

Tasajalkaa loikkiva käpälärivi johti navetan pihalta navettaan ja sieltä maidon erotteluämpäreiden luokse.
Kiteellä maitotilaansa pitävä Juho-Pekka Ikonen päätti asentaa riistakameran, jotta hän saisi selville maitovarkaan. Eipä aikaakaan, kun kamera kertoi totuuden.
Valkoinen pää ja näätää selvästi pienempi olemus eivät jättäneet tulkinnan varaa: hillerihän se siellä. Ternimaito tuntui kaverille maistuvan.
”Ei se hirveä yllätys ollut, koska olin nähnyt sen hieman aiemmin pihalla ja toisaalta esimerkiksi rotta ei tuollaisesta paikasta putken päältä pääsisi juomaan ämpäristä.”
Ikonen ajatteli, että hilleristä saattaisi olla hyötyäkin. Jos nälkä kurnii eläimen suolissa, jyrsijä poikineen varmasti sille maittaa. Hillerihän on taitava metsästäjä, ja siitä kesytettyä frettiä koulutetaan myös hiirten ja rottien turmioksi.
Tilalla tosin on kolme kissaa, mutta pakkasten paukkuessa ne mieluummin kääntävät kylkeään tuvan lämmössä kuin vaanivat jyrsijöitä navetassa.
Hilleri sai siis ainakin toistaiseksi olla rauhassa. Toisaalta vaikea sitä olisi hyvällä poiskaan häätää. Se tulee ruokintaseinän kautta, kun nälkä iskee.
Jonkinlainen roti silti olla pitää, mistä vieraat maitoa juovat.
”Otin kipon ja laitoin sille lattialle oman maidon, jotta se ei kajoaisi vasikoiden maitoihin. Ei niitä sen jälkeen kehtaisi eläimille juottaa.”
Yllättävän kesyltä hilleri vaikuttaa.
”Videon ottamisen jälkeen olen nähnyt sen pihamaalla toisenkin kerran. Katseli vaan sivulle kulkiessaan eikä ymmärtänyt juuri pelätä.”
Rottajahtiin tarvitaan järeämpää kalustoa, koska kissat vetävät lonkkaa lämpimässä tuvassa.
Hilleri on melko huonosti sopeutunut Suomen talviin, joten paljon Kiteetä pohjoisempana sitä ei tavata.
Kylmyyttä enemmän hilleriä vaivaa ravinnon puute. Siksi se mieluusti hakeutuu talvella ihmisasutusten lähelle.
Hillerille maistuvat pienet nisäkkäät, etenkin jyrsijät ja jänikset, sekä linnut, sammakot ja käärmeet. Kesäisin täydennystä ruokavalioon antavat kalat, hyönteiset, marjat ja tilapäisesti kasvisruokakin.
Hillerin luultiin kuolevan Suomesta sukupuuttoon 1940-luvulla. Kanta on sittemmin toipunut mutta vaihtelee paljon vuosittain. Hilleri joutuu nykyisin kilpailemaan sitä vahvemman minkin kanssa elintilasta ja ravinnosta.
Kookas näätäeläin on aiemminkin nähty pihapiirissä, sillä kerran Ikonen yhytti navetan edustalla saukon.