Suomalaistutkimus paljasti: Vähättelevä asenne potilasta kohtaan voi pitkittää toipumista

Lievän aivovamman jälkeiset pitkittyneet oireet eivät selity pelkästään vamman ominaispiirteillä. Myös psykososiaalisilla tekijöillä on merkitystä toipumisessa. Asia käy ilmi neuropsykologian erikoispsykologi Kaisa Mäen tuoreesta, kesällä julkaistusta väitöstutkimuksesta.

”Halusin tutkia sitä, miksi osa potilaista ei toivu odotetusti, vaikka vamma on lievä. Ymmärrys auttaa kehittämään hoitoa ja tukemaan toipumista”, Mäki sanoo.

Mäki tutki potilaiden toipumista nimenomaan lievien aivovammojen kohdalla, sillä kyseessä on varsin yleinen vamma, ja valtaosa potilaista toipuu hyvin muutamien kuukausien kuluessa.

Osalla oireet kuitenkin jatkuvat pidempään. Noin joka kuudes päivystyksessä lievän aivovamman takia hoidettu aikuinen raportoi vähintään lieviä jälkioireita kolmesta kuuteen kuukauden kuluttua.

Mäen tutkimus paljastaa, että kuormittavat elämäntapahtumat olivat yhteydessä lisääntyneeseen väsymykseen ja masennusoireisiin.

Potilaat, jotka kokivat kognitiivisia oireita lievän aivovamman jälkeen, eivät useimmiten suoriutuneet testeissä heikommin kuin oireettomat potilaat. Sen sijaan kognitiivisia oireita kokevilla potilailla havaittiin matalampaa koettua sosiaalista tukea ja heikompaa resilienssiä kuin niillä, joilla ei tällaisia oireita ollut.

”Tämä viittaa siihen, että oireet eivät selity pelkästään kognitiivisen suoriutumisen vaikeuksilla, vaan taustalla vaikuttaa myös muita tekijöitä”, Mäki selittää.

Näin ollen tutkimuksen löydökset korostavat potilaan kokemuksen ja psykososiaalisten tekijöiden merkitystä lievästä aivovammasta toipumisessa.

”Potilaiden kokemat oireet ja huolenaiheet on tärkeää ottaa vakavasti. Vähättelevä suhtautuminen voi lisätä epäoikeudenmukaisuuden kokemusta ja vaikeuttaa toipumista. Yksilöllisillä psykologisilla tekijöillä ja elämäntilanteella on tärkeä rooli toipumisessa, ja nämä pitäisi huomioida, kun oireet pitkittyvät.”