Glögin raaka-aineet ovat monet – ainakin näistä aineksista glögiä on Suomessa valmistettu

Yksi hörppii sitä mieluusti heti, kun punaiset pullot ja pahvipakkaukset ilmestyvät syksyllä kaupan hyllyyn. Toinen höystää omansa ehdottomasti aina rusinoilla ja manteleilla ja kolmas kyllästyy koko juomaan reilusti ennen joulua.

Kyseessä on tietenkin glögi. Kyseistä mausteista juomaa voi valmistaa yksinkertaisimmillaan vaikka uittamalla kuumassa viinimarjamehussa teesiivilää, joka sisältää jouluisia mausteita, kuten kanelitangon paloja, inkivääriä, appelsiininkuorta, kardemummaa ja neilikkaa.

Kaupan glögivalikoima puolestaan vaikuttaa laajenevan vuosi vuodelta. Glögin ystävä voi valita glögitiivistettä, valmiiksi lantrattua juomaa, vaaleaa ja tummaa glögiä, kotimaista glögiä ja tuontitavaraa ja monta muuta erilaista glögiä.

Suomen kielen sana glögi on lainattu ruotsin kielen sanasta ”glögg”, joka puolestaan juontuu hehkuttamista tarkoittavasta sanasta ”glödga”. Samaa kantaa on saksan kielen sana ”Glühwein”, sananmukaisesti hehkuviini. Glühwein on suosittu joulukauden juoma erityisesti saksankielisessä Keski-Euroopassa.

Glühwein on viinipohjaisuutensa vuoksi vähemmän makeaa kuin suomalaisille tuttu glögi, mutta sekä glühweiniä että glögiä yhdistää niiden mausteisuus ja nauttiminen kuumana. Väärinkäsitysten välttämiseksi Suomessa täytyykin välillä tarkistaa, onko tarjoiltu glögi alkoholipitoista vai ihan vain mehupohjaista juomaa.

Ensimmäisen glögin keksijä on painunut historian hämäriin, sillä erilaisia maustettuja ja lämmitettyjä viinejä on nautittu jo vuosituhansien ajan. Jonkinlaisena nykyglögin esi-isänä voinee pitää maustetun, kuuman punaviinin reseptiä, joka löytyy antiikin Roomassa julkaistusta Apiciuksen keittokirjasta.

Nykyisen Suomen alueella glögin varhaismuotoa, lämmintä kaneliviiniä, on nautittu jo Turun linnassa Katariina Jagellonican (1526–1583) hovissa. Ruotsissa glögi alkoi yleistyä 1600–1700-lukujen mittaan, ja 1800-luvulla Ruotsissa glögi yhdistettiin nimenomaan jouluun.

Kuten monia muitakin nykyisiä joulupöydän herkkuja, myös glögiä nähtiin alun perin säätyläisten pöydissä. Syynä tähän olivat glögiin tarvittavat mausteet, kuten kaneli ja sitruuna, jotka olivat tuontitavaraa ja siksi melkoisen kalliita.

Suomessa glögi alkoi vähitellen yleistyä 1900-luvun alkuvuosina, ja Suomen alueen glögipioneereina toimivat länsirannikon ruotsinkieliset.

Alkon valikoimiin punaviinipohjainen glögi ilmestyi vuonna 1933, eli vuosi kieltolain päättymisen jälkeen. Jos suomalaiselle sattuu nykypäivänä iskemään glöginhimo vaikkapa pääsiäisenä tai juhannuksena, Hehkuviini-nimistä tuotetta saa Alkon valikoimista ympäri vuoden.

Glögi-sinihomejuustokakku on esimerkki luovasta tavasta käyttää glögiä. Arkistokuva. Kuva: Sanne Katainen

Glögin suosio lähti Suomessa vähitellen kasvuun 1960- ja 1970-luvuilla, jolloin lehdissä alettiin julkaista glögireseptejä.

Viitisenkymmentä vuotta sitten Helsingin Sanomat (25.11.1976) neuvoi valmistamaan kotitekoista glögiä panemalla lasin pohjalle laimentamatonta mustaviinimarjamehua, mantelinpuolikkaita, sitruunateejauhetta, hunajaa ja rusinoita ja kaatamalla kuumaa vettä päälle.

1980-luvulla glögi alkoi olla jo tuttu näky joulupöydässä. Helsingin Sanomat (5.12.1985) kuvaili 40 vuoden takaista suomalaisen joulupöydän juomavalikoimaa seuraavasti: ”Maito, piimä ja kotikalja kuuluvat joulupöytään. Glögi kasvattaa suosiotaan koko ajan.”

Koska glögi on suhteellisen uusi asia suomalaisten muutoin perinteisiin nojaavassa joulupöydässä, glögi ei ole mikään aivan kiveen hakattu tai pyhä tuote.

Siksi glögistä uskalletaankin vuosittain julkaista monenlaisia reseptejä raparperiversiosta karamelliversioon, ja sama uskallus uutuuksien kokeiluun näkyy myös kauppojen glögihyllyssä.

Lähteet: Hotelli- ja ravintolamuseo, Kirkko ja kaupunki 22.11.2022, Viinimaa, Alko