Julia Tikkaoja tähtää korkealle, mutta suhtautuu lajiin rennosti. Haastatteluhetkellä hän oli SM-pisteissä seitsemäntenä ja tavoitteli kauden avausvoittoa. Kuva: Johannes TervoKiihdytyssuora vei 17-vuotiaan Julia Tikkaojan mukanaan: ”Moni luulee, että tämä on hirmukallis laji”
Ilmajokelainen lukiolainen Julia Tikkaoja tähtää kiihdytysajon huipulle. Kiihdytyssuoralla 550 hevosvoimaa pääsee valloilleen, mutta siviilissä hän ajaa maltillisesti.TilaajalleKun Julia Tikkaoja, 17, starttaa Plymouth Dusterinsa, 550-hevosvoimainen moottori näyttää kyntensä. 7,2-litraisen V8-moottorin ääni on korvia huumaava. Kuulostaa siltä kuin sata leijonaa karjuisi yhtä aikaa.
Kiihdytysajossa kuljettajat asettuvat rinnakkain lähtöviivalle ja ajavat toisiaan vastaan varttimailin eli reilun 400 metrin matkan.
Julia tutustui jo 12-vuotiaana kiihdytysautoihin. Hänen isänsä Petri Tikkaoja on ollut lajin parissa vuosikymmeniä. Kuva: Johannes TervoTikkaoja tähdentää, että kiihdytysajo ei ole pelkkää kaasun painamista suoralla radalla. Kuljettajalta vaaditaan salamannopeita reaktioita, teknistä osaamista sekä kykyä tiimityöskentelyyn.
”Moni yllättyy, kun kerron, kuinka paljon asioita ajaessa pitää ottaa huomioon”, Julia Tikkaoja sanoo.
Julian tie lajin pariin alkoi alakouluiässä. Hänen isänsä Petri Tikkaoja on ollut lajin parissa vuosikymmeniä. Hän ei ole kuitenkaan tuputtanut lajia lapsilleen.
Julia ei pienenä edes tiennyt, millaista lajia isä harrasti, mutta 12-vuotiaana hän lähti mukaan kilpailuihin ja alkoi kuvata isänsä autoa radalla.
”Opettelin samalla auton perustekniikkaa. Syksyllä isä kysyi, haluaisinko testata kiihdytysautoa. Siitä innostus lähti”, Julia Tikkaoja kertoo.
Seuraavana talvena Julialle haettiin oma dragster-auto Ruotsista. Hän ajoi sillä junioriluokkaa kahdeksannella ja yhdeksännellä luokalla ja siirtyi sen jälkeen isompaan autoon.
Tällä hetkellä hän ajaa Pro ET -luokkaa isänsä omistamalla vuosimallin 1970 Plymouth Dusterilla.
Plymouth Duster on Julian silmäterä. Jossain vaiheessa edessä on kuitenkin auton vaihto. Kuva: Johannes TervoPro ET on kiihdytysajon tasoitusluokka, jossa voittoa eivät ratkaise pelkät moottoritehot. Hitaampi auto saa vihreän valon ensin ja lähtee matkaan ennalta määriteltyä aikaeroa aiemmin.
Kukkaroystävällisessä luokassa raha ei yksin ratkaise. Samalla viivalla voi olla niin muutaman tuhannen euron auto kuin huomattavasti kalliimpi kilpuri.
”Moni luulee, että tämä on hirmukallis laji, jossa pitää olla todella iso moottori. Se ei pidä paikkansa, sillä kauden voi ajaa 2000–4000 euron budjetilla.”
”Enemmän vaatii rohkeutta tulla lähtöviivalle lähes vakiolla autolla. Tällä kaudella mukana on ollut esimerkiksi vakio-Saabeja ja Mersuja sekä Corvette, jolla omistaja ajaa kilpailuihin ja vaihtaa kisarenkaat vasta paikan päällä”, Tikkaoja kertoo.
Kilpailijoiden kesken vallitsee hyvä yhteishenki. Varikolla autetaan toisia. Jos jokin varaosa puuttuu tai autoon tulee tekninen vika, apua voi pyytää naapurilta.
”Viime kisoissa startin herätejohto alkoi temppuilla. Kysyimme viereiseltä varikolta johdonpätkää, ja he antoivat heti sopivan johdon. Kaikki toivovat toisilleen parasta.”
Tikkaoja käy parhaillaan lukion kolmatta luokkaa. Haaveena on päästä opiskelemaan robotiikkaa tai automatiikkaa.
”En ole kova lukuihminen. Jos olisin saanut päättää, olisin mennyt peruskoulun jälkeen ammattikoulun autopuolelle.”
Julia haaveilee pääsystä opiskelemaan robotiikkaa tai automatiikka. Auton tekniikka on jo tuttua. Kuva: Johannes TervoJulia on seurannut keskustelua 17-vuotiaana ajokortin saaneista nuorista. Itsekin hän sai ajokortin 17-vuotiaana. Plymouth Duster on tieliikennekelpoinen, ja Julia ajaa sillä toisinaan myös tavallisessa liikenteessä. Vaikka kiihdytysauton nopeus yltää parhaimmillaan lähes 200 kilometriin tunnissa, liikenteessä hän noudattaa nopeusrajoituksia.
