Tästä syystä puhallamme, kun lapsi kaatuu ja loukkaa itsensä
Pienen lapsen mielessä luotto vanhempaan ja usko hänen kykyynsä ja taitoihinsa auttaa on huikea. Maailman parhaat äiti ja isä osaavat mitä vaan, kirjoittaa Terhi Peltokorpi kolumnissaan.
Kuviolaastarit paransivat isän tai äidin puhalluksen lailla monta pientä pipiä ja sellaiseksi koettua, Peltokorpi kirjoittaa.”Äiti puhalla.” Polveen, varpaaseen tai sormeen, vuorotellen eri kehonosiin tulleisiin pieniin haavereihin kaivataan huomiota ja hellyyttä, jotka vievät pahan mielen ja kivun kuin taikaiskusta mennessään ja siivittävät lapsen askeleet taas juoksuun, takaisin kesken jääneiden leikkien pariin.
Muutamia vuosia sitten totuin kirjoittamaan lähes joka viikko kauppalistalle maidon ja leivän perään sanan laastareita.
Vessan tai keittiön pöydältä, useimmiten myös lattialta, löytyi päivittäin pienten käsien laastareista irrottamia taustapaperinpaloja. Liukkaita ja märkään pöydän pintaan takertuvia. Hyvin harvoin ne olivat löytäneet tiensä vieressä olevaan roskikseen.
Kuviolaastarit paransivat isän tai äidin puhalluksen lailla monta pientä pipiä ja sellaiseksi koettua. Laastareita oli mukava liimailla varmuuden vuoksi kyynärpäihin ja polviin katu-uskottavuuden lisäämiseksi.
Laastarien menekki taisi vähentyä, kun siirryimme kustannussyistä ostamaan tylsää ruskeaa leikattavaa kangaslaastaria. Niitä ei tainnut olla yhtä hohdokasta esitellä päiväkotikavereille kuin kiiltäviä sarjakuvahahmokuvioituja lastenlaastareita. Kuka lie keksinyt tämän varsin vetoavan myynninedistämiskeinon?
Kuviolaastarit paransivat isän tai äidin puhalluksen lailla monta pientä pipiä ja sellaiseksi koettua. Laastareita oli mukava liimailla varmuuden vuoksi kyynärpäihin ja polviin katu-uskottavuuden lisäämiseksi.
Mummolassa kuviolaastareita ei ollut nähtykään. Sielläkin pienet vammat parannettiin parhaiten puhaltamalla, syliin ottamalla ja pieni kerros salvaa ihon pinnalle sipaisemalla.
Mummo opetti myös repäisemään ruohikolta ratamon lehden, hieromaan sitä hetken sormien välissä ja painamaan kostuneella lehdellä haavaa. Ratamo paransi niin kaatumisen seurauksena syntyneen asfaltti-ihottuman, nokkosen polttamat rakkulat kuin vattupusikon piikkien tekemät naarmutkin.
Joskus mummo turvautui apteekkituotteisiin. Kamferintipat, risiiniöljy, hota-pulveri ja tyrmäävän tuoksuiset linimentit ovat lapsilleni tuntemattomia. Hiukan myös epäilyttäviä. Niitä käydään ihmettelemässä juhlavan tuntuisissa apteekkimuseoissa.
Mummolassa ne olivat makuuhuoneen kaapista löytyvän kotiapteekin perusvalikoimaa. Osa mummon hoitomenetelmistä on edelleen ahkerassa käytössä. Kylmä- ja lämpöpakkaukset ja ilmakylvyt tepsivät edelleen yhtä hyvin kuin puoli vuosisataa sitten.
Huomaan, että lapsemme ovat kasvaneet pikkulapsivaiheen ohitse, kun en ole kuullut puhalluspyyntöjä enää pitkään aikaan. Pienen lapsen mielessä luotto vanhempaan ja usko hänen kykyynsä ja taitoihinsa auttaa on huikea. Maailman parhaat äiti ja isä osaavat mitä vaan.
Vuosien karttuessa avunpyyntöihin odotetaan jo toisenlaisia ratkaisuja. Äidin kuvitellaan osaavan tulkita kryptiset lääkärilausunnot ja laboratoriokokeiden tulokset ja kykenevän arvioimaan epätarkassa videopuhelussa ihottuman syy ja antamaan siihen hoito-ohjeet.
Äidiltä ja isältä saa vähintään kyydin päivystykseen, jos sirkkeli sattuu remontoidessa osumaan sormeen tai nilkka nyrjähtää tunturivaelluksella.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
