
Metsäteiden luvatusta maasta on ponnistanut lukuisia huippurallikuskeja maailmalle, ja Kalle Rovanperä on viimeisimpänä kirjoittamassa omaa lukuaan pitkään suomalaislegendojen saagaan.
Kulisseissa uusia rallitähtiä tehdään entistä ammattimaisemmin, mistä vetovastuuta on ottanut autourheilun kattojärjestö AKK-Motorsport ry ja sen nuoriin lupauksiin keskittyvä Flying Finn Academy -valmennusohjelma.
”Aluksi jututetaan nuoria, olisiko heillä pidemmälle halua ja aikomusta.” Mika Leistiö
Ohjelman valmennuskoordinaattori Mika Leistiö sanoo tulosten kiinnittävän ensimmäisenä nuorissa kuljettajissa kiinnostuksen. Sääntömuutosten ansiosta yhä nuorempana pääsee ajamaan kilpaa, jo 15-vuotiaana.
”Esa-Pekka Lappi aloitti meillä aikoinaan 18-vuotiaana”, hän kertoo nuorentumisesta.
”Aluksi jututetaan nuoria, olisiko heillä pidemmälle halua ja aikomusta. Lisäksi ohjelmaamme on avoin haku.”
Rallilupauksien muututtua entistä nuoremmiksi Leistiö painottaa, etteivät he etsi valmiiksi huippuja vaan katsovat tulevaisuuden mahdollisuuksia valmennuksen jälkeen.
”Valintatilaisuudessa karsitaan halukkaat haastattelun ja kuntotestien avulla. Kaikki eivät ponnista ylöspäin meidän kauttamme, esimerkiksi [Kalle] Rovanperä kulki omaa reittiään huipulle”, hän avaa.

Tällä hetkellä valmennusohjelmassa on rallipuolella neljä nuorta eri tasoilla. Koska kyse on toisen asteen opiskelijoista, koulun kanssa tehtävä yhteistyö on tärkeää.
”Koulut suhtautuvat tavoitteelliseen urheiluun nykyään todella hyvin. Suosittelemme toiseen asteeseen urheiluoppilaitosta joko lukioon tai ammattikouluun, vaikka onnistuu tämä yhdistäminen tavallisessakin koulussa hyvin.”
Leistiön mukaan rallilupaukset hakeutuvat usein suurimpien kaupunkien urheilukouluihin, vaikka monet huippulupaukset ovat kotoisin maaseudulta rallilegendojen tavoin.
”Kyllähän he usein ovat olleet maatilojen poikia. Ehkä se perustuu siihen, että haja-asutusalueella on helpompi harrastaa”, hän tuumaa.

