Behm sai innoitusta Ihmepoika Leoniin muun muassa Youtuben pallokikkailuvideoista. Kuva: Johannes Wiehn
Pari vuotta sitten Jukka Behm koki Prismassa elämänsä yllätyksen: ”Kerroin siitä heti kaikille”
Jukka Behm on joutunut totuttelemaan siihen, että hänen kirjoistaan otetaan useita painoksia.Tilaajalle
Myllykosken Saviniemen stadion on Jukka Behmille tuttu paikka. Hänen molemmat lapsensa pelasivat jalkapalloa, ja Behm oli poikansa joukkueenjohtaja. Kuva: Johannes WiehnPari vuotta sitten Jukka Behm koki elämänsä yllätyksen. Hän kävi Kouvolan Prismassa ja näki siellä myynnissä omaa kirjaansa.
”Minun kirjaani myydään Prismassa! Kerroin siitä heti kaikille.”
Kirja oli Ihmepoika Leon (Tammi 2023), josta on nyt otettu 13 painosta.
Vielä enemmän Wonderkid-kirjaa on myyty Ruotsissa, ja se on käännetty myös viroksi ja liettuaksi. Latviassa ja Puolassa kirja ilmestyy tänä vuonna.
Tämä on Behmille uutta. Parikymmenvuotisen kirjailijanuransa aikana hän oli tottunut siihen, että kirja ilmestyy, hautautuu hiljaisesti, ja loppupainos makuloidaan.
Ihmepoika Leon muutti kaiken. Lukijoiden vaatimuksesta ja kustantajan toiveesta hän kirjoitti sille kaksi jatko-osaa. Tänä keväänä ilmestyi vielä Pussipää, jonka introvertti päähenkilö pistäytyi Leon-sarjan päätösosassa.
Nyt on jalkapallon ihmelapsi hyvästelty, ja Behmin pitäisi keksiä, mitä hän kirjoittaa seuraavaksi. Mielessä pyörii kolme ideaa, ja niistä kehkeytyy uusia ideanpoikasia.
Sen hän jo tietää, että kirja on suunnattu nuorille, tai kenties nuorille aikuisille.
”Tuntuu, että näillä on nyt lukijoita. Vähän harmittaa, etten keskittynyt nuortenkirjoihin jo aiemmin.”
Ihmepoika Leonin ensiversiota Jukka Behm luonnosteli mielessään Myllykosken Pallon kotikentän katsomossa viitisentoista vuotta sitten, kun hänen esikoisensa Milo pelasi KJP:n C-junioreissa ja Behm toimi joukkueenjohtajana.
Innoitusta tarinaan hän sai muun muassa maalivahti Lassi Hurskaisen Youtube-videoista, siitä, kun Oliver Antman myytiin jo teininä ulkomaille, sekä siitä, miten Glen Kamaran lahjakkuus bongattiin puistopeleistä.
Leon Brown on englantilainen koulupoika, joka kutsutaan kuvitteellisen Hammersmith United -seuran junioriakatemiaan ja nostetaan miesten edustusjoukkueeseen.
”Kirjaa lukiessani tunsin kuin olisin ollut Leon. Kiitos!”
Juoni ei ole pelkkää jalkapalloa, vaan ennen muuta kyse on kasvutarinasta. Olennaista on myös kaikenikäisiin lukijoihin vetoava hiljainen huumori.
Täydellisestä kierrepotkusta maaliverkon uumeniin kertoo Behmin kirjasarjastaan saama palaute:
”Ilman Ihmepoika Leon -kirjaa en olisi innostunut ikinä lukemaan. Nykyään luen 2 tuntia joka päivä. Kiitos hyvistä kirjoista. Olet paras.”
”Kiitos paljon Ihmepoika Leon kirjasarjasta. Jäin odottamaan lisää, mutta ymmärrän kyllä että sitä ei ole tulossa. Kirjaa lukiessani tunsin kuin olisin ollut Leon. Kiitos!”
”Nyt oli pakko tulla kiittämään sinua, vaikkei yleensä ole tapana lähetellä viestejä vieraille ihmisille. 10-vuotias futaripoikani on ensimmäistä kertaa elämässään niin innostunut lukemisesta, ettei häntä meinaa saada nukkumaan iltaisin.”
”Hei, olen kirjastotäti ja haluan kiittää sinua Ihmepoika Leon -kirjoista. Viides- ja kuudesluokkalaiset fudista harrastavat pojat ovat tykänneet niistä ihan hirmuisesti! Tuon ikäryhmän pojille ei ole helppoa löytää kirjoja, mistä he innostuisivat. Kiitos kirjoistasi!”
Virossa järjestetyssä kirjallisuustapahtumassa Jukka Behm ällistyi, kun koululaiset ostivat hänen kirjojaan omilla rahoillaan ja tulivat pyytämään nimikirjoitusta. Kuva: Johannes WiehnJukka Behmin molemmat lapset pelasivat jalkapalloa myöhäisteini-ikään asti, mutta kirjailija itse ei ole harrastanut jalkapalloa seurajoukkueessa.
