Seppo Louhivuori etsi vuosia suurta kahvipannua. Heinäkuussa vastaan tuli 40-litrainen kuparipannu, joka on nyt museon kunniapaikalla. Kuva: Helena Saine-LaitinenLieto40 litran kuparipannu on Vilkkimäen kahvimuseon ylpeys – ”Me suomalaiset olemme kahvinjuonnin maailmanmestareita”
Suomen ainoa kahvimuseo sijaitsee Turun kupeessa. Museossa pääsee nostalgiselle tuoksumatkalle kahvin maailmaan.TilaajalleKeräilyharrastuksen innoittamana syntyi Lietoon pieni kahvimuseo. Sen puuhamiehenä häärii Seppo Louhivuori, joka on vuosien saatossa kartuttanut kahvitietämystään ja jakaa sitä nyt auliisti vierailijoille.
Liedon Vilkkimäessä vanha meijeri uuteen heräsi eloon 12 vuotta sitten. Keräilijä Simo Juvala oli keksinyt perustaa museon, jonka vetonaulana olisivat kahviaiheiset asiat ja esineet.
”Eläkkeelle jäätyäni kahvista kehittyi mieluisa harrastus.”
Yhdistyksen ensimmäiseksi jäseneksi liittyi Seppo Louhivuori, joka toimii nykyään museon hoitajana ja oppaana sekä 45-jäsenisen yhdistyksen puheenjohtajana.
”Olen itsekin intohimoinen keräilijä, ja eläkkeelle jäätyäni kahvista kehittyi mieluisa harrastus. Vuosien kuluessa on todistettu, että kahvi kiinnostaa muitakin. Olemmehan edelleen maailmanmestareita kahvinjuonnissa”, Louhivuori muistuttaa.
Monet vanhat kahvimyllyt olivat kauniita käyttöesineitä. Kuva: Sanne KatainenEsineistöä on hankittu kirpputoreilta, huutokaupoista, osto- ja myyntiliikkeistä sekä toisilta keräilijöiltä. Osa on saatu lahjoituksina.
Pienen museon seinustoja kiertävissä vitriineissä on satoja eri paahtimoiden kahvipakkauksia, joista suuri osa on avaamattomia. Vielä vuoteen 1924 saakka kahvi myytiin irtotavarana.
Muutoksen käynnisti ahvenanmaalainen kauppias, joka tiedusteli Pauligilta postikortilla, voisiko kahvia saada puolen kilon ja varttikilon vähittäispakkauksissa.
”Paahtimo vastasi pyyntöön myöntävästi. Nämä vitriinissä olevat ensipakkaukset löytyivät Kalannista vanhan talon eristysten joukosta.”
Jokainen kävijä löytänee museosta oman nuoruutensa kahvipurkin tai -pakkauksen. Kuva: Sanne KatainenLouhivuori jatkaa tarinointia ja esittelee ensimmäisen peltirasian vuodelta 1926. Ruskean purkin kylkeä koristaa kultavärein hahmoteltu ensiversio Paula-tytöstä.
Myöhemmin Pauligin hyvän kahvin lähettiläs muuttui eläväksi henkilöksi, joka Sääksmäen kansallispuvussa tarjoili kansalle niin kahvia kuin kahvitietoutta.
Viimeisen Paula-tytön kausi päättyi vuoteen 2022.
”Kokoelmistamme löytyy jokaisesta Paulasta postikorttikuva sekä lukuisia kahvipakkauksia, joita heidän kasvonsa koristavat.”
Viimeisen kahvilähettilään kausi päättyi vuoteen 2022, ja museon vierailijat kyselevät usein, milloin perinteelle saadaan jatkoa.
Kahvia on valmistettu aikojen saatossa kupari-, alumiini-, teräs- ja emalipannuilla. Niitä on museossa esillä runsaasti, ja onpa joukossa harvinaisuuksiakin.
Olympiapannu on yksi museon harvinaisuuksista. Niitä jaettiin 149 kappaletta vuonna 1951 ansioituneille yleisurheilijoille – ei siis varsinaisissa olympialaisissa. Kuva: Helena Saine-LaitinenVuonna 1951 Paulig teetti 149 kuparista olympiapannua 75-vuotisjuhlavuotensa kunniaksi. Niissä kannen nupin muodostavat olympiarenkaat.