Yksi valmennusohjelmaan kuuluvista nuorista on 17-vuotias Ville Vatanen Joensuun Kiihtelysvaarasta. Kanatilan kasvattina hän kertoo olleensa jo pienestä pitäen erilaisten koneiden kanssa tekemisissä.
”Tilalla on tullut aina touhuttua traktoreiden ja muiden työkoneiden kanssa. Hieman vanhempana ostin ensimmäisen peltoautoni, jolla pääsin rälläämään pellolla”, hän muistelee.
13-vuotiaana Vatanen osti ralliautoksi puolivalmiin Peugeotin, jolla ralliharjoittelu kiihtyi entisestään.
”Harrastusmahdollisuudet ovat maalla niin hyvät, kun kotonakin pääsi kanalaa ja konehalleja ajamaan ympäri. Talvella tehtiin sitten jäärata, joka on nykyisin kolme kilometriä pitkä.”
”Harrastusmahdollisuudet ovat maalla niin hyvät.” Ville Vatanen
Sisäisen motivaation lisäksi tällä kaudella nuorten tuplamestaruuden varmistanutta Vatasta on auttanut perheen tuki myös ralliin liittyen, sillä isä Mika Vatanen ajoi itsekin aikoinaan rallia.
”Kun kuski on vielä raakile, niin oman kokemuksen kautta pystyy auttamaan junnumokien ylitse. Pystyy auttamaan esimerkiksi oikeiden renkaiden valinnassa, jotta auto sopii kuljettajalle”, Mika Vatanen kertoo.
Villellä oli aluksi enemmän intoa kuin järkeä touhussaan, ja välillä hanget ottivat hieman osumaa. Törmäyksistä kuitenkin tarttui matkaan malttia.
”Kyllä siinä ajovarmuus vain kummasti parani, kun poika joutui lapiomaan auton takaisin tielle”, isä naurahtaa.
Sääntöjen salliessa Ville ajoi ensimmäisen kisarallinsa 14-vuotiaana. Ajokokemusta lähdettiin hakemaan heti nuorten SM-ralleista.
”Perusajaminen oli suhteellisen hyvää jo, mutta siitä se sekuntien hionta vasta lähtikin”, Ville toteaa.
Ajamisen sujuessa Vataset alkoivat kiertää säännöllisesti SM-ralleja sekä rallisprinttiä. Autojen kehittyessä myös kuljettajan oli kasvettava mukana.
”AKK:n ohjelma auttaa siinä, että Villelle saadaan ajokilometrejä todella hyvin ennen SM-kisoja”, isä-Mika kuvaa.
”Kyllähän siinä taas opittiin, kun joutui korjaamaan omasta virheestä johtuneet vauriot.” Mika Vatanen
Pienistä virheistä voi seurata suuriakin seurauksia rallissa, minkä Ville oppi erityisesti viime vuonna Seinäjoella.
”Siellä auto tuli vedettyä pienestä ajovirheestä totaaliseen korjauskuntoon, kun kori täytyi käytännössä tehdä kokonaan uudestaan”, Ville kertoo.
”Kyllähän siinä taas opittiin, kun joutui korjaamaan omasta virheestä johtuneet vauriot”, isä-Mika kuvaa tapahtumasta seurannutta henkistä kasvua.
Abivuoteen suuntaava rallilupaus panostaa myös kouluun. Siellä on suhtauduttu etukäteen ilmoitettuihin poissaoloihin ymmärtävästi.
”Kokeiden kanssa joutuu välillä enemmän sovittelemaan, mutta muuten itseopiskelu onnistuu hyvin etämateriaalien avulla”, Ville kuvaa opiskeluaan.
Lukion vieressä onnistuu myös saliharjoittelu, joka muodostaa neljän viikoittaisen juoksulenkin kanssa fysiikkaharjoittelun perustan. Lisäksi pyöräily ja metsälenkit auttavat kunnon ylläpitämisessä.
”Lisäksi pihan perältä löytyy klapikone, joka on myös yksi hyvä perustreeni”, Vataset hymähtävät.

AKK:n ohjelmaan valittuja nuoria pyritään valmentamaan mahdollisimman monipuolisesti. Leistiö sanoo heillä olevan psyykkiseen, fyysiseen ja ajoharjoitteluun omat valmentajat.
”Fysiikkatreenit suunnitellaan henkilökohtaisesti. Tavoitteena on, ettei kunnosta muodostu rallille rajoitetta.”
”Nuorten heikko yleiskunto näkyy meilläkin. Myös lepoa ja ravitsemusta opetetaan tarkoituksella nuorille”, hän lisää.
”Psyyken rooli on kasvanut viime vuosina merkittävästi.” Mika Leistiö
Urheilijan syöminen on yksi esimerkki viime vuosina nousseista uusista valmennuksen painopisteistä. Leistiön mukaan siinä viestinä on kertoa nuorille, miten arki- ja kisasyöminen eroavat toisistaan.
Psyyken kehittämisessä Leistiö arvioi osan nuorista pärjäävän mainiosti ilman erillistä tukea. Toiset puolestaan tarvitsevat enemmän treenausta.
”Kyseessä on hyvin henkilökohtainen valmennettava ominaisuus, minkä takia sitä on syytä lähteä kehittämään rauhakseen. Psyyken rooli on kasvanut viime vuosina merkittävästi. Ei vielä 1990-luvulla osattu edes ajatella tällä mentaliteetilla.”
Leistiön mielestä muun valmennuksen rinnalla ohjelma pystyy antamaan ajoharjoitteluun todella hyvät puitteet, sillä nuorten lähtötilanteet vaihtelevat merkittävästi.
”Kilometrit ovat tarjonnassamme keskiössä. Talvella ajetaan karkeasti noin 500 kilometriä ja kesällä tuhannen paikkeille, jolloin nuorille tarjotaan 1 500–2 000 kilometriä rehellistä kilpa-ajoharjoittelua.”
Tämän suuruinen ajomäärä on Leistiöstä riittävä. Datan kerryttämisen lisäksi määrällä nuori pystyy harjoittelemaan muun muassa lähtöjä, risteyksiä ja auton käsittelyä.
”Juurikaan penkalta ei enää kommentoida, vaan kello ja data kertovat tuloksen.” Mika Leistiö
”Uudenlaista dataa voidaan hyödyntää esimerkiksi keräämällä tietoa siitä, missä kohtaa tietä ajettiin. Sitten katsotaan, mistä olisi pitänyt ajaa.”
”Juurikaan penkalta ei enää kommentoida, vaan kello ja data kertovat tuloksen”, hän summaa.
Valmennuskoordinaattorin mukaan nuottiharjoittelua eli ajo-ohjeiden työstöä voi kertyä nuorille siviiliautoilla useampi tuhat kilometriä vuodessa, kun osa-aluetta harjoitellaan jopa viikoittain.
”Ralli ei ole yksilölaji, joten ajoparin tulee toimia saumattomasti yhteen. Yhteistyö on yksi lajin tärkeimmistä ominaisuuksista, ja sitä treenataan heti nuoresta pitäen”, Leistiö kiteyttää.

