Tuskin mikään kesäruoka jakaa kansaa yhtä paljon kuin tämä keitto

Eräs kesäruoka kuuluu samaan kategoriaan kuin maksalaatikko tai salmiakki, eli niihin ruokiin, joita syöjä joko rakastaa tai inhoaa. Suomalaisten varmaankin eniten rakastama ja vihaama kesäkauden ruoka on tietenkin kesäkeitto.

Jos kuuluu kesäkeiton vihaajiin, pelkkä ajatus kyseisestä sopasta saattaa nostaa mieleen makumuistoja maitoa sisäänsä ryystäneistä lötköistä vihanneksista. Tätä harmaankalvakkaa litkua on saattanut joutua lusikoimaan koko kesäloman kotona ja vielä kouluruokalassakin, jossa soppa on saatettu keittää pakastevihanneksista ja rasvattomasta maidosta ja maustaa omaan makuun liiallisella tai liian vähäisellä suolalla.

Liemi on myös saatettu suurustaa kastikemaisen tönköksi tai sitten suurustajan maltti ei ole riittänyt jauhojen asianmukaiseen sekoittamiseen, jolloin valmiissa sopassa on lillunut niljaisia jauhoklimppejä.

Jos taas kuuluu heihin, joiden napa vetäisi kattilallisen kesäkeittoa koska tahansa, on todennäköisesti altistunut sopalle, jossa kasvikset on pilkottu sopivan kokoisiksi ja keitetty sellaisiksi, että niihin on jäänyt hieman puruvastusta.

Kesäkeittoon kannattaakin valita napakoita ja jopa hieman keskenkasvuisia vihanneksia. Erityisesti kukkakaalin kohdalla kannattaa olla tarkkana, etteivät nopeasti kypsyvät kukkakaalinnuput ehdi mössööntyä. Kasvispaloja kannattaakin lisäillä keittoon useassa erässä siten, että hitaimmin kypsyvät kasvikset saavat hieman pidemmän keittoajan kuin nopeat yksilöt.

Perunoille ja juureksille riittää pesu, eikä ohuenohutta kuorta tarvitse alkaa irrottaa. Herneet tuovat keittoon proteiinia ja sipuli makua.

Perinteisesti kesäkeitto on maustettu tillillä, mutta yrttipenkin antimia voi käydä saksimassa keittoon enemmänkin ja luovalla mielellä. Kuten kermaisessa lohikeitossakin liemen herkullisuus korostuu kermalla, sama ilmiö pätee myös kesäkeittoon.

Jos kesävieraaksi on tulossa henkilö, joka kaipaa vegaanista ruokaa, kesäkeitosta saa erittäin helpon vegaanisapuskan käyttämällä tavallisen kerman tilalla kaura- tai muuta kasvispohjaista kermaa.

Kun tuoreiden vihannesten kausi päättyy, kannattaa päättää myös kesäkeittokausi ja malttaa odottaa seuraavaan vuoteen. Tällä tavoin keiton saa nautittua aina mahdollisimman hyvänmakuisena.

Kukkakaali kypsyy ripeästi, joten sen keittoajan kanssa kannattaa olla tarkkana, kun kattilassa valmistuu kesäkeitto. Kuvituskuva. Kuva: Markku Vuorikari

Kesäkeitto edustaa monella tapaa suomalaista ruokaperinnettä, sillä siinä on tarkoitus hyödyntää sesongin antimia silloin, kun ne ovat maukkaimmillaan. Satokausiajattelu kuulostaa nykyään trendikkäältä valinnalta, mutta ei tarvitse mennä kuin alle sata vuotta ajassa taaksepäin, kun sesongin mukainen syöminen oli itsestäänselvyys.

Liha oli Suomessa pitkään ylellisyystuote, jota tavallisella tallaajalla ei ollut varaa syödä joka päivä. 1900-luvun alussa maaseudun asukkaan korvissa saattoikin kuulostaa erikoiselta, miten kasvisten syömiseen alettiin erikseen patistella.

1900-luvun alussa alettiin nimittäin ymmärtää erilaisten vitamiinien sekä kivennäis- ja hivenaineiden merkitys ihmisen terveydelle. Näillä pohjoisilla leveyspiireillä etenkin talvisaikaan ja keväällä ennen uutta satoa moni saattoi kärsiä esimerkiksi D-, C- ja A-vitamiinin puutteesta, jos pöydässä ei säännöllisesti ollut rasvaista kalaa, tuoreita vihanneksia ja maitotuotteita.

Jos ihmisellä oli riittävästi varaa, hän pystyi tietenkin hankkimaan pöydän täydeltä ravinteikasta ja uusimman tutkimustiedon mukaista ruokaa. Tällöin kasvisten syöminen muuttui enemmänkin muodinmukaiseksi valinnaksi kuin käytännön sanelemaksi pakoksi.

Ohjeita kasvispitoiseen ravintoon annettiin myös ylhäältä alaspäin, mutta tuolloin argumenttina ei ollut trendikkyys. Esimerkiksi työläisperheiden äideille saatettiin 1900-luvun parina ensimmäisenä vuosikymmenenä suositella kasvisten käyttöä ruuanlaitossa siksi, että ne olivat terveellisiä ja edullisia.