”Pannuja annettiin suomalaisille yleisurheilijoille, joiden saavutukset ylsivät A- tai mestariluokkaan. Tämän pannun lahjoitti meille korkeushyppääjänä kunnostautunut lietolainen Niilo Virjonen.”
Nuorelle sukupolvelle Louhivuori esittelee, miten ennen vanhaan kodeissa kahvinpavut paahdettiin käsin veivattavissa rännäreissä, jauhettiin itse ja keitettiin pannussa liedellä.
Yli sata vuotta sitten kahvipavut jauhettiin kotona kampikahvimyllyllä. Tapa alkoi hiipua 1930-luvulla valmiiksi jauhetun kahvin yleistyessä. Kuva: Helena Saine-LaitinenMonen kävijän ensimmäinen kahvimuisto liittyy mummoon, joka lirautti lapsen kuppiin tilkan kahvia – ja pullamössöön.
”Kerman, sokerin ja pullanpalojen kanssa kahvitilkasta syntyi herkku, jonka maku jäi mieleen vuosikymmeniksi.”
Museo on kävijöille nostalginen muistinvirkistyspaikka. Kahvin ystävät löytävät museosta tuttuja kahvikuppeja, termoskannuja, keräilykortteja, julisteita, mainostauluja ja pannumyssyjä.
Mainoshahmo Pedro paljastui suomalaiseksi Holger Sontagiksi.
Museo avautuu elävämmäksi hyvän oppaan ansiosta. Louhivuorelta irtoaa kiinnostavia anekdootteja tunnin kierrokselle.
Vastavuoroisesti kävijät rikastavat Louhivuoren tietämystä. Esimerkiksi häntä pitkään askarruttanut OKA:n tummahipiäinen kahvimainoshahmo Pedro paljastui suomalaiseksi Holger Sontagiksi.
”Vierasvihjeiden avulla sain yhteyden hänen tyttäriinsä, jotka sitten kävivätkin täällä.”
Oka-kahvia mainostettiin salaperäisen ”Pedron” hahmolla. Kuva: Helena Saine-LaitinenViime vuonna vieraskirjaan puumerkkinsä raapusti 1 600 henkilöä, ja arvion mukaan kävijöitä oli noin 2 200.
Pääsymaksua ei peritä, mutta kolehtipannuun kilahtavat kolikot auttavat museon ylläpitokustannuksissa, samoin kirpparilla myytävät tuplakappaleet.
Usein Louhivuorelta tiedustellaan, mitä museosta vielä puuttuu.
”Olin kahdeksan vuotta etsinyt isoa keittopannua, joita on käytetty kartanoissa, seurakunnissa ja urheiluseurojen tilaisuuksissa”, hän kertoo.
”Pari viikkoa sitten sellainen osui silmiini läheisen osto- ja myyntiliikkeen edustalla. Kuparinen kaunotar on 40-litrainen ja täytti kaikki toiveeni.”
Paula-tyttö on suomalainen ikoni. Häntä kaivataan takaisin. Kuva: Sanne KatainenVilkkimäen kahvimuseo
Museo toimii osoitteessa Vilkkimäentie 5, Lieto.
Avoinna ympärivuotisesti ma-pe klo 8.30–16.00 (la-su suljettu). Avoinna myös sopimuksen mukaan esimerkiksi isoimmille ryhmille.
Opastus paikalla ti-pe klo 10–15 mutta myös muina aikoina sovitusti.
Tiedustelut ja opaskierrokset: yhdistyksen puheenjohtaja Seppo Louhivuori, 040 513 6514, vilkkimaki.kahvimuseo@gmail.com
Museoon ei peritä sisäänpääsymaksua, mutta kolikkopannuun tai MobilePay Lippaaseen voivat halukkaat sujauttaa sopivan summan.
Museon kannatuskirppikseltä saa ostaa kahviaiheisia esineitä. Museon yhteydessä toimii Kahvila Namia.
kahvimuseo.wixsite.com/vilkkimaenkahvimuseo
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
