
Sanotaan, että vastakohdat täydentävät toisiaan. Tämä pitää paikkansa lähes 68 vuotta naimisissa olleiden Lauri ja Raili Vakkurin liitossa.
Lauri tykkää veistellä hyväntahtoisia vitsejä lähes joka asiasta. Raili on hiljaisempi ja tarkkailee keskustelua sivusta. Häntä ei haittaa, vaikka haastattelussa Lauri ottaa isomman roolin.

Olohuoneen ikkunassa roikkuvat Railin tekemät värikkäät tiffany-lasityöt. Hän on aina saanut iloa kauniista asioista. Yhteiseen kotiin hän on valinnut kristallikruunuja ja runsaasti tauluja seiniä koristamaan.
Eteläpohjalaiseen tapaan Raili on laittanut pöydän koreaksi. On munkkeja ja kinuskikermakakkua.
Lauri Vakkuri asteli alttarille Railin kanssa Alahärmän kirkossa 23.11.1958. Lauri oli 22, Raili 20-vuotias. Häät olivat pienet ja vaatimattomat.
Juhlat pidettiin perhepiirissä Laurin kotitalossa, joka on rakennettu 1880-luvulla. Se oli myös pariskunnan ensimmäinen koti, kunnes he rakensivat viereen tiilitalon vuonna 1978.
Pari tapasi lavatansseissa 1957 Alahärmän Voltin kylän Kisamajalla. Raili oli tuolloin myymäläapulainen veljensä pitämässä kyläkaupassa ja lähti viettämään iltaa Kisamajalle.
Raili arvelee ihastuneensa Laurissa tämän tanssitaitoihin. Lauri puolestaan näki Railissa työtä pelkäämättömän ja luotettavan naisen, jonka kanssa hän voisi rakentaa ”yhteisen pesän”.

Pariskunta asettui Laurin kotitilalle, jonka jatkamisen Lauri koki kutsumuksekseen. Hän oli tilan kolmas sukupolvi.
Molemmat hoitivat karjaa mutta tekivät myös traktorihommia kylvö-, heinä- ja sadonkorjuuaikana. Raili oli oppinut maataloustöitä jo lapsuudenkodissaan.
Lauri Vakkurin intohimo on ollut karjanjalostus. Se alkoi tilalla jo vuonna 1924, kun Laurin isä osti Ylistarosta kaksi huipputuottoista lehmää.
”Osasin nimetä kaikki Suomen huippulehmät ja sonnit. Tutkin niitä lehdistä ja kyselemällä. Myin monta siitossonnia”, Lauri kertoo.
Työ yhdisti pariskuntaa, sillä maatilassa oli kiinni elämä ja elinkeino. Railin muistin mukaan töitä oli niin paljon, ettei toista ehtinyt edes halata.
”Ei siinä olisi mitään erohommia ehtinyt ajattelemaan. Painettiin seittemän päivän työviikkoa, työtä tehtiin yötä päivää”, Lauri muistelee.



Esikoinen Hannele syntyi vuonna 1968, kun pari oli ollut avioliitossa 10 vuotta. Kuopus Viola syntyi 1970.
Perheen pikkulapsiaika on jäänyt Railin mieleen ihanana vaiheena. Toisaalta Hannelen vaikea astma ja molempien lasten allergiat tekivät arjesta raskasta.
”Navettavaatteet piti vaihtaa pois ennen kuin tuli sisälle. Ambulanssi piti kutsua useamman kerran, kun Hannele ei saanut henkeä. Tuntui raskaalta, kun lapsi ei saanut henkeä ja samaan aikaan olisi pitänyt ehtiä navettaan.”
Astmakohtaustensa vuoksi Hannele joutui useasti Seinäjoen keskussairaalaan, kerran myös Helsingin Lastensairaalaan.
”Aamulla, kun lapset lähtivät kouluun, he kävivät navetan ovenraosta sanomassa heipat. Hannele ei voinut edes katsoa navettavaatteita päin, kun se jo laukaisi astmakohtauksen”, Raili muistelee.
Nyt aikuisena Hannelen astma ja allergiat ovat lähes kokonaan hävinneet ja hän voi hyvin.
”Tuntui raskaalta, kun lapsi ei saanut henkeä ja samaan aikaan olisi pitänyt ehtiä navettaan.”
Pariskuntaa on yhdistänyt yhteinen kansantanssiharrastus.
”Joskus kävin yksin tansseissa, ja moni mies ihmetteli, miten vaimo on päästänyt minut. Sanoin, että tämä on taitolaji, miehen pitää osata tulla tansseista pois. Houkutuksia on kaikkialla”, Lauri sanoo.
Lauri jäi eläkkeelle maatalousyrittäjän työstä 65-vuotiaana. Lehmistä luopuminen oli hänelle vaikea paikka.
Tilan 50 hehtaaria metsää Lauri on myynyt parin Viola-tyttärelle ja tämän puolisolle Jarkolle. Pellot hän on myynyt samassa kylässä asuvalle serkun pojalle ja tämän vaimolle 2,5 hehtaaria lukuun ottamatta.
”Moni mies ihmetteli, miten vaimo on päästänyt minut yksin tansseihin. Sanoin, että tämä on taitolaji, miehen pitää osata tulla tansseista pois. Houkutuksia on kaikkialla.”

