksen nähtyään he tiesivät paikan oikeaksi. Erkki matkusti paikan päälle, Elin päätti kuvien perusteella, että uusi koti on löytynyt. Kivivaaran luonnonrauhaan muutettiin kesällä 2021.
”Halusimme pitkät talvet ja lunta. Syvälle korpeen ja mahdollisimman lähelle Venäjän rajaa. Kivivaarasta rajalle oli kolme kilometriä”, Elin kertoo.
He tiesivät, että rajan läheisyydessä olisi yksi Euroopan autioimmista paikoista. Venäjän puolella loputonta metsää, asumatonta rajavyöhykettä kymmeniä kilometrejä.
”Halusimme pitkät talvet ja lunta. Syvälle korpeen ja mahdollisimman lähelle Venäjän rajaa.”
Muutamassa vuodessa ehtivät tutuiksi tulla niin karhut, sudet, ahmat kuin ilvekset, pienemmistä pedoista puhumattakaan.
”Pedot eivät meitä pelottaneet, olimmehan muuttaneet niiden reviireille”, Elin toteaa.
Kivivaarassa Kinnusia odotti myös mahdollisuus jatkaa entisen rajavartioston tiloissa aiemmin toiminutta Ulvovan suden majataloa. Parin vuoden mittaan majatalossa vieraili niin sotahistoriasta kiinnostuneita kansainvälisiä turisteja kuin metsästäjiä eri puolilta Suomea.
”Kivivaara on keskellä metsästysmaita. Linnustajilla riitti saalista”, Erkki selittää.
Puukkokokoelmastaan ylpeä Erkki Kinnunen kertoo, että pojat ovat saaneet opetella puukon käyttöä kolmivuotiaasta asti. Elin Kinnusen sylissä kuopus Viljo saa vielä odottaa reilut pari vuotta ennen kuin isä opettaa hänet vuolemaan. Kuva: Jarno ArtikaLoppukesästä 2022 rauha Kivivaarassa rikkoutui, kun vain noin sadan metrin päähän talosta alettiin rakentaa kännykkämastoa.
”Maston vieressä pienessä rakennuksessa hurisi kesäaikaan tuuletin, jonka ääni kuului sisälle asti. Talvisin maston vaijerit pitävät ääntä”, Elin kertoo.
Talvella 2023 tuli seuraava ikävä yllätys, kun kaivosyhtiö Endomines laajensi kultakaivostaan Kivivaaran läheisyyteen.
”Parin kilometrin päässä alkoivat kallion räjäytykset”, huokaa Erkki.
Dumpereiden, kaivinkoneiden ja kivenmurskauksen ääni kantautui pihaan asti.
Alussa Kinnuset toivoivat, että kaivos voisi tuoda majatalon asukkaiksi työntekijöitä. Niin ei käynyt. Kun vielä kodin ohi vievällä tiellä alkoi tukkirekkojen päivittäinen liikenne, alkoi pariskunta pohtia lähtöä.
”Meteli vaikutti myös luontoon, linnut katosivat. Kun metsästäjät alkuvuosina saivat viisi lintua päivässä, nyt he saivat viisi viikossa.”
Metsästysmuistot kertovat Erkki Kinnusen harrastuksesta Ruotsissa. Seinällä olevat kuvat kertovat miehen tavasta kulkea jahdissa yksin, aseen ja koiran kanssa. Kuva: Jarno ArtikaKeväällä 2024 syntyi päätös muuttaa pois Kivivaarasta. Uutta kotia etsittiin itäisestä Suomesta. Se löytyikin melko läheltä, Ilomantsin toiselta laidalta.
Tokrajärven koulu oli vuosikymmenten ajan ollut kesäasuntona ja tuli parahiksi myyntiin.
”On vaikea löytää vanhaa taloa, jota ei olisi modernisoitu. Kivivaara oli rakennettu 1940-luvun lopulla ja remontoitu 1980-luvulla. Ruotsissa kotitalomme oli yli sata vuotta vanha. Olin iloinen, kun tämä talo löytyi”, Elin hymyilee.
Elin ja Viljo perheen suuressa olohuoneessa. Ennen koululuokkana toiminut huone on saanut sisustuksekseen metsästystrofeita. Kuva: Jarno ArtikaUuteen kotiin eivät Kinnuset kaivanneet remonttia. Vain edellisen omistajan asentamat sähköpatterit purettiin pois ja käyttöön otettiin suljettuna ollut alkuperäinen oviaukko.
