Lama-ajalla viljelijä eli leveämmin kuin nyt: Sadan hehtaarin tilalta katosi 100 000 euroa ostovoimaa

Löysin mapillisen vanhoja isäni aikaisia maatalouskuitteja. Ne olivat vuodelta 1991. Itse en vielä silloin viljellyt, mutta apuna toki olin.

Vuonna 1997 astuin puikkoihin kovalla innolla, se suuri maakiima silmissä! Mutta miksi minua tällä hetkellä lähinnä ärsyttää koko viljelytouhu?

No kerron: 1991–2026 välisenä aikana on pärjäävimmistäkin tilanpitäjistä tehty suomalaisen ruokahuollon ja huoltovarmuuden nöyriä ja köyhiä renkejä.

Tein oikein taulukkolaskelman noista vuoden 1991 kuiteista. Muunsin ensin markat euroiksi ja sitten korjasin rahan ostovoiman tähän päivään.

Tuon aikainen ostovoima viljelijän rahalla oli 1,8 kertainen tähän päivään verrattuna. Viljelijä eivät saaneet tuolloin vähentää liikevaihtoveroa erikseen verotuksessa, siksi vertaan hintoja nykyiseen nolla prosentin alv:n hintaan.

Vuonna 1991 Suomi oli laman kourissa, mutta jos viime vuosiin vertaa, ituniskoilla meni olosuhteisiin nähden aika mukavasti. Polttoöljy maksoi 42 senttiä litra. Se oli 256 prosenttia halvempaa kuin nyt.

Bensalitra maksoi Shellillä 1,19 euroa, vain 45 prosenttia edullisempaa kuin nyt. Ohran siemenet olivat jopa kalliimpia kuin tänään: 0,96 euroa kilo.

Lannoite maksoi silloin tämän päivän rahaan muutettuna 97 euroa tonni ja nykyään se on noin 450 euroa tonni. Eli hinta on nyt enemmän kuin nelinkertainen.

Kuivaustunti vieraalla maksoi 36 euroa, sillä hinnalla et saa tänään edes polttoöljyä maksuun kuivaustunnilta.

Kalkitus on pysynyt samoissa hinnoissa koko 35 vuotta: noin 50 eurossa tonni.

Oli siellä pulla ja kahvi -kuittikin: Kahvi maksoi 1,2 euroa ja pulla puolitoista.

Kuinkas oli tulopuoli vuonna 1991?

Rehuohraa oli myyty ja saatu siitä 468 euroa tonnilta. Olisipa tuo hintataso tänäänkin, ei tarvitsisi EU-lappuja täytellä ja satelliittien kanssa väitellä.

Verrataanpa nykyistä ohranviljelyä tuohon ”lamavuosien” viljelyyn.

Satotasoksi laskelmaan laitan vuonna 1991 4500 kg hehtaarille ja nykypäivään ilmastonmuutoksen avustuksella 5500 kg per hehtaari.

Siementä nyt laitetaan 200 kiloa hehtaarille, vastaavaa Y2 -lannoitetta 450 kg, polttoainetta käytetään 100 litraa per hehtaari, kuivaustunteja kolme.

Tulos vuonna 1991 olisi ollut 1685 euroa per hehtaari.

Tulos 2026 viljelystä on: 206 euroa hehtaarilta. Kun tuohon lisää EU-tuet 500 € ha on tulos 706 € per hehtaari. Nykyviljelijä on siis hävinnyt ostovoimaa noin tonnin hehtaarilta verrattuna 1991 vuoteen.

Sadan hehtaarin tilalla on satatuhatta euroa vuodessa haihtunut kuin tuhka tuuleen. Se on iso raha. Ei ole ihme, että viljanviljelijöiltä alkaa pilke silmästä kadota.

Samaan aikaan palkansaajien tulotaso on kolminkertaistunut. Palkat ovat nousseet noin 160 prosenttia ja ostovoima palkansaajilla on parantunut huomattavasti, koska hinnat ovat nousseet vähemmän kuin palkat.

Täytyy sanoa, että hienosti ovat SAK ja muut ammattiliitot hommansa hoitaneet! Suomella ei mene hyvin, mutta palkansaajat porskuttavat. Hyvä niin.

Kuka jatkaa viljanviljelyä, kun joutuu yrittämään kolminkertaisesti saadakseen saman tulotason mitä isälläni oli, palkansaajista puhumattakaan?

No juuri tullut kansainvälinen Pisa-tulos auttaa. Suomalaiset kakarat eivät osaa enää lukea ja laskea. Luulisin että viljelijöitä riittää siis jatkossakin...