90-vuotias Lauri Vakkuri toteaa kotisohvallaan, että pariskuntien pitäisi sitoutua toisiinsa tiukemmin. Etenkin miehet vastustelevat hänestä turhaan naimisiin menoa.
”Jos ei ole vihitty, perinnönjaossa voi olla hankalat paikat, jos on vaikka uusi puoliso ja tällä lapsia”, hän pohtii avoliittoja.
”Nykyään ihmiset eivät tahdo enää mennä naimisiin, ja syntyvyys on minimaalisen alhainen. Väki vähenee Suomesta, jos ei ulkomaalaisia tule tänne.”
Hän harmittelee myös avioerojen yleistymistä. Vuonna 2025 Suomessa päättyi eroon 11 795 avioliittoa.

Marraskuussa pariskunnalle tulee täyteen 68 vuotta naimisissa oloa.
60-vuotishääpäivää eli timanttihäitä he juhlivat vuonna 2018 lasten perheiden kanssa Powerparkin Roadhousen ravintolassa aterian ja kakkukahvien merkeissä.
Timanttihääpäivälahjaksi Lauri ja Raili saivat Violalta fleeceviltin, johon on painettu kuva vanhemmista. Nyt se peittää heidän olohuoneen sohvaansa.
90-vuotias Lauri ja 88-vuotias Raili pystyvät asumaan vielä kotonaan. Raili sanoo, että ilman puolisoa hän ei pärjäisi kotona. Elämää eletään päivä kerrallaan.
Laurilla on vielä ajokortti, mistä hän on kiitollinen. Ilman autoa syrjäkylältä pitäisi kulkea kirkolle taksilla.
Mies keittää aamupuuron, tuo ruuat kaupasta tai Roadhousen noutotiskiltä ja muistuttaa vaimoa syömään tulemisesta.
Pitkän parisuhteen salaisuuden pariskunta uskoo olevan luottamuksessa. Toiseen on voinut luottaa kuin kallioon.
He eivät ole koskaan riidelleet. ”Pientä sanaharkkaa on toki joskus ollut.” Toisaalta he ovat sitä ikäluokkaa, jolle hellyyden osoittaminen on ollut luontevaa vain kahden kesken.
Eläkkeellä oleva maanviljelijäpari, avioitui Alahärmän kirkossa 23.11.1958.
Raili Vakkuri on syntynyt 1938 Kortesjärvellä, Lauri Vakkuri 1936 Alahärmässä.
Pyörittivät yhdessä maitotilaa Vakkurin kylässä Alahärmässä. Tilalla oli 30 lypsävää ayrshireä, ja vuotuinen keskituotos oli noin 6 000 maitokiloa. Yhtenä tulonlähteenä oli alkuvaiheessa sikatalous, etenkin porsaiden kasvatus.
Parilla on kaksi tytärtä, viisi lapsenlasta ja kaksi lapsenlastenlasta.
Lauri Vakkuri toimi aiemmin Alahärmän kunnanvaltuustossa ja kunnanhallituksessa, Voltin meijerin hallituksen puheenjohtajana ja kuului Itikan hallintoneuvostoon ja osuuskaupan hallintoon.