Vaikka kehitys on kulkenut rallissa useassa asiassa myönteiseen suuntaan, Leistiö näkee yhden lajin ominaisuuden haastavan ”rallitähtistuotantoa”.
”Ralli on kallis laji, jonka rahoittaminen on iso kokonaisuus. Jo nuorena kuskin pitää pystyä haalimaan suuri joukko yhteistyökumppaneita, mikä on vaikea rasti tänä päivänä.”
Kustannuksien noustessa koko ajan Leistiö pitää ensisijaisen tärkeänä, että koko ralliuran rakenne tehtäisiin järkevästi, jotta rahat riittäisivät.
”Ulkomailla ajaminen maksaa jo WRC2:ssa helposti puoli miljoonaa euroa kaudessa ja voitosta ajaminen vieläkin enemmän”, hän laskeskelee.
”Kyllä kisakilometrejä kertyy sellainen 2 000–2 500 kilometriä vuodessa.” Ville Vatanen
Vataset tietävät eteenpäin pääsemisen vaativan kovaa ja periksiantamatonta työtä, mutta heistä pilkkeen pitää pysyä silti silmäkulmassa.
Kisoja mahtuu Vatasille noin 30 vuoteen, minkä lisäksi AKK:n valmennusohjelman ajoleirit täyttävät kalenteria yleensä arkipäivinä.
”Kyllä kisakilometrejä kertyy sellainen 2 000–2 500 kilometriä vuodessa. Siviiliautolla siirtymät ja muu ajo onkin sitten 50 000 kilometriä”, Ville toteaa nauraen.
”Turhaan ei enää ajella, vaan aina ollaan joko kuskista tai autosta jotain testaamassa”, isä-Mika täydentää.
Myös ulkomaan ajokokemusta on haettu tutustumalla nuotituksen merkeissä tiestöön erityisesti Espanjassa ja Latviassa, joiden tiet eroavat kotimaan rallibaanoista.

Toistaiseksi rahoitus rallin ajamiseen noin 50 000 euron kausibudjetilla on järjestynyt yhteistyökumppaneiden avulla, mutta jatkossa Ville olisi tarkoitus saada jonkun suojelukseen.
”Jos seuraavissa luokissa saadaan tällaista tulosta aikaan, niin sitten kiinnostusta varmaan saadaan aikaiseksi. Kärkitalleihin pääsy vaatisi kuitenkin vielä enemmän onnistumisia”, Vataset sanovat.
AKK:n valmennuksessa käydään Villen mukaan rahoituksen hankintaa ja esiintymistä läpi. Lisäksi rallilupauksille on annettu työkaluja tunteiden hallintaan kisan yllättävissä tapahtumissa.
”Englantia tulee taas lukiossa treenattua hyvin.” Ville Vatanen
”Harjoittelemme esiintymistä vaikkapa haastatteluissa. Kokeneet vieraat käyvät antamassa vinkkejään meille. Englantia tulee taas lukiossa treenattua hyvin”, hän avaa.
Urheilijoiden arjessa myös sosiaalinen media on nostanut merkitystään. Niin on Villenkin tapauksessa. Tällä hetkellä kisoista ja haastatteluista tulee koosteet omille somekanaville.
”En enää itse ehdi sitä puolta tehdä, joten äiti ja kaksi isosiskoa pitävät seuraajat ajan tasalla”, rallikuski kiittää perhettään avusta.