

Olen jo pitkään yrittänyt siirtyä pois pinnoittamattomista pannuista, joiden käyttöaika on verrattain lyhyt ja pinta voi lähteä kuoriutumaan käytön myötä. Katseeni on kääntynyt yhä enemmän perinteisiin pannuihin, jotka kestävät kovaa käyttöä ja vain paranevat vanhetessaan.
Erityistä huomiota minulta ovat saaneet valurauta- ja hiiliteräspannut. Molemmissa tärkeää on rasvapoltto, joka paranee jokaisen käyttökerran jälkeen. Rasvapoltto antaa pannulle tarttumattoman pinnan.
Näiden pannujen huono puoli on se, että niitä ei kannata pestä pesuaineella, eikä niissä kannata valmistaa happamia kastikkeita, jotka vahingoittavat rasvapoltettua pintaa. Erilaiset kermapohjaiset pannukastikkeet taas valmistuvat myös näissä pannuissa kätevästi.
Annoin pannulle tilaisuuden ja yllätyin todella.
Erityisesti hiiliteräspannu on ollut itselläni kovassa käytössä, ja siinä onkin tirissyt tavallisesti lihaa, joka saa herkullisen rapean pinnan. Etsin kuitenkin vaihtoehtoa, joka sopisi tomaattikastikkeen ystävälle.
Katseeni osui emaloituun valurautapannuun, jossa emalointi suojaa pintaa niin, että pannu kestää pesuaineella pesemistä, eivätkä happamat kastikkeet tuhoa hartaudella rasvapoltettua pintaa.

Emaloitu pinta mietitytti siksi, että pelkäsin ruoan tarttuvan siihen kuin liima. Annoin kuitenkin pannulle tilaisuuden ja yllätyin todella. Pikkupalalla voita ja tilkalla öljyä kananmunakin liukui pannulla kuin kiekko jäällä.
Tärkeää on pitää pannu tarpeeksi lämpimänä ja antaa lämpenemiselle aikaa. Hellan lämpötila-asetustakaan ei keraamisella liedellä ole tarvinnut nostaa yli puolenvälin. Ainoa miinuspuoli onkin se, että pannun lämpenemiseen menee aikaa.
Nyt emaloitu pannu on käytössä lähes päivittäin osana kaikenlaista kokkausta. Koska pannu kestää korkeita lämpötiloja, sopii se myös uuniin ja sillä on kokattu myös esimerkiksi tarte tatin -piirakkaa.