Seppo ja Jaana Lehtisen tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos 10 vuotta sitten. Yksi aikuisista pojista jatkaa peltoviljelyä. Kuva: Sanne KatainenJälleen kaksin
Iitin Vuolenkosken kylässä asuvien Seppo ja Jaana Lehtisen avioliitto oli aikanaan koetuksella, kun Seppo teki navettatöitä ja ruuhkavuodet painoivat. Nyt ajat ovat toisin.TilaajalleEnsimmäisen lapsen poismuutto kotoa oli vaikein.
Jaana Lehtinen muistaa istuneensa esikoistyttärensä sängyllä ja katselleensa huoneeseen jääneitä muistoja. Huoneeseen oli jäänyt valokuvia ja hänen maalaamia taulujaan.
”Koin tiettyä haikeutta, että nyt se lentää omille siivilleen. Mielessä oli huoli siitä, että kunpa kaikki menisi hyvin”, Lehtinen muistelee kotitalonsa terassilla.
Siinä huoneessa istuessaan Lehtisen silmiin osui seinällä roikkuva kulkukortti Salpausselän kisoista. Esikoinen oli ollut siellä teini-ikäisenä attaseana avustamassa ja vastaanottamassa urheilijoita.
”Sitten minulle tuli ajatus, että kyllä se tyttö pärjää. Onhan se ollut urheilukilpailujen avustajanakin.”
Esikoisesta tuli kyläkoulun opettaja. Nyt hän 37-vuotias.
”Esittelin Jaanalle valokuvia halkopinoista. Yritin vakuuttaa hänelle, etten ole mikään tavallinen mies”, Seppo muistelee pariskunnan tapailuaikoja. Kuva: Sanne KatainenVuolenkosken kylässä, Pohjois-Iitissä asuvilla Jaana ja Seppo Lehtisellä on kuusi lasta, joista viisi on aikuisia. Nuorimmat, 14- ja 18-vuotiaat pojat, asuvat vielä kotona, mutta ovat vanhempien mukaan erittäin itsenäisiä.
”Heitä ei paljon kotoa näy. 14-vuotias kuopus on illat ja viikonloput isoveljen rakennusfirmassa töissä”, 60-vuotias Seppo kertoo.
Lehtiset ovat ylpeitä siitä, että lapset ovat muuttaneet omilleen.
”Peräkammarin tyttäriä ja poikia on maaseudulla ihan tarpeeksi. Meidän tehtävämme ei saa olla ruokkia heitä. Kaikki kunnia peräkammarin pojille. Mutta jotta yhteiskunta kehittyy, lasten pitää lähteä siivilleen. Se on luonnollista”, Seppo Lehtinen sanoo.
Entinen maanviljelijä Seppo Lehtinen odottaa sairauseläkkeen päätöstä keuhkopöhön ja sydänvaivojen vuoksi. Jaana työskentelee Vuolenkosken päiväkodissa. Kuva: Sanne KatainenSeppo ei muista itkeneensä lastensa omilleen muuttoa. Hän kokee itkeneensä riittävästi, kun oma isä kuoli sairaskohtaukseen Sepon ollessa 10-vuotias.
”Elämän realismi näytti silloin kasvonsa. Läksin polkupyörällä itkemään pimeään metsään 1,5 tunniksi. En voinut näyttää itkua toisille.”
”Molemmat vaarini sanoivat, ettei mies saa itkeä. Mutta kyllä mies voi näyttää tunteita, siinä ei ole mitään pahaa”, Seppo lisää.
”Kaikki kunnia peräkammarin pojille. Mutta jotta yhteiskunta kehittyy, lasten pitää lähteä siivilleen.”
Suomalaiset nuoret muuttavat lapsuudenkodista omilleen keskimäärin hieman alle 22-vuotiaina.
Naiset lähtevät lapsuudenkodista miehiä aiemmin. Tähän vaikuttaa se, että miehet menevät armeijaan tai siviilipalvelukseen.
Pohjoismaissa nuoret muuttavat kotoa melko varhain, saavat perheen suhteellisen myöhään ja asuvat useimmiten yksin. Ruotsissa pesästä lähdetään siivilleen jo keskimäärin 18-vuotiaana.
Nuorten asumisratkaisuihin vaikuttavat useat seikat, esimerkiksi opiskelu- ja työpaikan saaminen, asumistarjonta ja kohtuulliset asumiskustannukset.
Sen sijaan läntisen Euroopan maissa nuoret muuttavat lapsuudenkodista myöhemmin kuin Pohjoismaissa. Vuonna 2019 italialaisnuoret muuttivat lapsuudenkodistaan keskimäärin vasta 30 vuoden iässä.
Ääripäänä tähän on Montenegro Balkanilla, jossa nuoret muuttavat keskimäärin vasta 33-vuotiaana pois lapsuudenkodistaan. Taustalla on maan korkea työttömyys sekä itäisen Euroopan perhekeskeinen kulttuuri, jossa nuoret aikuiset suosivat etenkin miehen vanhempien kanssa yhdessä asumista.
