Tiesitkö: Ylioppilaille lauletaan keskiajalta periytyvää laulua, jossa on myös synkkiä sävyjä
Gaudeamus igitur alkaa kehotuksella riemuitsemiseen, mutta Suomessa harvoin kuullut toinen ja kolmas säkeistö muistuttavat elämän katoavaisuudesta.Tilaajalle
Ylioppilas saattaa kuulla Gaudeamus igiturin myöhemmin yliopistosta valmistuessaan. Kuva: Markku VuorikariSadoissa koulujen juhlasaleissa kajahtaa tänä viikonloppuna Gaudeamus igitur samalla, kun uudet ylioppilaat koettavat saada ylioppilaslakin pysymään päässään.
Laulu tunnetaan ympäri Euroopan erityisesti akateemisissa piireissä, ja osa ylioppilaista saattaakin kuulla sen myöhemmin maisteri- tai tohtoripromootiossaan.
Yhtenä laulun varhaisimmista muistiin merkityistä versioista pidetään latinankielistä käsikirjoitusta vuodelta 1267.
Joidenkin säkeistöjen sanat ovat säilyneet läpi vuosisatojen lähes muuttumattomina.
Vanhimmat säkeistöt, eli toinen ja kolmas, käsittelevän elämän katoavaisuutta. Kappale tunnetaankin vanhastaan nimellä De brevitate vitae, joka tarkoittaa ”elämän lyhyydestä”.
Nykyään laulun nimeksi on kuitenkin käytännössä vakiintunut ”gaudeamus igitur”, eli ensimmäisen säkeistön ensimmäiset sanat, jotka kehottavat riemuitsemaan.
Seitsemän säkeistön mittaisen muodon Gaudeamus igitur sai vuonna 1781 julkaistussa saksankielisessä opiskelijalaulukirjassa. Suomessa kappaleesta tosin lauletaan yleensä vain ensimmäinen ja neljäs säkeistö.
Jos latinan kieli taipuu omassa suussa huonosti, kappaletta voi laulaa myös suomeksi.
Laulun ovat kääntäneet muun muassa raumalainen murrekirjailija, professori Frans Hjalmar Nordling, kirjailijanimeltään Hj. Nortamo (1860–1931) sekä vuonna 2014 silloinen Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiön Otuksen toiminnanjohtaja, pastori Jussi Junni.
Jos latinan kieli ei pelota, ensimmäinen säkeistö kuuluu näin: Gaudeamus igitur/ Iuvenes dum sumus!/ Post iucundam iuventutem/ Post molestam senectutem/ Nos habebit humus.
Lähteet: Kotimaa 1.5.2014, Vaasan yliopisto 27.4.2011
- Osaston luetuimmat
