
Jouko Vidgren innostui uhkapelaamisesta ollessaan töissä junien postivaunussa 1980-luvun lopulla. Postin työntekijät lätkivät korttia rahasta, ja välillä he kävivät kimpassa pelaamassa kauppojen hedelmäpelejä.
”Ongelma ei räjähtänyt heti käsiin. Elin 1990-luvulla kiireistä perhe-elämää, ja minulla oli neljä lasta. Nykyään rahapelaaminen kriisiytyy usein nopeammin, koska se onnistuu kännykällä ja tietokoneella. Minun piti mennä kauppaan tai huoltoasemalle pelaamaan hedelmäpelejä.”
Uudelle vuosituhannelle tultaessa pelaaminen hallitsi enemmän ja enemmän Vidgrenin ajatuksia. Vuonna 2005 Jouko tajusi, että hänellä on rahapeliongelma. Hän yritti lopettaa useita kertoja pelaamista, mutta se ei onnistunut yksin.
”Nykyinen puolisoni sanoi marraskuisena iltana vuonna 2010 kuuluisat sanat: Nyt Jouko erotaan tai haet apua. Ne olivat hyvät sanat peliriippuvuudesta kärsivälle ihmiselle, sillä kumppani ei hylännyt minua. Siitä lähti toipuminen liikkeelle.”
Vidgren pelasi itselleen yli kuusinumeroisen summan velkaa. Rahapelikoukusta irti päässyt mies auttaa nykyään muita ongelmapelaajia.
”Jos esimerkiksi puoliso sulkeutuu pitkäksi aikaa vessaan, se voi olla merkki rahapeliongelmasta.”
Lopetettuaan pelaamisen Vidgren hakeutui heti Peliklinikalle avoterapiaan. Hän ymmärsi, että rahapeliriippuvuuden taustalla oli ikävien tunteiden käsittelyn ongelma.
Jouko Vidgren syntyi vuonna 1961 Vieremällä. Vanhemmat pitivät Pohjois-Savossa 20 lehmän maitotilaa.
”Olen ajanut traktoria siitä lähtien, kun painoni riitti 10-vuotiaana polkemaan kytkimen alas. Lähdin maailmalle armeijan jälkeen, ja isoveli jäi hoitamaan kotitilaa. Eläkkeelle jäätyään hän myi tilan pois.”
Vidgrenin pikkuveli kuoli 10 kuukauden ikäisen vauvana, kun Jouko oli 5-vuotias.
”Toivoin veljen kuolemaa, koska hän tuli minun ja äidin väliin. Ajattelin pikkupojan aivoissa, että minä olin ehkä aiheuttanut veljen kuoleman. Surua ei siihen aikaan käsitelty, eikä veljen kuolinsyytä koskaan selvitetty.”
Hän näki jo pienestä pitäen, kun isoveljet pelasivat Vieremällä naapurin poikien kanssa pokeria ja sököä pikkurahasta.
Monen muun ikäluokkansa suomalaisen miehen tapaan Jouko Vidgren ei osannut käsitellä ahdistavia tunteita, vaan haki niihin helpotusta rahapeleistä.

Joukon yksi ongelma oli siinä, että hän halusi miellyttää liikaa muita ihmisiä.
”Minulla on ollut aina huono itsetunto. Pääsin pelaamisella omaan kuplaan ja sain dopamiinin kautta voimakkaan hyvän olon tunteen.”
Vidgrenin mukaan rahapelaaja ei elä koskaan tässä hetkessä, vaan hän suunnittelee jo seuraavaa pelihetkeä.
”Tätä voi verrata alkoholiriippuvuuteen. Eräs raitistunut alkoholisti kertoi, että aikaisemmin hän mietti heti herättyään, että Alko aukeaa kello 10. Siitä ajatuksesta tuli jo pieni humala.”
Rahapeliongelma poikkeaa monesta muusta riippuvuudesta, koska ihmisestä ei näe ulospäin, että pelaako joku liikaa.
Jouko Vidgren kysyy välikevennyksenä, mikä on yleisin paikka, missä rahapelaaja saa pelata rauhassa?
”Vastaus on vessa. Jos esimerkiksi puoliso sulkeutuu pitkäksi aikaa vessaan, se voi olla merkki rahapeliongelmasta.”
”Osasyy rahapelaamiseen olikin siinä, että unohdin välillä maaseutujuureni, enkä kunnioittanut niitä riittävästi.”
Kun rahapelaaminen loppuu, on keksittävä muuta mielekkämpää tekemistä. Joukon onni oli siinä, että hän pääsi takaisin Postille töihin Vantaan Korsoon.
”Konsulttiyritykseni meni nurin, kun pelasin kaikki rahani. Postinjakajana sain säännöllistä liikuntaa. Minulla on luultavasti ADHD, mutta meditointi auttaa fyysiseen levottomuuteen. Nautin myös älyttömästi musiikin kuuntelusta.”
Vidgren hankki älypuhelimen vasta 2021, kun hän perusti rakennusalan yrityksen.
”Suosittelen väliaikaisesti tavallista puhelinta kaikille rahapeliriippuvaisille. Näin et pääse jatkuvasti selaamaan nettiä.”
Pelaaminen vei Vidgrenin isoon velkakierteeseen. Hän oli vuoteen 2016 asti ulosotossa ja vuoteen 2021 saakka velkajärjestelyssä.
”Peliriippuvaisen kannattaa antaa toipumisen alkuvaiheessa muutamaksi kuukaudeksi pankkitili jonkun läheisen hoidettavaksi. Sieltä hänelle luovutetaan vain käyttörahaa.”