”Peräkammarin tyttäriä ja poikia on maaseudulla ihan tarpeeksi. Meidän tehtävämme ei saa olla ruokkia heitä.”
Ravintola Rantamestaan Seppo ja Jaana Lehtinen tykkäävät pysähtyä vaihtamaan kuulumisia ja ajatuksia Vuolenkosken kyläläisten kanssa. Kuva: Sanne KatainenSeppo Lehtinen on entinen lypsykarjatilallinen. Vaimo on työskennellyt tilan ulkopuolisissa töissä, tällä hetkellä päiväkodissa. Punaisen 300-neliöisen puutalon pariskunta on rakentanut itse. Tonttia ja metsää on ”puolen puuhamaan verran”.
Kun ruuhkavuosina 1980–1990-luvuilla Seppo paiski navettatöitä, parisuhde oli koetuksella. Oikeastaan isäntä ei juuri lomia pitänyt työuransa aikana. Armeijan jälkeen hän lomaili yhden päivän ja kerran hän oli päivän sairauslomalla. Ruuhkavuosina Sepon mieltä painoivat myös pankkilainojen korkeat korot.
”Jaana on ollut parisuhteen tuki ja turva”, Seppo kertoo.
Kukkapellon hoitaminen Vuolenkoskella on Sepon ja Jaanan yksi yhteisistä harrastuksista. Kuva: Sanne KatainenKesken haastattelun Seppo Lehtinen poistuu sanaakaan sanomatta taloon. Hetken kuluttua hän tulee takaisin mukanaan jotain punaista, kultaista ja kilisevää.
Seppo asettelee pöydälle helavyön ja kolme puukkoa. Punaisissa puukoissa on kaikissa sama nimi: Vesi-Seppo.
Lehtinen alkaa kertoa tarinaa. Hän on aina tykännyt puukkojen keräilystä.
”Tämän kesäkuun ensimmäisenä päivänä olimme Lahden peräkonttikirppiksellä spontaanisti käymässä. Yhdellä myyjällä oli myynnissä helavyö ja puukot. Liikutuin, kun katsoin puukkoja. En kertonut myyjälle, että nimeni on Seppo.”
Mies koki, että Vesi-Seppo- nimiset puukot symboloivat hänen uutta elämäänsä. Seppo kertoo jättäneensä kolme vuotta sitten alkoholin kokonaan ja tehneensä samalla elämäntaparemontin.
”Sanotaan, että asioilla on ihmeellinen merkitys.”
Jaana arvioi, että alkoholin jättämisen myötä Sepolla on tullut ehkä syvyyttä tunteisiin.
Lisäksi Seppo löysi kirpputorilta myös pienen leikkiauton. Se oli saman näköinen kuin hänen ensimmäinen peltoautonsa, jolla hän ajelutti Jaanaa nuoruusaikoina.
Yhteistä tietä avioparina on takana jo vuodesta 1987.
Sininen pikkuauto Ford Anglia vuosimallia 67 löytyi kirpputorilta. Sama auto oli Seppo Lehtisen ensimmäinen peltoauto. Puukot ja helavyö löytyivät myös kirpputorilta. Kuva: Sanne KatainenLasten teini-ikäistyminen ja omilleen muutto on mahdollistanut Jaanalle ja Sepolle myös omaa aikaa. Ruuhkavuosien pyörteissä ei aikaa omille harrastuksille liiennyt.
Nyt Seppo nauttii pysähtymisestä. Että voi vaikka istahtaa halkojen hakkaamisen lomassa kannon päälle, pysähtyä kuuntelemaan lintujen laulua ja vanhojen moottoripyörien pörinää.
Jaana puolestaan vetää mielellään kuulokkeet korviin ja lähtee juoksemaan.
”Ei se mene niin, että molemmat viilettävät koko ajan tuolla jossain poissa kotoa. Parisuhteestakin täytyy pitää huolta”, Jaana muistuttaa.
Lehtiset ovat jo pari vuotta pystyneet tehdä spontaaneja asioita kahdestaan.
”Yksi kesäaamu vain päätettiin, että lähdetään käymään Mikkelin torilla aamukahvilla. Tykkäämme tutustua uusiin ihmisiin ja jutella heidän kanssaan”, Seppo kertoo.
Kotoa poismuuttaneet lapset ovat aina tervetulleita kotona käymään, sanovat Seppo ja Jaana Lehtinen. Kuva: Sanne KatainenLehtisten mukaan heidän parisuhteeseensa on tullut enemmän läheisyyttä, kun lapset ovat kasvaneet. Jaanan mukaan läheisyys tarkoittaa heille esimerkiksi toisen huomioimista, hellyyttä ja hyviä keskusteluita.
