
Voikukat tuikkivat rinteessä. Aurinko saa kukat näyttämään vieläkin keltaisimmilta. Taivas on lähes pilvetön.
Edessä sinertää Kallavesi. Ollaan Kuopion entisessä kunnassa, Vehmersalmella, Tervassalon saaressa.
Lähes tasan 62 vuotta sitten näissä maisemissa kävelivät 18-vuotias Marja-Liisa Kivinummi ja 22-vuotias Martti Pekkarinen kohti rantaa. Lämpötila oli noin 10 asteessa.
Marja-Liisa oli ollut käymässä ystävänsä, Martin isosiskon Anna-Liisan kotona. Koska lypsykarjatila sijaitsi saaressa, Anna-Liisa pyysi isoveljeään viemään Marja-Liisan kotiin vanhanaikaisella moottoriveneellä.
Siihen aikaan saaresta ei ollut vielä siltaa vaan liikuttiin veneellä tai lossilla.
”Olihan se nuorelle miehelle kivaa, kun sai sellaisen neitokaisen kyytiin”, Martti, 84, muistelee nyt.
Kun nuoret saapuivat vastarannalle, he jäivät juttelemaan moottoriveneen hyttiin. Martti kysyi, haluaisiko Marja-Liisa lähteä seuraavana viikonloppuna tansseihin.
Sinä iltana Martti suuteli häntä ensimmäistä kertaa. Suudelma sinetöi seurustelun alkaneeksi.

Marja-Liisan mukaan seurustelu 1960-luvulla oli kovin erilaista kuin nykyään. Se oli pussailua, kirjeiden raapustamista, tansseissa käymistä.
Erään tanssi-illan jälkeen Martti jäi Marja-Liisan kotiin, niin kuin monena muunakin iltana. Seurustelua oli takana vajaa vuosi.
Nuori pari vetäytyi vinttikammariin, tädit nukkuivat alakerrassa. Tupa tuoksui koivuvastalta uunin luuttuamisen jälkeen.
Martti kysyi, tulisiko Marja-Liisa emännäksi hänen vanhempiensa lypsykarjatilalle. Tilalla tehtäisiin pian sukupolvenvaihdos, jolloin nuoresta miehestä tulisi jatkaja. Pitkään ei Marja-Liisan tarvinnut miettiä. Totta kai hän halusi.
Rovasti, paripsykoterapeutti Liisa Välilän mukaan pitkä ja onnellinen parisuhde on aina ihmisten tavoitteena, kun he aloittavat suhteen. Turvallista ja vakaata parisuhdetta kaivataan ja halutaan.
”100 vuotta sitten avioliitto oli turva ja henkivakuutus naiselle ja lapsille. Nykyään suhde perustuu enemmän tunteisiin. Suhteelle asetetaan myös enemmän odotuksia kuin aiemmin”, Välilä sanoo.

Pariskunta meni naimisiin vuonna 1965 Marja-Liisan kotitalossa. Marja-Liisa otti miehensä sukunimen, niin kuin tuolloin oli tapana. Hääyötä varten tädit olivat pedanneet sänkyyn puhtaat pitsilakanat.
Ylämäentilalla elettiin tavallista maatilan arkea. Vuonna 1967 tuotantosuunta vaihtui lehmistä kananmuniin. Heillä oli 1400 kanaa. Martti työskenteli päätoimisesti maatalousyrittäjänä ja teki hankintakauppoja, Marja-Liisa kävi tilan ohella töissä pankissa.
Kun lapset olivat pieniä, Martin vanhemmat auttoivat paljon lasten kanssa, sillä he asuivat samassa talossa.
Toisinaan pariskunta lähti kylpylään yhdessä. Marja-Liisa oli säästänyt palkastaan rahaa lomaa varten. Lomittaja hoiti sillä välin kanoja.

Vain yksi kriisi on Marja-Liisan ja Martin avioliittoa koetellut. Kesän 1988 Martti makasi sängyssä kovan päänsäryn vuoksi. Marja-Liisa joutui taluttamaan häntä vessaan. Mitkään lääkkeet eivät auttaneet kipuun.
”Ajattelin, että voi Luoja, kun tappaisit äkkiä”, Martti muistelee.
Miehen kuolemaa kumpikaan ei muista pelänneensä. Epätietoisuus tulevasta kuitenkin kalvoi molempia.
Oltuaan kivuissa muutaman kuukauden, Martti pääsi magneettikuviin Kuopioon yliopistolliseen sairaalaan. Kuvista paljastui kasvain – onneksi hyvänlaatuinen.
Häntä hoiti Suomen kansainvälisesti ehkä tunnetuin neurokirurgi, edesmennyt Juha Hernesniemi.
Marja-Liisa kävi joka päivä sairaalassa katsomassa aviomiestään töiden jälkeen. Kasvain leikattiin, ja sen vuoksi Martti menetti kävelykykynsä joksikin aikaa. Käveleminen piti opetella uudelleen. Vaimo kuntoutti häntä kävelyttämällä sairaalan käytävillä.
Liisa Välilän mukaan pitkässä parisuhteessa koetaan usein kiitollisuutta siitä, että on selvitty yhdessä vaikeista tilanteista elämän varrella.
”On tärkeää löytää yhteisiä onnistumisen ja kiitoksen hetkiä sekä nykyhetkestä että menneisyydestä”, Välilä sanoo.

