Jussi Vatanen tekee muiluttajasta lähes sympaattisen hahmon odotetussa Presidentin kyyditys -elokuvassa

Historian kulminaatiopisteet ovat erinomainen aihe kirjoille ja elokuville.

Tällainen on myös Suomen tasavallan ensimmäisen presidentin Kaarlo Juho Ståhlbergin ja tämän Ester-vaimon kyyditys 1930, eivätkä ohjaaja-käsikirjoittaja Samuli Valkama ja nimekäs näyttelijäjoukko ryssi tilaisuutta.

Tyylilajeiksi on valittu musta huumori ja road movie -henkinen automatkailu.

Tarina kulkee kaksilla rattailla. Toisaalla seurataan presidentin siepanneen oikeistoaktivistisolun matkaa pääkaupunkiseudulta Joensuuhun. Toisaalla taas nähdään käskyn antaneen armeijajohdon viinanhuuruista sekoilua Joensuussa.

Alvari Stenbäck esittää kyydittäjä Erkki Varomaata. Presidentin Ester-puolisona nähdään Riitta Havukainen ja Ståhlberginä Pertti Sveholm. Kuva: Stanislav Honzig

Tilanteet lähtevät liikkeelle, kun jääkäriliikkeestä armeijan johtoon noussut kenraali Martti Wallenius (Aku Sipola) ja urakehityksessään jämähtänyt Eero Kuusisaari (Jussi Vatanen) antavat määräyksen Ståhlbergin sieppauksesta.

Eletään aikaa, jolloin äärioikeisto on ryhtynyt kovistelemaan vasemmiston lisäksi myös maltillista oikeistoa ja poliittisia päättäjiä. Lakikirjan nimeen vannovan entisen presidentin kyyditys sai monet aikalaiset ymmärtämään, että kukaan ei olisi uudessa järjestyksessä turvassa.

Ståhlbergin sieppausta puitiin myöhemmin oikeudessa, ja todisteiden hajanaisuus ja ristiin puhuminen sallivat joissain kohdin isoja taiteellisia vapauksia myös käsikirjoitukseen ilman ajautumista puhtaaseen fiktioon. Pääkohdat elokuvassa pitänevät kutinsa.

Elokuvassa Kuusisaarta himottavat natsat ja Walleniusta ajaa vallanhimo. Likaisen työn tekijöiksi pestatut nuoret taas ovat hyväuskoisia hölmöjä, jotka uskovat tekevänsä palveluksen kansakunnalle. Automatkan aikana heidän rivinsä alkavat kuitenkin rakoilla.

Vatanen osaa tehdä Kuusisaaresta sympaattisen hahmon, joka elokuvassa ajautuu laittomuuksiin osin painostettuna. Aku Sipolan suoritus karismaattisena Walleniuksena on väkivahvaa näyttelijätyötä, ja myös Ester Ståhlbergia näyttelevä Riitta Havukainen ansaitsee erityismaininnan.

Elokuva on viihdyttävä ja hauskakin. Sen varjoon jää fakta, että diktatuurin uhka ei 1930-luvun alussa ollut muutaman päihtyneen upseerin varassa.