Sanna Filppulan rakkaus käveli ensin ohi, mutta ystävä toi heidät yhteen – parin vuoden päästä syntyi yhteinen lapsi

Joskus elämä saa uuden suunnan erikoisessa tilanteessa. Kuusi vuotta sitten Sanna Filppula, silloin vielä sukunimeltään Turpeinen, piti parturi-kampaajan työnsä ohella Tupperware-esittelyjä.

Elokuussa 2019 hän ajeli esittelemään kyseisiä keittiötarvikkeita Euran Kiukaisiin. Perille päästyään hän näki silmäkulmastaan pitkänhuiskean miehen, mutta ei kiinnittänyt tyyppiin sen enempää huomiota.

Mies oli Eero Filppula. Eräs Sannan ja Eeron tuntema henkilö laski yhteen yksi plus yksi ja antoi heille toistensa puhelinnumerot.

Sannalla piti kiirettä töidensä ja silloin päiväkoti-ikäisen tyttärensä Saaga Kaunisharjun kanssa, mutta tammikuussa 2020 hän ehti kahville Eeron kanssa.

”Sitä kahvia hörpittiin sitten kolme tuntia”, Sanna Filppula muistelee nyt. Ja kuten sukunimen vaihtumisesta voi päätellä, Eero on ollut kahvilatreffien jälkeenkin mukana kuvioissa.

Sanna Filppula (takana) on huomannut yhdeksänvuotiaan tyttärensä Saaga Kaunisharjun (edessä) kanssa keskustellessaan, että lapset pohtivat mielellään ruokaan liittyviä asioita.  Kuva: Jussi Partanen

Viime vuosina Sanna Filppulan elämässä on riittänyt kaikenlaista muutakin tapahtumaa, joten käydään pääpointit läpi aikajärjestyksessä.

Syksyllä 2020 Sanna ryhtyi Porissa sijaitsevan Parturi-kampaamo Johannan yrittäjäksi. Hän oli aikoinaan lukiossa ja ammattiopistossa kaksoistutkintoa suorittaessaan tehnyt samaisessa liikkeessä kaksi harjoittelujaksoa ja päätynyt sinne valmistumisensa jälkeen palkkatöihin.

Kampaamon perustaja Hannele Koski oli pitkään sitä mieltä, että yritys tulee siirtymään Sannan käsiin. Tulevalta yrittäjältä meni kuitenkin lopulta seitsemän vuotta, ennen kuin palkkatyö vaihtui yrittäjyyteen.

”Eikös se ole tavallinen yrittäjätarina, että yrittäjäksi päädytään, vaikka kuinka ensin vannotaan, ettei minusta ainakaan yrittäjää tule”, Sanna Filppula naurahtaa.

Heti yrittäjäuran alussa, helmikuussa 2021, syntyi Sannan ja Eeron yhteinen lapsi Eemil Filppula. Synnytysosastolta käsin Eero hoiti talokaupat naapurikunta Nakkilassa sijaitsevasta talosta, jonne he muuttivat Porista saman vuoden jouluna.

Eivät vuoden 2021 elämänmullistukset tähän jääneet, sillä lapsiperhearjen ja päivätyön ohella Eero päätti ryhtyä Euran Kiukaisissa sijaitsevan sukutilansa isännäksi.

Filppulan tilan pellot puskevat muun muassa kauraa ja tuorehernettä, ja kasvihuoneet ovat kesäkukkien valtakuntaa. Lisäksi tilan yhteydessä on kesäkaudella avoinna puutarhamyymälä.

Vuodesta 2022 Sanna ja Eero Filppula ovat siis kumpikin tahollaan pyörittäneet omaa yritystään. Sanna Filppula suhtautuu tilanteeseen järjellä.

”Omassa bisneksessä kannattaa tehdä kannattavuuslaskelmia, jotta päivät eivät veny turhan pitkiksi.”

Parturi-kampaamon pyörittäminen on paljon muutakin kuin hiusta, Sanna Filppula kuvailee. Hänellä on yrityksessään kaksi vuokratuoliyrittäjää ja yleensä myös harjoittelijoita, ja tämän palapelin pyörittäminen vaatii luovimista moneen suuntaan.

