Yhtäkkiä näkökenttääni ilmestyy parisenttinen outo otus: Se on yleistyvä vieraslaji

Olen sukellusretkellä vedenalaisella Hankoniemellä, kun yhtäkkiä näkökenttääni ilmestyy parin sentin pituinen outo otus. Se on läpikuultava ja mulkosilmäinen, kuin jokin ulkoavaruuden olio, ja se singahtelee nopeasti paikasta toiseen pyrstön näpäytyksellä.

Kyseessä ei ole ufo, vaan sirokatkarapu, yksi maamme kolmesta katkarapulajista.

Sirokatkarapu on vieraslaji. Se havaittiin Suomen vesialueilla ensimmäisen kerran 2000-luvun alussa. Viime vuosina laji on jatkanut leviämistään saaristossamme.

Suomenlahdella on paljon vieraslajeja, koska alueella on jo historiallisesti ollut vilkas laivaliikenne ja toisaalta oma alkuperäinen lajisto on suhteellisen niukka, joten tulokkaat löytävät usein melko helposti vapaan ekologisen lokeron. Sirokatkarapu ja muut vieraslajit ovat päätyneet Suomen vesille laivojen painolastivesitankeissa.

Alkuperäiselle ekosysteemille vieraslajeista on usein haittaa. Vieraslajit kilpailevat ravinnosta alkuperäislajien kanssa ja voivat jopa syrjäyttää jonkin lajin kokonaan pois.

Katkaravut muuttavat väriä ympäristön mukaan. Avovedessä ne ovat läpikuultavia, hiekkapohjalla vaaleanruskeita. Kuva: Juho Rahkonen

Tarkkaavainen snorklaaja voi havaita paitsi sirokatkarapuja, myös leväkatkarapuja levien ja vesikasvien seasta sekä rantaniityn heinikosta noin puolen metrin syvyydestä.

Katkarapujen ruumis on pitkänomainen, hieman lieriömäinen ja sivuilta litistynyt.

Pyrstöosa on lihaksikas ja vahva. Selkäkilpi on pehmeä ja ohut, ja sen etureunassa on usein sarvimainen otsapiikki. Keskiruumiin jalat ovat hämähäkkimäisen ohuet, kun taas takaruumiissa olevan ravunpyrstön raajat ovat muokkautuneet uimajaloiksi.

Katkaravuilla on tuntosarvet, joiden tyvessä on levymäinen antennisuomu.

Sirokatkaravun tunnistaa värikkäistä jaloista. Kuva: Juho Rahkonen

Suomen merialueilla elävien kolmen katkarapulajin erottaminen toisistaan ei ole helppoa, vaan lajinmääritys vaatii yksityiskohtaisten tuntomerkkien lähempää tarkastelua.

Hietakatkaravun tunnistaa siitä, että sen kahdessa ensimmäisessä jalkaparissa on sakset; ensimmäisen, selvästi rotevamman jalkaparin sakset ovat isommat.

Hietakatkaravulla pään etureunassa, silmien välissä on lyhyt, tylppä otsapiikki. Pidempi tuntosarvipari on lähes ruumiin pituinen. Selkäkilvessä on kolme pientä piikkiä, yksi keskilinjassa ja yksi sen kummallakin puolella.

Leväkatkaravulla tuntosarvet ja otsapiikki ovat pidemmät kuin hietakatkaravulla. Leväkatkarapu on vihertävä tai punertava, ja sen ruumis on ruskeiden pilkkujen kirjaama.

Sirokatkaravun raidat ovat selkeämmät ja voimakkaamman väriset kuin muiden katkarapujemme. Etenkin siniset raidat kiinnittävät huomion. Toisin kuin leväkatkaravulla, sirokatkaravulla on sininen raita myös saksen tyvellä.

Katkaravut syövät kasviainesta ja pieniä eläimiä, mutta myös kaloja tai jopa toisia katkarapuja. Katkaravut pystyvät muuttamaan väriään ympäristönsä mukaan. Avovedessä ne ovat läpikuultavia, hiekkapohjalla vaaleanruskeita.