Pariskunta myöntää kinastelevansa usein. Se johtuu ilmeisesti siitä, että toinen muistaa menneet asiat eri tavalla kuin toinen.
”Kerran kun hän oikein intti jotain asiaa, minä heitin häntä kengällä, mutta ei se edes osunut. Koskaan emme ole ilmiriidelleet”, Marja-Liisa sanoo ja nauraa.
”Nykyään miestä ja vaimoa vaihdetaan viisi kertaa elämän aikana. Se tuntuu ihan ihmeelliseltä.”
Kun riita käy kovaksi, Martti laittaa kengät jalkaan ja lähtee tilalla sijaitsevalle puuverstaalleen. Hän ei pidä riitelystä. Onneksi erilaiset puutyöt saavat ajatukset muualle.
Miten riita sitten sovitaan?
”Menen katsomaan Marttia ja kysyn, tuletko syömään vai et”; Marja-Liisa kertoo.
Aina Martti on tullut syömään.
Yhdestä asiasta pariskunta on kuitenkin samaa mieltä. Heistä ihmiset eroavat parisuhteistaan liian helposti.
”Nykyäänhän miestä ja vaimoa vaihdetaan viisi kertaa elämän aikana. Se tuntuu ihan ihmeelliseltä. Tuleeko se vaihtamalla yhtään paremmaksi?” Martti pohtii hiljaisena.
Hänestä parisuhde vaatii kärsivällisyyttä. Yhdessä on päätettävä, että ongelmien ylitse mennään.
”Nykyaikana ihmisillä on heti sukset ristissä. Se on sellaista, että näkemiin ja ovet paukkuvat. Mutta sitten ne asiat kuitenkin kaduttavat, kun tulee sanottua jotain ilkeää toiselle”, Marja-Liisa lisää.

Tilastot kuitenkin valottavat, että pitkistä parisuhteista erotaan suhteellisen harvoin. Avioeron riski on suurimmillaan avioliiton alkuvuosina.
Seitsenkymppisillä suhteet ovat kestäneet keskimäärin peräti 43 vuotta, eli yli puolet heidän elämistään.
Pitkissä parisuhteissa ollaan itse asiassa kaikista tyytyväisimpiä parisuhteissa – niin kuin myös tuoreissa. Ikääntyneiden parisuhteissa usein luottamus toiseen kasvaa, sen sijaan intohimo saattaa laskea.
Välilän mukaan ikääntyneenä läheisyyden tarve voi lisääntyä. Kaipuu toisen iholle voi olla kovakin.
”Usein ajatellaan, että läheisyys on vain nuoria varten, mutta se ei pidä paikkaansa. Vauvasta vaariin tuntoaisti säilyy. Ihmisten käsitykset läheisyydestä ovat eri elämäntilanteissa hyvin erilaisia. Toinen kaipaa seksiä ja toinen jalkahierontaa. Siksi on tärkeä kysyä toiselta, millaista kosketusta hän kaipaa ja toivoo.”

Mutta nyt ollaan tässä rannassa, mistä parin tarina alkoi. Kesäisin he käyvät täällä uimassa ja saunassa. Matkaa kotitilalta rantaan on vain parisen sataa metriä.
Martin askeleet ovat käyneet jo hieman huteriksi. Hän kertoo sairastaneensa vuosi sitten koronan. Siitä lähtien tasapainon kanssa on ollut ongelmia, väsymyskin on vaivannut.
Onneksi Marja-Liisa tarttuu häntä käsivarresta, yhdessä mennään kohti laituria. Sitten he istuutuvat penkille. Kauempana järvellä ui joutsenia.
Pariskunnalla tuli avioliittoa tänä vuonna täyteen 60 vuotta. He juhlivat timanttihääpäiväänsä läheistensä kanssa Puijon majalla hyvän ruuan ja kakkukahvien merkeissä.
Marja-Liisa ajattelee, että vaihtaen ei parisuhde parane. Tärkeää hänellekin on, että yhdessä mennään eteenpäin ja tehdään yhdessä asioita. Aamu- ja iltateet he juovat esimerkiksi aina yhdessä.
”Pitkän parisuhteen salaisuus on kunnioitus”, Marja-Liisa vakuuttaa.
Martin mukaan pitkä parisuhde on kunnia-asia.
”Parasta on, kun saa jakaa elämää parhaan ystävänsä kanssa”, Martti päättää.