
Tylsä terä leikkaa ruohoa huonommin kuin terävä. Tämän on huomannut jokainen pihanurmikkoa leikannut.
Terävää terää käyttämällä voi kesän aikana säästää joka viidennen tankillisen polttoainetta. Päästöjä syntyy vähemmän, leikkurin moottori rasittuu vähemmän ja nurmikko voi paremmin.
Ruohonleikkurin terä on helppo teroittaa alla olevilla ohjeilla.
Päästöjä syntyy vähemmän, leikkurin moottori rasittuu vähemmän ja nurmikko voi paremmin.

Usein terässä on kuluneenakin nähtävissä alkuperäinen teräkulma. Teroitettaessa pyritään säilyttämään tämä kulma, sillä sen valinta ei ole sattumaa, vaan valmistaja on aikoinaan etsinyt tuotteeseensa parhaiten sopivan kulman.
Usein terän voi hyvin teroittaa irrottamatta sitä leikkurista. Jos terä on kuitenkin pahasti kärsinyt esimerkiksi osumista kiviin, se on syytä irrottaa kunnostusta varten. Myös terän tasapainotus vaatii terän irrottamisen.
Teroittamista ei yleensä voi tehdä ilman leikkurin kallistamista. Ennen teroitusta leikkuria kannattaa käyttää siihen asti, että polttoainesäiliö on tyhjä tai lähes tyhjä. Muuten tankista saattaa valua polttoainetta, vaikka korkki olisi paikoillaan.

Ennen kallistamista pitää varmistaa, ettei leikkurin moottori pääse käynnistymään. Tämä tehdään irrottamalla sytytystulpan johto tai koko sytytystulppa.

Usein moottori on asennettu leikkuriin niin, että sytytystulppa osoittaa eteenpäin. Tällöin leikkuri kallistetaan teroitusta varten painamalla aisa alas maata vasten.
Riskialttiimpi tapa on kallistaa kone jommallekummalle kyljelle, sillä moottoriöljy voi valua joko ilmansuotimeen tai äänenvaimentimeen sen mukaan, kummalle puolelle kone on kallistettu.

Molemmissa tapauksissa voi seurata ongelmia. Jos ilmansuodin öljyyntyy, moottori alkaa käydä raskaasti, koska ilmansaanti vaikeutuu. Etenkin uusien leikkureiden paperisuodattimet on aina vaihdettava vahingon sattuessa, sillä niitä ei voi pestä kuten vanhoja vaahtomuovisuodattimia.
Jos leikkuri kallistetaan äänenvaimentimen puolelle, öljyä saattaa valua äänenvaimentimeen, ja seuraavan käynnistyksen jälkeen kone savuttaa, kunnes öljy on palanut kokonaan pois.
Leikkurin kallistuksen rajoitukset on yleensä mainittu käyttöohjekirjassa.

Teroituksessa on helpointa käyttää pientä kulmahiomakonetta ja hiovaa laikkaa, mutta mikä tahansa työhön sopiva hiova kone käy (esimerkiksi nauhahiomakone, dremel-minihiomakone tai vastaava).
Myös käsityökaluja kuten viilaa voi käyttää, mutta silloin työ on raskaampaa ja vie enemmän aikaa.
Partaveitsenterävyyttä ei tarvitse tavoitella.
Teroittaminen ei ole rakettitiedettä. Tavoitteena on saada aikaan alkuperäistä terävämpi lopputulos. Teroitus tehdään kevyin vedoin, kunnes haluttu tulos saavutetaan.
Partaveitsenterävyyttä ei tarvitse tavoitella. Vaikka terä olisi kuinka terävä, se tylsyy hieman jo ensimmäisen leikkuun aikana. Mutta sitten se pysyy pitkään riittävän terävänä.
Teroitustavasta riippumatta lopputulos on parempi, jos terä ei pääse teroituksen aikana kuumenemaan liikaa. Tarvittaessa teroituksen aikana kannattaa pitää lyhyitä taukoja, jotta terä ehtii jäähtyä.
Terän molempia päätyjä teroitetaan yhtä paljon, jotta tasapaino ei kärsi.
Työssä käytetään tarvittavia suojaimia: silmäsuojaimia, kuulosuojaimia ja tukevia hanskoja.
On myös varottava, ettei teroituksen aikana syntyvä kipinäsuihku pääse sytyttämään esimerkiksi teräsuojaan kertynyttä kuivaa ruohosilppua.

