1600-luvun juhlapöydässä pötkötti paistilla täytetty joutsen – seisovat pöydät olivat katettuja illallisia yleisempiä
Pöydän ääressä istuminen ei olekaan kovin vanha tapa.Tilaajalle
1600-luvulle tyypilliset veistoksellisesti taitellut lautasliinat ovat innostaneet Charlotta Furuhjelmiä kokeiluihin myös kotona. Kuva: Heli LehteläJoutsenpaisti oli 1600-luvun juhlakattauksen kirkkain tähti Suomen kartanoissa. Barokkiaikakauden runsautta ihannoivaan tyyliin uljas joutsen sopikin täydellisesti.
”Itse asiassa pöydässä oleva valkoinen joutsen oli täytetty ja sitä käytettiin kattauksissa useamman kerran. Joutsen oli muokattu ontoksi, jolloin oikea joutsenpaisti kyllä laitettiin sen sisään tarjolle”, kertoo ajan ruokakulttuuriin perehtynyt Charlotta Furuhjelm.
Furuhjelm huomauttaa, että Suomi oli muuta Eurooppaa ja Pohjoismaita köyhempi. Äveriäämmissä maissa täytetty joutsen nähtiin juhlapöydissä useammin kuin meillä.
Juhlapöydän kruununa saatettiin nähdä myös kokonainen hauki tai paahdettu juottoporsas. Mausteita käytettiin juhla-aterioilla runsaasti, sillä ne symboloivat ylellisyyttä ja yltäkylläisyyttä.
”Yllätyksenä tuli kuitenkin, että 1600- ja 1700-luvuilla oli tavallisempaa, ettei ruokapöydän ääreen istuuduttu”
1600- ja 1700-luvuilla yleistyivät juhlapöydissä myös näyttäviksi tärkätyt ja veistoksellisiksi taitellut pellavaiset ruokaliinat.
”Kattauksissa käytettyjen tekstiilien eteen tehtiin valtava työ, alkaen pellavan kasvatuksesta”, Furuhjelm toteaa.
Koristeellisiksi taiteltuja lautasliinoja osattiin arvostaa myös vuosisatoja sitten.
”Ruokaa syötiin sormin ja veistä käytettiin lähinnä leivän ja lihan leikkaamiseen. Usein sormet saatettiin pyyhkiä lautasliinan sijaan pöytäliinaan tai yksinkertaisimpiin liinoihin. Näin koristeena olleet lautasliinat voitiin laittaa takaisin kaappiin puhtaina, odottamaan seuraavaa juhlakattausta”, kertoo Anna Ehrnrooth.
1700-luvulle tultaessa haarukan käyttö yleistyi Suomen kartanoissa.
Eri vuosisatojen kattauksiin ja ruokailutapoihin perehtyneet Furuhjelm ja Ehrnrooth kertovat monen piirteen säilyneen suomalaisessa ruokakulttuurissa läpi vuosisatojen.
”Yllätyksenä tuli kuitenkin, että 1600- ja 1700-luvuilla oli tavallisempaa, ettei ruokapöydän ääreen istuuduttu”, Ehrnrooth kertoo.
Ruokaa saatettiin tarjota kolmessa tai neljässä erässä ja se katettiin ryhmiin eri puolille ruokasalia. Ihmiset kävelivät huoneessa napsien seurustellessaan niin suolaista kuin makeaakin syötävää. Samaan tapaan kuin tämän päivän cocktail-tilaisuuksissa.
Kun ruokapöydän ääreen istuuduttiin, ei miehillä ja naisilla enää ollut erillisiä pöytiä kuten 1500-luvulla.
Juomia varten oli oma juomabuffet, josta löytyi olutta ja viiniä. Niiden kaatamisesta vastasi eritoten hoveissa sekä ruhtinaiden ja suurmiesten talouksissa juomalaskija, joka myös koemaistoi juomat myrkytysten varalta. Salaliitot eivät olleet poikkeuksellisia.
”1600-luvulla lautaset ja pikarit eivät vielä olleet hopeaa vaan tinaa”, Furuhjelm kertoo.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
