Onko sisu menettänyt tehonsa? Suomi tavoittelee Euroopan kärkisijoja velkaantumisessa, työttömyydessä ja jopa ylipainossa

Kalevalan päivä ja Sisun nimipäivä antavat syyn kysyä itseltämme: onko vielä suomalaista kulttuuria? Vai onko yhtenäiskulttuurin pirstaloituminen hävittänyt yhteisen ajatuksen suomalaisuudesta?

Suomalaisuuteen on ollut tapana liittää sisu, joka tarkoittaa periksiantamattomuutta ja tahtoa viedä asiansa loppuun asti. Vitsissä suomalainen menee ovesta työntämällä, kun siinä lukee ”vedä”.

Osoituksena sisusta viitataan usein talvisodan torjuntavoittoon, raskaiden sotakorvausten maksamiseen ja vielä Lasse Virénin kultamitaleihin Münchenissä – 10 000 metrillä maailmanennätysajalla, vaikka hän kaatui kesken juoksun.

Maailma on kuitenkin muuttunut 80 vuodessa. Onko suomalainen sisu menettänyt tehonsa, kun Suomi tavoittelee Euroopan kärkisijoja velkaantumisessa, työttömyydessä, matalassa syntyvyydessä ja jopa ylipainossa?

Vielä jokin aika sitten minusta näytti siltä, että me suomalaiset olemme alkaneet antaa periksi ja ajatella: ”Hyvinvointi jatkuu ja lisääntyy, miksi rehkiä turhaan.” On luotettu niin puolustuksessa kuin taloudessa, että joku toinen hoitaa velvoitteet puolestamme.

Tämän vuoden alku on viimeistään osoittanut, että vanha maailma on kadonnut. Kukaan ei tee asioita puolestamme.

Aiemmin todellisuus näytti erilaiselta katsojasta riippuen, mutta viime aikoina tilannekuva on yhtenäistynyt: pudonneet hanskat on nostettava ylös ja tartuttava työhön.

Pehmeän pinnan alta raaputtamalla on tullut esiin kovaa sisua. Talviolympialaisten yllätysmitalit ovat osoitus halusta nähdä vaivaa tavoitteen eteen.

Maaseudun Tulevaisuus haastatteli Suomen Saksan suurlähettilästä Kai Saueria (MT 16.2.), joka totesi: ”Suomi-kuvaan (Saksassa) liitettiin ennen vahvasti tasa-arvo, toimiva hyvinvointivaltio ja hyvä koulutusjärjestelmä. Pehmeiden arvojen rinnalle tai jopa tilalle on noussut turvallisuus, varustautuminen ja terävä reagointi Venäjän hybridivaikuttamiseen.”

Joku saattaa kysyä, onko Suomesta tullut aiempaa kovempi yhteiskunta, jossa ei ole tilaa apua tarvitseville? Huolestuneempi kannattaisi olla yhteiskunnasta, jossa matala tuottavuus ja velkaantuminen jatkuvat. Se tie johtaa hyvinvointivaltion murenemiseen. Kun jokainen kynnelle kykenevä tekee osansa, riittää yhteisestä leivästä useammille.

Kainuun piirilääkäri Elias Lönnroth etsi suomalaisuuden juuria Vienan Karjalan laulumailta. Tavoite saada koottua runot suomalaisten muinaisuudesta ajoi häntä eteenpäin. Näin syntynyt Kalevala innosti suomalaisia rakentamaan yhteistä tulevaisuutta, jossa Sampo jauhaa vaurautta. Elias Lönnroth oli myös yksi tuottoisimpia virsirunoilijoita:

”On Herra maamme siunannut ja leivän meille suonut. Hän sanallaan on valaissut ja Hengen voimaa tuonut. Hän halki aikain johtaen ja vaaroissamme varjellen vapaaksi maan on tehnyt.” (Virsi 578).