”Nyt nukumme samassa sängyssä tosi lähekkäin saman peiton alla. Joskus kun lapset olivat pieniä, nukuin sohvalla. Silloin lapsia oli meidän sängyssä vaimon kainalossa ja minä kuorsasin”, Seppo kertoo.
Sitten Seppo tahtoo näyttää kukkapellon. Lehtiset kylvivät naapurin pellolle muutama vuosi sitten yhdessä naapurin kanssa maisemakukkapellon. Niityn tarkoitus on tuoda iloa Vuolenkosken kyläläisille.
Suuntaamme autolla noin puolen kilometrin päässä sijaitsevalle kukkapellolle. Taivaalla roikkuu pilviä, ilma tuntuu leudolta. Maisemapellolla on vielä jonkin verran loistoa, näyttävimmät aarteet ovat vaaleanpunaisia kesämalvikkeja.
Ohiajavista autoista vilkuillaan kiinnostuneena kukkapellon suuntaan.
”Tämä on meidän yhteinen harrastuksemme. Käymme yhdessä kastelemassa kukkia täällä. Joskus tulemme vähän pusuttelemaan tänne iltaisin”, Seppo kertoo.
Jaana Lehtinen rakastui Sepossa hänen henkiseen kypsyyteen ja hauskoihin juttuihinsa. Kuva: Sanne KatainenJaana toruu Seppoa ja sanoo, että mies vitsailee. Eivät he tänne mitään pussailemaan tule. Vaimon mukaan Sepolla on tapana kertoa asioita aivan totena vaikka hän laskisi vain leikkiä.
Kuvaaja pyytää pariskuntaa pussailemaan kuvia varten. Pyyntö huvittaa paria. Seppo ja Jaana laittavat huulet törrölleen ja lähestyvät toistensa kasvoja, mutta purskahtavat raikuvaan nauruun. Mitään kiihkeää suutelua ei ole luvassa.
”Joskus tulemme vähän pusuttelemaan tänne iltaisin.”
”Joskus tulemme vähän pusuttelemaan tänne iltaisin”, Seppo Lehtinen vitsailee. Kuva: Sanne KatainenLehtiset eivät koe, että olisivat uudestaan rakastuneet toisiinsa, kun suurin osa lapsista ovat muuttaneet pois kotoa.
”Vierastan ajatusta, että pitäisi olla koko ajan rakastunut. Kiintymys muuttaa muotoaan. Toisina aikoina tarvitsee enemmän läheisyyttä ja toisina et. Tärkeintä on tieto ja luottamus siitä, että puoliso pysyy siinä”, Jaana toteaa.
Jaana sanoo, että kun ihminen vanhenee ja lähestyy kuolemaansa, hän jää kaipaamaan elämästä juuri arkea.
Siksi perheen keittiön jääkaapin ovessa muistuttaa joka päivä lappu asioista, jotka ovat pariskunnalla ja perheellä nyt hyvin.
Avioparin yhteinen matka on kestänyt pian 40 vuotta. Kuva: Sanne KatainenViimeiseksi saavumme Vuolenkosken ravintola Rantamestaan Päijänteen rannalle. Seppo ja Jaana haluavat näyttää tämän paikan, sillä tänne he tulevat toisinaan kahdestaan pizzalle tai kahville. Istuudumme terassille, järvi on peilikuultava.
Kahdestaan pariskunta juttelee yleensä arkisista asioista ja politiikasta. He jakavat samanlaiset poliittiset arvot.
Seppo on neljännen kauden kunnanvaltuutettu ja aluevaltuutettu Päijät-Hämeen hyvinvointialueella. Hän kuuluu sitoutumattomiin.
Vuonna 2010 Valtakunnan virallisten kylähullujen kilta nimesi Lehtisen Suomen 10. viralliseksi kylähulluksi. Kyläaktiivina hän muun muassa sai kylälle tehtyä talkoovoimin pyörätiet.
Nuija muistuttaa Lehtistä valtakunnan virallisen kylähullun nimityksestä vuodelta 2009. Kuva: Sanne KatainenVaimo on ylpeä Sepon kylähullun tittelistä. Hän tietää miehensä tehneen valtavasti töitä kylän ja maaseudun eteen.
”Kiireisen hullun lailla olen tehnyt elämässäni töitä. Ei tällaisen hullun kanssa olisi kukaan muu jaksanut”, Lehtinen toteaa ja viittaa elettyyn elämään.
”Rankat vuodet kasvattavat. Jos parisuhde kestää ne ajat, niin se kestää kaiken”, Seppo sanoo ruuhkavuosiin viitaten ja katsoo vaimoaan.
Jutussa on käytetty lähteenä Tilastokeskuksen blogitekstiä: Marjut Pietiläinen: Suomalaisnuoret muuttavat omilleen eurooppalaisittain varhain – koronan vaikutuksia voimme vasta arvailla (2021)
Parisuhteessa teot merkitsevät enemmän kuin sanat, sanoo Jaana Lehtinen. Kuva: Sanne Katainen- Osaston luetuimmat