”Talon yhdeksässä pönttöuunissa riittää lämpöä”, vakuuttaa Erkki ja arvioi talvella lämmitykseen kuluvan 35 kuutiota puita. Kivivaaran tilaan kuuluvista metsistä on isäntä tehnyt lämmityspuita jo moneksi vuodeksi.
Erkki Kinnunen työskenteli Ruotsissa metsurina ja aikoo jatkossakin työllistää itsensä metsässä.
Kinnusten kodissa näkyy, että perheessä arvostetaan perinteitä ja luonnonläheistä elämäntapaa.
”Erkki on vanha sielu, syntynyt väärälle vuosisadalle”, naurahtaa Elin ja vakuuttaa jakavansa puolisonsa arvot.
Erkki Kinnunen katsoo, mitä suomen kielen sanoja ekaluokkalaisella Villellä on läksyissään. Kunnioitus paljolti jo kadonnutta omavaraista elämäntapaa kohtaan näkyy seinille kootuissa vanhoissa työkaluissa. Kuva: Jarno ArtikaHuoneiden seiniä koristavat eläinten taljat, vanhat aseet, vanhojen työkalujen ja puukkojen kokoelmat. Keittiön seinällä tunnelmaa luovat valurautapannut, jotka ovat aktiivisessa käytössä.
”Meillä on hellassa aina talvella tulet, laitamme siinä kaiken ruuan. Kaasuhella on kesää varten”, Erkki selittää.
Puiset kuksat ovat esillä valmiina käyttöön. Elin kertoo, että lasten kanssa käydään usein retkillä luonnossa.
”Täällä on hyviä retkeilyreittejä. Ulkona luonnossa on todellinen elämä. Kaupungeissa elämä on keinotekoista”, tiivistää hän perheen filosofian.
Omavaraisuutta arvostava perhe kerää innokkaasti marjoja ja sieniä, kalastaa ja kasvattaa omat perunansa.
Ruotsissa Kinnusilla oli lehmiä, sikoja, vuohia, aaseja, hevosia ja kanoja. Liha saatiin omalta tilalta ja käsiteltiin alusta loppuun itse. Ilomantsissa lihaa on ostettu naapurikylältä lähitilalta.
Keväällä Kinnusen uuden kodin navettaan saadaan ensimmäinen oma lehmä. Maatiaisrotuista kyyttöä on käyty jo katsomassa ilomantsilaisella tilalla. Elin toivoisi myös possua, ja kanojen hankintaa on suunniteltu.
”Hevonenkin ehkä, kun lapset ovat isompia.”
Kalastus on koko perheen harrastus. Talvella kalastetaan pilkillä ja iskukouluilla. Komeimmista saaliskaloista on kerätty muistot talteen. Kuva: Jarno ArtikaRuotsissa Erkki myös metsästi, mutta on nyt lopettanut harrastuksen. ”Metsästin yksin koiran kanssa, vanhaan tapaan.”
Seinällä valokuva kertoo yksin kaadetusta hirvestä. Porukkajahdit ovat Erkin mielestä liian meluisia ja nykytekniikan käyttö metsästyksessä ei miestä miellytä.
Pariskunta on vakaasti sitä mieltä, että kaikki oli paremmin ennen.
”Elämä oli helpompaa, kun osattiin enemmän, tehtiin itse ja valmistettiin itse tarvekaluja”, Elin perustelee ja kiittelee puolisoaan, joka osaa kaiken koneiden korjauksesta irronneen napin ompeluun.
Kinnusten keittiössä käytetään vain valurautapannuja. Kahvinkeitintä ei keittiöstä löydy, kahvit keitetään ja ruoka laitetaan puuhellalla. Kuva: Jarno ArtikaKinnuset arvostavat perinteisiä kädentaitoja. Erkki kertoo saaneensa oppia arjen taidot omalta isältään ja opettaa niin omia poikiaan.
”Pojat ovat jo mukana pienillä savotoilla, karsimassa oksia.”
Vaikka kotimaa on vaihtunut, kulkee Kinnusen suvun menneisyys mukana arjessa. Perheen poikien nimet ovat suvun miehiltä. Veli sain nimensä isoisänsä mukaan, Laurin nimi on isoisän isältä, joka kuoli talvisodassa Säkkijärvellä. Erkki Kinnunen tunnustaa, että paluu juurille tuntuu hyvältä.
”Ympyrä on sulkeutunut”, hän miettii.
- Osaston luetuimmat