”Ajan liikenteessä todella rauhallisesti, enkä kiihdyttele. Ymmärrän sen, että nuorista autoilijoista ollaan huolissaan, koska he välillä tekevät liikenteessä päättömiä tekoja. Harmittaa, että yöajokielto koskee heitäkin, jotka tarvitsevat autoa työmatkoihin yöaikaan.”
Kiihdytysautoissa renkaat lämmitetään ennen lähtöä polttamalla kumia. Auto ajaa ensin vesialueen läpi, minkä jälkeen renkaita pyöritetään paikoillaan.
Jokaisella kuljettajalla on oma ajattaja, joka katsoo, että renkaat ovat lähtöpaikalla oikeilla kohdilla parhaan pidon saavuttamiseksi.
Renkailla on kiihdytysautoissa iso rooli. Ennen kisaa ne lämmitetään pyörittämällä niitä paikallaan. Kuva: Johannes TervoLähtöön valmistautuessa Tikkaoja istuu autossa useita minuutteja ja keskittyy starttiin.
”Autossa istuessa tunnen koko ajan moottorin. Se on oma maailmansa. Siinä kokee elävänsä”, hän tunnelmoi.
Tikkaoja ajaa tänä vuonna viisi kilpailua, joista yksi on Ruotsissa. Yhdessä kilpailussa lähtöjä kertyy tavallisesti viidestä kahdeksaan. SM-pisteissä hän on seitsemäntenä. Loppukauden tavoitteena on napata kauden avausvoitto.
Hän voitti junioriluokassa elämänsä toisen kilpailun ja on saanut SM-kilpailuissa muitakin mitalisijoja.
”Hyvät sijoitukset eivät ole kaikista tärkeintä. Parhainta on se, että pääsee ajamaan ja testaamaan omia rajojaan.”
Laji jakaa mielipiteitä. Tikkaoja on kohdannut myös ennakkoluuloja, sillä nuori nainen kiihdytysauton ratissa ei vastaa kaikkien mielikuvaa lajista. Kiihdytysajo mielletään helposti miesten lajiksi, vaikka varikoilla ja lähtöviivalla naisia on mukana paljon enemmän kuin ulkopuolinen arvaisi.
Aluksi kuuli kommentteja siitä, mitä tuollainen likka tekee tuollaisessa lajissa. Omat kaverit ja tuttavat ovat suhtautuneet tähän aina innolla.”
Turvallisuuteen suhtaudutaan vakavasti. Lajin kattojärjestö FHRA pitää jokaiselle tiimille riskikoulutuksen. Kilpailuissa autot katsastetaan, ja samalla varmistetaan, etteivät ne vuoda öljyä, polttoainetta tai muuta, joka vahingoittaisi turvallisuutta radalla tai varikolla.
Viisipistevyö on elintärkeitä turvavaruste ja myös niskatuki lukeutuu pakollisiin ajovarusteisiin. Kuva: Johannes TervoTikkaojalle itselleen ei ole tapahtunut vakavia vaaratilanteita, mutta hän on nähnyt lajin traagisen puolen. Viime vuonna Kauhavan SM-kisoissa tapahtui kuolemaan johtanut kiihdytysajoturma, joka oli ensimmäinen 50 vuoteen.
”Seuraavassa kilpailussa pidettiin hiljainen hetki, ja kilpailun johto tarjosi keskusteluapua. Sen jälkeen kilpailun johtaja toivoi meidän pitävän entistä enemmän yhtä. Se hetki jäi mieleen.”
Tikkaoja pelasi aiemmin salibandya eri juniorisarjoissa. Autojen lisäksi intohimona ovat hevoset. Hän on ratsastanut kolmevuotiaasta asti ja käy vuoroviikoin koulu- ja estetunneilla.
”Hevosen kanssa täytyy toimia ihan eri tavalla. Auto ei ota itseensä, jos sille ei anna pientä herkkua”, Julia naurahtaa.
Haaveet vievät Tikkaojaa eteenpäin. Hän haluaa oppia huoltamaan ja remontoimaan autoaan yhä itsenäisemmin. Vielä tällä hetkellä isä seuraa vierestä, neuvoo, kehuu ja tsemppaa.
Tulevaisuudessa Tikkaoja haaveilee myös kilpailemisesta Yhdysvalloissa.
”Olisi hienoa päästä edes katsomaan jenkkien touhuja. Siellä saatetaan ajaa kilpaa jopa koulubussista tehdyillä autoilla.”
Tikkaoja kannustaa muitakin kokeilemaan rohkeasti, jos laji kiinnostaa.
”Kannattaa uskaltaa. Ensimmäinen askel starttiviivalle voi olla lyhyempi kuin moni luulee.”
Julia kannustaa kaikkia kiinnostuneita lajin pariin. Kuva: Johannes TervoJulia Tikkaoja
17-vuotias kiihdytysautoilija. Kilpailee Pro ET -luokassa. Saavuttanut palkintosijoja SM-osakilpailuissa junioriluokassa ja Pro ET:ssä.
Asuu Ilmajoella. Käy lukion kolmatta luokkaa. Perheeseen kuuluvat isä, äiti ja kaksi sisarusta.
Harrastaa myös ratsastusta.
Kilpailee seuraavan kerran Motoparkissa Virtasalmella 5.–6.9.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