Yrittäjätaitojen ja brändin kehittäminen on jatkuva prosessi, Filppula kuvailee. Liikettään hän ei ole siirtämässä mihinkään, sillä se on porilaisille tuttu vuosikymmenten ajalta. Sen sijaan hän haaveilee, että voisi tulevaisuudessa itse tehdä hiusalan töitään myös Eurassa.

Tähän on syynsä, sillä perhe asuu nykyään Kiukaisissa ja Sanna ajelee viisi kertaa viikossa töihin 40 kilometrin päähän Poriin.

”Toiveenani on, että jossain vaiheessa tulevaisuutta yritys pyörisi omalla painollaan ilman, että olen 40 tuntia viikossa paikalla.”

Sanna Filppula työskentelee tavallisesti täydet työpäivät maanantaina, tiistaina, keskiviikkona ja perjantaina sekä puolikkaan päivän lauantaina. Tällä tavalla hänellä jää myös arkena aikaa Eemilille. Sannan esikoinen Saaga asuu Kiukaisissa viikonloppuisin.

Kahden yrittäjän taloudessa molemminpuolinen joustaminen on tärkeää, ja isovanhempien antama apu helpottaa elämää kummasti, Sanna Filppula kuvailee.

Hän kertoo, ettei Eero oleta hänen osallistuvan maatilan tai puutarhan töihin. Silti Sannan voi keväällä ja kesällä bongata myös kasvihuoneella.

”Olen oikein pätevä kukkien kastelija, ja tarvittaessa autan myös asiakaspalveluhommissa. Pitkän aikavälin tavoitteeksi voisin ottaa sen, että joskus hoitaisin traktorilla jonkin lohkon.”

Sanna Filppula (oik.) on porilaisen Parturi-kampaamo Johannan yrittäjä, kahden lapsen äiti ja maatalousyrittäjän puoliso. Taustalla tytär Saaga Kaunisharju, joka pistäytyi koulupäivän jälkeen äitinsä kampaamoon. Kuva: Jussi Partanen

Aina välillä Sanna tulee ajatelleeksi, että lasten kanssa voisi tehdä sitä, tätä ja tuota, mutta arki asettaa ajankäytölle reunaehdot. Toisaalta Sanna on myös järkeillyt, että valtaosa elämästä on arkea, eikä vanhemman tarvitse olla elämysautomaatti.

Esimerkiksi Eemil päristelee lelutraktoreilla pitkin kasvihuoneen lattioita samalla, kun äiti kastelee kukkia. Saaga puolestaan on kiinnostunut kaikesta hiuksiin liittyvästä, mihin äidin työpaikka tietenkin antaa mainiot puitteet.

Äitinä Sanna Filppulan tavoite on kasvattaa lapsistaan itsenäisiä, mutta samalla antaa heille luottoa siihen, että apua voi ja saa pyytää. Hänen kasvatusfilosofianaan on olla tuki ja turva, eikä pelkkä kaveri tai määrääjä.

”Maalaisjärki on oikeasti tärkeä ominaisuus sekä kasvattajalla että jälkikasvulla”, hän tiivistää.

Sanna Filppulalla on jo tiedossa, miten äitienpäivä sujuu tänä vuonna.

”Tässä kasvihuoneiden vuosina äitienpäivät on vietetty kotona ja ollaan oltu auki asiakkaille.”

Ennen Eeron tapaamista Sanna Filppulalla ei ollut kytköstä maatalouteen. Nyt hän voi jo hyväntahtoisesti naureskella sille nuorelle Sannalle, joka piti itseään maalaisena.

”Porilaisten näkökulmasta me noormarkkulaiset olimme maalaisia, mutta nyt vasta voin oikeasti sanoa asuvani maalla.”

Vaikka Sanna Filppulan työ ei maatalouteen liitykään, hän on huomannut, että maatalousyrittäjän kanssa eläminen kasvattaa kummasti omiakin tietoja maataloudesta. Tästä on ollut yllättävää hyötyä parturi-kampaajan työssä, sillä asiakkaat keskustelevat usein juuri ruokaan liittyvistä aiheista.

Filppula korostaa, ettei hän tuputa mielipiteitä kellekään, mutta näkökulma ruokaan on väkisinkin erilainen, jos ruokaa ostaa kaupasta tai jos sitä nousee omasta maasta.

”Jos jotain asiaa saisin toivoa, niin sitä, että ruokaa voitaisiin hankkia enemmän suoraan tiloilta ilman väliportaita, jotka ottavat aina oman osuutensa.”