Vidgren ihmettelee ristiriitaa, miksi väkevien alkoholijuomien ja tupakkatuotteiden mainostaminen on kiellettyä, mutta rahapelejä saa markkinoida. Hän toivoo myös, että pikaluottoja eli kansankielellä pikavippejä rajoitettaisiin nykyistä tiukemmin.
”Minun mielestäni pankit voisivat reagoida herkemmin, jos asiakkaat kierrättävät paljon rahaa kasinoiden kautta. Pankki voisi lähettää esimerkiksi yhden sähköpostin aiheesta, mikä saattaisi herättää ongelmapelaajan.”

Lopetettuaan rahapelaamiseen Jouko määritteli, mitkä asiat elämässä ovat oikeasti tärkeitä.
”Aikaisemmin sanoin, että minulle on tärkeää koti, uskonto ja isänmaa, mikä ei pidä paikkaansa. Rupesin miettimään parisuhdetta, lapsia, lapsenlapsia ja omaa terveyttä.”
Jouko Vidgren on perehtynyt viime vuosina buddhalaiseen filosofiaan.
”Buddhalaisen filosofian mukaan ihmisen pitää oppia rakastamaan itseään ennen kuin hän voi olla ystävällinen muille. Minä rupesin harjoittelemaan sitä.”
Yleensä rahapelikoukusta irti pääseminen edellyttää ammattiapua ja vertaistukea, Vidgren painottaa.
”Lääke rahapeliongelmaan on ihmisen itsensä terapeuttinen kehittäminen. Oikea elämän sisältö ei tule rahallisista asioista. Et voi ostaa terveyttä, ihmissuhteita ja luontoa.”
”Buddhalaisen filosofian mukaan ihmisen pitää oppia rakastamaan itseään ennen kuin hän voi olla ystävällinen muille. Minä rupesin harjoittelemaan sitä.”
Jouko Vidgren toimi Pelirajat’on vertaisohjaajana kymmenen vuoden ajan pääkaupunkiseudulla. Lisäksi hän kouluttautui kokemusasiantuntijaksi jopa kahteen kertaan.
Elokuusta 2023 lähtien Vidgren on työskennellyt tukihenkilötoiminnassa Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen Espoon ja Kauniaisten päihde- ja mielenterveyspalvelujen kanssa. Hän on tukenut tänä aikana 70 ongelmapelaajaa.
Vidgrenin mukaan alkoholistille pitää tarjota apua silloin, kun hän on krapulassa ja peliriippuvaiselle, silloin kun hän on hävinnyt rahaa.
Rahapeliriippuvuutta sairastavan riski tehdä itsemurha on peräti 15-kertainen muuhun väestöön verrattuna. Vidgren ottaa esimerkiksi yhden henkilön, joka tuli kuvainnollisesti suoraan junanraiteilta itsemurhayrityksen jälkeen hänen asiakkaakseen.
”Me tapasimme ehkä kymmenen kertaa, ja hän muuttui täysin. Viime keväänä hän pääsi opiskelemaan yliopistoon.”
Jouko Vidgren haluaa luoda toivoa ihmisille. Rahapeliongelmasta voi selvitä, kun siihen hakee apua.
”Olen saanut kulkea useiden kymmenien ihmisten rinnalla ja nähdä miten he saavat elämästä kiinni. Sellaisia kokemuksia ei saa rahalla mistään”, hän herkistyy.
Vidgren on perustanut myös uuden Wisusti-palvelun. Kyseessä on ensimmäinen suomalainen yritys, joka tarjoaa vertaistukea ja kokemustietoa rahapeliongelmaan.
”Rahapeliongelmasta kärsivä ihminen saa ehkä ensimmäisen ajan hyvinvointialueelta kuukauden tai kahden kuukauden päästä yhteydenotosta. Me tarjoamme vertaistukea tällä välillä ja saatamme ihmiset ammattiavun piiriin”, Jouko Vidgren kertoo.
Veikkauksen monopoliasema suomalaisessa rahapelimarkkinassa häviää heinäkuusta 2027 lähtien. Erilaiset verkossa pelattavat kasino- ja raha-automaattipelit ja totopelit aukeavat kilpaileville yrityksille. Sama koskee vedonlyöntiä.
”Uskallan väittää, että rahapeliuudistus ei vaikuta millään tavalla ongelmapelaajiin. He eivät tule pelaamaan lisenssinalaisia kasinoita, joissa rajoitetaan pelaamista.”
Hän sairastui vuonna 2022 melanoomaan eli vakavaan ihosyöpään, joka uusi seuraavana vuonna. Vatsassa oli etäpesäkkeitä, mutta ne hävisivät immunoterapialla vajaassa vuodessa.
”Nyt olen ollut terve mies puolitoista vuotta, ja helmikuun tarkastuksessa kaikki oli kunnossa. Uskon, että rahapeliriippuvuuden selättäminen antoi minulle kykyä kohdata seuraavan kriisin eli syövän. Se vaikutti ehkä toipumiseen.”
65-vuotias Vidgren aikoo viettää eläkepäiviään maaseudun rauhassa.
Hän on hankkinut Etelä-Savosta Haukivuorelta kahden hehtaarin järvenrantatontin yhdessä kahden muun henkilön kanssa. Tontilla on 150 neliön keskeneräinen hirsirakennus.
”Jään toukokuussa eläkkeelle ja siitä alkaa hirsirakennuksen valmiiksi tekeminen. Haluan pääkaupunkiseudun hälinästä luonnon rauhaan.”
”Osasyy rahapelaamiseen olikin siinä, että unohdin välillä maaseutujuureni, enkä kunnioittanut niitä riittävästi”, Jouko Vidgren kiteyttää.