

Vuonna 2025 erityisesti yksinhuoltajaperheillä on ollut avun ja tuen tarvetta. Heitä hakeutui tammi-kesäkuussa 2025 Suomen evankelis-luterilaisen kirkon diakonian asiakkaiksi vajaa kolmannes enemmän kuin vuoden 2023 vastaavalla ajanjaksolla. Kahden vanhemman perheet yleistyivät asiakkaissa prosentin verran.
Ihmiset hakevat kirkon diakoniatyöstä tällä hetkellä apua asumisen kustannuksiin, kuten vuokraan ja takuuvuokraan, koska asumistukeen on tehty leikkauksia. Lisäksi pyydetään apua omistusasuntojen vastikerästien maksamiseen.
Myös ruokailijoiden määrä on kasvanut kirkon järjestämissä ruokailuissa. Yhä useammalle ruokailu mahdollistaa myös lämpimän aterian silloin, jos perheessä ei ole mahdollisuutta sitä itse valmistaa esimerkiksi vähävaraisuuden vuoksi.
Kurikan seurakunnan johtava diakoniatyöntekijä Johanna Piuhola vahvistaa, että monissa perheissä on huolta, riittävätkö rahat jokapäiväiseen leipään.
”Meille on tullut uusia asiakkaita, jotka ovat pärjänneet aiemmin taloudellisesti hyvin, mutta sitten esimerkiksi toisen vanhemman työttömyys on pyöräyttänyt kaiken ympäri.”

Monelle lapsiperheen vanhemmalle yhteydenotto diakoniatyöntekijään on Piuholan mukaan viimeinen keino, kun esimerkiksi sosiaalietuudet eivät riitä elämiseen. Yhtenä ongelmana on, että toimeentulotuessa velkoja ei katsota menoiksi.
”Kun menee Kelan asiakkaaksi, on monesti vain paperinpala. Täällä kohdataan ihminen ihmisenä. En usko, että meiltä on lähtenyt ketään, joka ei olisi saanut jonkinlaista apua.”

”Kun menee Kelan asiakkaaksi, on monesti vain paperinpala. Täällä kohdataan ihminen ihmisenä.”
Turun ja Suomen arkkipiispan Tapio Luoman mukaan kirkon diakoniatyön resurssit eivät yksinään riitä kasvavaan lapsiperheiden avun tarpeeseen. Hän viittaa sosiaali- ja terveysministeriön arvioon, jonka mukaan tällä vaalikaudella tehdyt ja tulevat leikkaukset ajavat 31 000 lasta köyhyyteen. Tällöin Suomessa eläisi köyhässä perheessä yli 150 000 lasta.
Arkkipiispan mielestä köyhien auttamista ei tule jättää kirkon, järjestöjen tai muiden hyväntekeväisyystahojen varaan.
”On ensisijaisesti yhteiskunnan tehtävä pitää huolta huonompiosaisista. Diakonia on äärimmäinen keino. Diakoniatyössä annettu taloudellinen apu on kriisi- ja kertaluontoista, eikä sillä voi korvata sosiaaliturvaa”, Luoma painottaa.
Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessori Heikki Hiilamon mukaan kirkon diakoniatyön avustukset ovat valtakunnallisessa mittakaavassa pieniä.
”Summa on esimerkiksi vain muutama prosenttiyksikkö koko valtion toimeentulotuen määrästä”, Hiilamo suhteuttaa.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon diakoniatyössä lapsiperheiden auttaminen on hyvin monimuotoista: se voi olla henkistä, hengellistä, taloudellista tai aineellista.
Tällä hetkellä ”kasapäin villasukkia” odottaa Kurikan seurakunnassa paketeissa valmiina lämmittämään. Vapaaehtoisten neulomia villasukkia jaetaan ennen joulua lapsille ja aikuisille.
Joulun alla Kurikan seurakunnassa jaetaan vähävaraisille myös ruokakasseja.
Kurikan seurakunta on myös maksanut lasten harrastuskuluja perheille, jotka ovat taloudellisessa ahdingossa. Lapset ovat päässeet esimerkiksi ratsastus- tai cheerleader-tunneille. Piuholan mukaan tämä on ollut poikkeuksellinen diakoniatyön muoto.
”Kurikan kaupungin testamenttirahasto on mahdollistanut sen, että olemme voineet tukea lapsen harrastuskuluja 300 eurolla vuodessa. Olemme iloisia siitä, että kaupunki tekee näin tiivistä yhteistyötä seurakunnan kanssa vähävaraisten lasten hyväksi.”
Valitettavasti harrastustuen rahoitus on nyt loppumassa.
”Moni vanhempi ei ole toivonut itselleen mitään mutta on halunnut, että lapsi saisi harrastaa”, Piuhola harmittelee.

Juttua korjattu 17.12.2025 klo 17:56: Vaihdettu viimeisen kuvan kuvatekstiin oikea sukunimi. Kyseessä on Annu Muukari, ei Puukari.