

Moni haikailee hyvää, modernia rintamamiestaloa, jossa on hyödynnetty sotien jälkeisten tyyppitalojen hyviksi koetut perinneratkaisut. Turhaan, sillä sellainen jo on.
Suomen Kulttuurirahasto halusi reilut kymmenen vuotta sitten elvyttää kestävää ja laadukasta rakentamista ja kutsui arkkitehteja suunnittelemaan ilmastoa säästäviä pientaloja. Projekti poiki viisi K3-taloa, joiden luonnokset ovat kaikkien vapaasti käytettävissä ja sovellettavissa.
Syntyi ratkaisuja, joista erityisesti yksi on niin leimallisesti rintamamiestalojen henkinen, että voidaan puhua modernista rintamamiestalosta. Arkkitehtipariskunta Asko Takalan ja Kirsti Sivénin suunnittelema Arkkityyppi kolmessa eri koossa on harjakattoinen, 1,5-kerroksinen ja sen huoneet kiertävät hormia.
Lisäksi puutalo ”hengittää”.
Asko Takala toteaa, että hengittävyyden ymmärtämisessä täytyy olla tarkkana.
”Talon täytyy olla ilmatiivis mutta ei höyryntiivis.”
Toisin sanoen vesihöyryn pitää voida läpäistä talon rakenteita ilman kosteusvauriota.
”Rakenteeseen kuitenkin aina jossain oloissa pääsee kosteutta, joten sen pitää päästä sieltä myös haihtumaan ja kuivumaan luonnollisesti tiivistymättä rakenteen sisään”, lisää Kirsti Sivén.
”Hengittävän talon pitää olla ilmatiivis mutta ei höyryntiivis.”
Tällaisen uuden, hengittävän rakenteen pariskunta teki remontissa myös 1950-luvun alussa valmistuneeseen rintamamiestaloonsa Somerolla. Siinä kylmä vintti eristettiin ja rakennettiin lämpimäksi tilaksi.
Aikaisemmin huopakaton aluslaudoitus oli näkyvissä. Remontissa kattopalkkien alapintaan asennettiin ensin tuulensuojaksi kuitulevy. Siitä sisäänpäin katsoen ensin eristeeksi valittiin ekovilla ja sen alle huokoinen kuitulevy. Lopuksi tulivat kiinnitysrimat sisäkaton mäntyvanerille.
Perinteisen rintamamiestalon henkeen laajennettavuus ja muunneltavuus olivat pariskunnan suunnittelun lähtökohtia myös modernissa rintamamiestalossa.
”Talon elinkaari on ihmistä pidempi. Lapsia tulee ja menee. Uusi porukka uusine tarpeineen muuttaa sisään. Tästä se sai myös Arkkityyppi-nimensä”, Takala kertoo.
Pariskunta piti tärkeänä, että Arkkityypissä on painovoimainen eikä koneellinen ilmanvaihto tai ilmastointi.
”Halusimme mahdollisimman vikasietoisen ja autonomisen rakennuksen”, Takala toteaa.
Hän heittää ilmoille kysymyksen, miten mahtaa käydä useille modernien talojen tulisijoille, jos sähköt katkeavat ja lämpö hiipuu. Jos tulisija on silloin suunniteltu toimimaan koneellisen imurin kanssa, hätävaraksi siitä ei välttämättä ole.

Pariskunta ei tiedä, onko yhtään Arkkityyppi-taloa tehty. Ehkä ei, mikä tuntuu hämmästyttävältä. Onhan tarjolla ilmaiseksi ammattilaisten tekemät modernin rintamiestalon luonnokset, jotka ovat läpäisseet asiantuntijoiden kriittisen seulan.
Sivén kertoo, että muutama yhteydenotto tuli vuosia sitten. Kiinnostus katosi, kun selvisi, että rakennusluvan vaativista piirustuksista olisi pitänyt jotain maksaakin.
Syy löytyy suureksi osaksi rakennusvalvonnan sääntelyn kiristymisestä. Tarvitaan paljon dokumentteja ja liitteitä ennen rakentamisen aloittamista. Lisäksi talotekniikkaa sekä mukavuuksia on nykyään paljon.
1950-luvulla valoa toi ehkä sähkö, eikä U-arvoista kukaan puhunut mitään.
”Vapaasti saatavat Arkkityypin piirustukset ovat luonnoksia, mutta niissä ei ole päätetty esimerkiksi rakennetyyppejä. Tarvitaan rakennesuunnittelijan työpanosta”, Takala toteaa.
Pariskunnan arvion mukaan kustannus tontille sovittamisesta ja rakennuslupaan tarvittavista piirustuksista ja muista lupa-asiakirjoista ilman varsinaisia työpiirustuksia on vähintään nelinumeroinen, mikä saa monen rakentajan perääntymään.
”Hinta-arvio suunnittelusta on ensimmäinen konkreettinen ja kohtalaisen kokoinen summa, jonka rakentaja näkee”, Takala selittää.
Hän muistuttaa, että myös valmiiseen talopakettiin päätyvät maksavat todellisuudessa suunnittelijoiden työpanoksesta. Summa on vain sisällä kokonaishinnassa.
Juuri taitavalla suunnittelulla voidaan saada rakentamiseen todellista säästöä. Kustannuksiin kun voi enää vaikuttaa vain vähän sen jälkeen, kun lupaa haetaan – saatikka kun materiaalia alkaa tulla tontille.