Jos teroittaminen paikallaan ei onnistu, terä irrotetaan ensin. Ennen teräpultin irrottamista terän pyöriminen estetään esimerkiksi kiilaamalla lauta tai oksa terän ja teräsuojan väliin.
Tämän jälkeen teräpultti voidaan kääntää auki ja terä irrottaa. Se voi kuitenkin olla hieman tiukassa, jos se on ollut pitkään paikoillaan.
Samalla on hyvä tarkistaa terän pidikkeen kunto. Terän alumiinipidike toimii mekaanisena ”sulakkeena” tilanteissa, joissa terä iskeytyy johonkin esteeseen. Rikkoutunut pidike vaihdetaan uuteen.
Irrottamisen jälkeen terä on syytä kiinnittää tukevasti esimerkiksi ruuvipuristimeen teroituksen ajaksi.
Irtoterän teroitukseen voidaan käyttää myös esimerkiksi penkkihiomakonetta tai tahkoa.

Teroituksen jälkeen kannattaa samalla tarkistaa terän tasapaino. Epätasapainosta kertoo myös leikkurin epätavallinen tärinä, joka ei poistu, vaikka terä ja teräkotelo puhdistetaan ruohosilpusta.
Tasapainotus tarkistetaan siten, että irtoterän keskireikään laitetaan tippa öljyä ja terä asetetaan sopivan kokoiseen tappiin, kuten poranterään tai pieneen ruuvimeisseliin.

Sitten terä asetetaan käsin vaakatasoon. Jos terä pyrkii painumaan jompaankumpaan suuntaan suuntaan, se on painavampi puoli.
Painavammalta puolelta hiotaan leikkuuterän päästä hieman materiaalia pois, ja tasapaino tarkistetaan uudelleen. Toimenpidettä toistetaan, kunnes tasapaino on hyvä.

Tämän jälkeen jäljelle jää vain terän kiinnittäminen takaisin paikoilleen. Ennen keskipultin kiristämistä vielä varmistetaan, että terä on oikein päin.
Jos asennuksen jälkeen leikkuri edelleen tärisee liikaa, syynä saattaa olla vääntynyt kiinnitysakseli. Tällainenkin vika voidaan yleensä korjata pienkonehuollossa.
Jos leikkuri on ajettu pahasti kiveen, parasta on hankkia uusi terä.
Terä kannattaa teroittaa ainakin ruohonleikkurin huollon yhteydessä ja myös ajokauden aikana, jos terä osoittaa tylsymisen merkkejä. Nyrkkisääntönä voi pitää teroittamista noin 20 työtunnin välein.

Jos terä on osunut pahasti kiveen, paras ratkaisu on kokonaan uusi terä. Yksinkertainen terä maksaa 20–40 euroa. Jos terässä on ilmanohjaimia tai muuta erikoista, hinta voi olla huomattavasti korkeampi.
Teroituksen voi myös teettää pienkoneisiin erikoistuneessa huoltoliikkeessä. Helpointa on viedä liikkeeseen pelkkä terä, ei koko konetta.

Jo 1960-luvulla tutkimuksessa havaittiin, että terävällä terällä leikattu nurmikko elpyi paremmin ja kasvoi elinvoimaisemmin.
1980-luvun tutkimuksessa taas todettiin, että ruohonleikkurin bensiininkulutus oli 22 prosenttia suurempi, kun nurmikko leikattiin tylsällä terällä.
Tylsällä terällä leikatulla nurmella havaittiin pitkäaikaisessa seurannassa vähemmän versoja ja pienempi biomassa.
Tylsän terän aiheuttamat repivät leikkausvauriot hidastavat juuriston kasvua sekä lisäävät kasvin stressiä ja alttiutta vedenpuutteelle.