

Elokuussa 2022 Oulussa riehui Verneriksi ristitty ukkosmyrsky. Iltakuudelta alkanut rankkasade sai kadut ja alikulut lainehtimaan. Poliisi auttoi tulvan saartamia autoilijoita.
Anu Vähäahon omakotitalon kellarista pumpattiin juuri pois tulvavettä, kun hän sai helsinkiläisestä kustantamosta tiedon, että hänen esikoiskirjansa halutaan julkaista.
Se hetki ei unohdu. Vähäaho istui rappusilla ja ihmetteli.
”Olin katsonut netistä, että kustantamo on heinäkuussa kiinni, ja lähettänyt käsikirjoitukseni sinne vasta elokuun alussa.”
”Tyttäreni jo kysyi, että äiti, milloin sinulta ilmestyy seuraava, tarvitsen luettavaa.”
Tarina antaa toivoa Suomen kaikille pöytälaatikkokirjoittajille. Todellisuus voi olla unelmia ihmeellisempi, vähän niin kuin Vähäahon kirjoissa.
Nyt häneltä on julkaistu kovien kansien välissä kolmiosainen Oulujoen helmet -niminen romaanisarja ja loppusyksystä 2025 sarjan maailmaa täydentänyt äänikirja. Kesällä on luvassa lisää.
”Tyttäreni jo kysyi, että äiti, milloin sinulta ilmestyy seuraava, tarvitsen luettavaa”, Vähäaho nauraa.

Alussa oli Satu. Satu oli Anun ystävä, jonka kanssa hän alkoi alakoulun kolmannella luokalla kirjoittaa Kolme luunappia ja Munkki -nimisiä salapoliisitarinoita. Innoittajina toimivat Viisikot.
Kirjoittamaan Anu oli oppinut jo ennen esikoulua ja täytti piirustuspaperit tarinoillaan. Isä toi kotiin mekaanisen kirjoituskoneen, ja nuoren pöytälaatikkokirjailijan vauhti kiihtyi.
Teini-iässä Anu alkoi kirjoittaa romanttisia nuortenkirjoja, joita hän lahjoitti Sadulle luettavaksi. Lukijana häntä kiinnostivat ensin Victoria Holtin ja Barbara Michaelsin romaanit, sen jälkeen Kaari Utrion tuotanto.
Kolmelapsiseksi kasvaneen perheen ruuhkavuosina Vähäahon kirjoittamisharrastus jäi sivuun kymmeneksi vuodeksi.
Sitten hän sai 40-vuotislahjaksi Sadulta tämän kirjoittaman kirjan. Vähäaho muisti kesken jääneen historiallisen romaaninsa, kirjoitti sen loppuun ja antoi sen vastalahjana ystävälleen.
Kolme vuotta myöhemmin hän kuunteli kirkossa esitelmän Oulun vuoden 1822 suurpalosta. Hän päätti viimeistellä samaa aihetta käsitelleen romaaninsa ja lähettää sen kustantajalle. Hovilukija Satu kannusti, samoin sisko ja puoliso, jotka saivat tässä vaiheessa lukea tekstin.
Käsikirjoituksesta tuli Anu Vähäahon esikoisteos En voi sua unhoittaa poies (2023).
Siihen aikaan Vähäahon pöytälaatikossa oli jo Meri välissämme. Oulujoen helmet -sarjan keskimmäinen kirja Niin kauan kuin voit rakastaa oli puolivälissä.
”Olen kuunnellut herkällä korvalla kustannustoimittajan neuvoja, eihän minulla ole tämän alan koulutusta.”