70-luvun lapset pelasivat kavereiden kanssa pihalla ja välitunneilla, ja rennon epämuodolliset futis- ja futsal-pelit jatkuivat myös opiskeluvuosina.
Riihimäellä syntynyt ja kymmenen korvilla Kouvolaan muuttanut opettajaperheen poika lähti opiskelemaan teologiaa, vaikkei aikonut papiksi. Innoittajana oli Mika Waltari, jonka teologian opinnot tosin loppuivat lyhyeen.
Waltarin tavoin Behm tähtäsi kirjailijaksi. Ensin hän valmistui maisteriksi, opetti pari vuotta lukiossa, sai esikoislapsen ja jalansijaa aikakauslehtiin kirjoittavana toimittajana.
Vapaana toimittajana hän on jatkanut viime vuosiin asti.
”Lehtijuttujen tekemisessä on hyviä puolia, kuten aikataulu, merkkimäärä sekä se, että sitten kun jutun on kirjoittanut, se on valmis ja voi siirtyä seuraavaan aiheeseen.”
Romaanin kirjoittamisessa Behmistä parasta on viimeinen viisi prosenttia työstä, kun kirja on jo kirjoitettu ja tekstiä pääsee hiomaan. Silloin jo tietää, että tarina toimii, juoni kulkee eivätkä henkilöt ole pelkkää paperia.
Mutta juuri nyt hän tuskailee vaiheessa, jossa pitää sietää tunnetta, ettei saa mitään aikaiseksi.
Hienointa palautetta Behmille on se, kun lapselle on avautunut lukemisen maailma hänen kirjojensa kautta. Kuva: Johannes WiehnKirjailijaksi, joka väittää, että hänen painetut kirjansa on enimmäkseen hävitetty varastotilan säästämiseksi, Behm on myös varsin tunnustettu ja palkittu.
Jo esikoisromaanillaan Dr. Mumbai hän voitti Tammen ja Bonnierin pohjoismaisen romaanikilpailun. Puolen vuoden ajan vain hän itse tiesi voitosta.
Kun hän saapasteli julkistamistilaisuuteen, hän ei tuntenut siellä ketään ja kuunteli sivusta, kun muut pohtivat, kuka voittaja mahtaisi olla.
Sitten vedettiin sivuun verho, jonka takaa paljastui pahvinen Jukka Behm. Behm tuijotti pahvi-Jukkaa ja kirjapinoa, jonka kansissa luki hänen nimensä.
”Tilanne tuntui täysin epätodelliselta.”
Kymmenen vuotta myöhemmin Behmin nuortenkirja Pehmolelutyttö voitti Werner Söderström Osakeyhtiön ja WSOY:n kirjallisuussäätiön kirjoituskilpailun ja pääsi lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaaksi.
Myös Ihmepoika Leon oli Finlandia-ehdokkaana ja sai Topelius-palkinnon 2024.
”Yksi 12-vuotias poika jo kyseli, onko Leonista tekeillä elokuva, ja tarjoutui tulemaan koekuvauksiin.” Kuva: Johannes WiehnVastapainona menestyksen hetkille oli yksikin Intiaan sijoitettu dekkarisarja, jota myytiin niin vähän, että suunniteltu trilogia kutistui kaksiosaiseksi. Tai se yksi autofiktiota lähestynyt yhteistyökirja, jota Behm hiukan katuu.
Kirjailijan pitää nöyränä myös taitava ja tarkka kustannustoimittaja.
Behm vetää Kouvolassa ammattikirjailijaksi tähtäävien luovan kirjoittamisen ryhmää. Uskoa luodakseen hän näytti ryhmälle kustannustoimittajaltaan saamansa korjaustulosteet, jotka vilisivät punakynämerkintöjä.
”Sitten sivulla 172 oli pikkuinen huomautus: Tämä oli hyvä kohta.”
”Viestini on, että tehkää työtä älkääkä lannistuko. Aina voi kehittyä, voi parantaa ja tiivistää ja hioa. Ikinä ei tule kirjoittajana valmiiksi.”
Jukka Behm
52-vuotias kirjailija, voittanut kaksi romaanikilpailua sekä Topelius-palkinnon, ollut kahdesti Finlandia Junior -ehdokkaana.
Syntynyt Riihimäellä, asuu 60-luvun omakotitalossa Kouvolassa.
Perheeseen kuuluvat puoliso Kirsi, saksanpaimenkoira Luna sekä aikuiset lapset Milo ja Minka edellisestä liitosta.
Harrastaa shakkia, salibandya, olutmaisteluita ja metsäkävelyitä.
Parhaillaan viimeistelee kesäkuussa ilmestyvää lastenkirjaansa FC LiMu ja huippumatsi.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