Psykiatrisena sairaanhoitajana Vähäaho työskenteli pitkään A-klinikalla päihdehuollon tehtävissä. 2010-luvun lopulla hän kouluttautui psykoterapeutiksi ja toimii nykyään yrittäjänä.
Pääasiassa hän tekee Kelan korvaamaa kuntoutuspsykoterapiaa. Asiakkaat ovat työssä käyviä tai opiskelijoita, joilla on haasteita mielenterveytensä kanssa. Tavoitteena on saada heidät työkykyisiksi tai jatkamaan opintojaan.
Vähäaho viihtyy työssään. Ihmiset ovat hänestä loppumattoman kiinnostavia.
”Lapsena haaveilin, että minusta tulisi arkeologi, ja jossain vaiheessa suunnittelin, että minusta tulisi psykiatri. Tässä työssä nuo kaksi tavallaan yhdistyvät.”
”Terapiassa pyritään ymmärtämään, mikä on se polku, jonka asiakas on kulkenut tähän hetkeen.”
”Terapiassa pyritään ymmärtämään, mikä on se polku, jonka asiakas on kulkenut tähän hetkeen. Työni on hyvin palkitsevaa, kun huomaan pystyväni olemaan avuksi.”
1900-luvun alussa tapahtuvan Meri välissämme -romaanin Pauline kärsii ilmiselvistä paniikkikohtauksista, joiden taustalla on lapsuustrauma.
”Vaikka paniikkihäiriö on nimetty paljon myöhemmin, sen tyyppisiä oireita on ollut kauan, samoin ahdistusta ja masennusta, vaikka naisilla ne on herkästi nimetty hysteriaksi”, Vähäaho toteaa.
Ystävälle kirjoitetuissa kirjoissa lajityyppiin kuuluva romantiikka päättyi suuteloihin. Vähäahon yleisökirjoissa mukana on seksiä.
”Siinä minun on pitänyt kulkea tietyn häpeärajani yli. Mutta kyllähän elämään kuuluu myös seksi, se on osa ihmisen rikasta tunnemaailmaa.”

Meri välissämme -romaanin tapahtumapaikkoja ovat Oulun lisäksi New York ja Helsingin seutu, ja Suomessa valmistaudutaan ensimmäisiin eduskuntavaaleihin.
Oulujoen helmet -sarjan keskimmäinen kirja Niin kauan kuin voit rakastaa sijoittuu kuvitteellisen paikkaan Haukiputaalle 1870-luvulla.
Päähenkilö on mies, Robert, jonka sydämestä kamppailee kaksi naista. Kirjallisuudenlajille epätyypillisesti lukija joutuu olemaan pitkään ihmeissään, kumman puolella hänen pitäisi olla. Molemmat kilpakosijattaret ovat omalla tavallaan samastuttavia ja sympaattisia hahmoja.
Vähäaho naurahtaa, että epätavallinen asetelma johtui hänen omasta kokemattomuudestaan kirjailijana.
Romaanien päähenkilöt ovat keksittyjä, mutta kirjoissa vilahtelee myös historiallisia henkilöitä kuten esikoisteoksessa tyttökoulun Ouluun perustanut Sara Wacklin.
Mitä pidemmälle kirjailijantaival on edennyt, sitä enemmän Vähäaho on alkanut tehdä romaaniensa eteen taustatutkimusta. Hän on lukenut vanhoja sanomalehtiä ja perehtynyt Oulun edellisten vuosisatojen katupohjiin.
Pikkuasioissa pitää olla tarkkana.
”Kirjoitin, että jollain oli posket punaiset kuin tomaatit. Sitten tajusin, että tuolloin Suomessa ei vielä ollut tomaatteja.”
Aviomies on huomauttanut, että Anu on hyvä keskittymään. Vähäaho kirjoittaa kirjojaan pienissä pätkissä, aamulla ennen töihin lähtöä ja illalla lisää.
”Semmoinen oma tila ja hetken pako arjesta tarjoaa varmaan eskapismia myös minulle itselleni.”
Perheen ysiluokkalaiselta kuopukselta äidin romaanit ovat jääneet lukematta.
”Lupasin hänelle viisikymppiä kirjalta, mutta toistaiseksi poika ei ole tarjoukseen tarttunut.”
Anu Vähäaho (s. 1977) on oululainen psykoterapeutti. Hän työskentelee yrittäjänä ja on kirjoittanut harrastuksenaan lapsesta lähtien.
Perheeseen kuuluvat puoliso, kaksi aikuista tytärtä ja 9.-luokkalainen poika, kaksi kissaa ja koira.
Häneltä on julkaistu vuosina 2023–25 kolme Oulun historiaan liittyvää romaania ja niiden maailmaa täydentänyt äänikirja. Kustantaja on S&S.
Vaalassa syntynyt ja Ylikiimingissä lapsuutensa viettänyt Vähäaho asuu nykyään Oulun Tuirassa.