Meidän on annettava Venäjälle viesti, että tänne ei kannata tulla

Itsenäisyyspäivänä toistuvat tutut rituaalit, kuten paraatit, jumalanpalvelukset, veteraanien muistaminen ja illalla juhla Presidentinlinnassa. Tänä vuonna ilmassa on erityistä vakavuutta.

Osallistuin pari viikkoa sitten kutsuntoihin. Auditorion penkeissä istui tarkkaavaisia nuoria, miehiä ja naisia – Hämeessä pilotoitiin vapaaehtoisten naisten osallistumista valintatilaisuuteen kutsuntojen yhteydessä.

Yritin samastua nuorten mielessä pyöriviin kysymyksiinsä, kuten mitä tulevaisuus tuo tullessaan, kelpaanko palvelukseen ja mikä on palveluspaikkani.

Isommat kysymykset koskevat nykyistä epävarmuuden aikaa. Yli tuhat päivää jatkunut Venäjän hyökkäyssota Ukrainaa vastaan osoittaa, että Suomen on huolehdittava omasta puolustuksestaan. Samalla on annettava selkeä viesti, ettei tänne kannata hyökätä.

Kutsuntoihin saapuneille kerrottiin, että heidät tullaan kouluttamaan eri tehtäviin puolustamaan tätä maata.

Syvin toive on, ettei Suomen puolustuskykyä koskaan tarvitse testata tositilanteessa. Juuri siksi on valmistauduttava uskottavaan puolustukseen, että syntyy riittävä pelote olla hyökkäämättä Suomea vastaan.

Nyt Suomi on yksi Euroopan parhaiten varustautuneita maita. Lisäksi tukenamme ovat Nato-liittolaiset. Emme ole yksin.

Nuoret ovat aiempaa laajemmin tietoisia valintojensa eettisestä perustasta. Tärkeä kysymys on, kannattaako maata puolustaa? Veteraanisukupolvi tiivisti puolustettavat asiat kolmeen kohtaan: koti, uskonto ja isänmaa. Nyt ne saattavat tuntua kaukaisilta.

Kyse on tarkemmin ajatellen edelleen ajankohtaisista asioista. Koti merkitsee meille läheisiä ihmisiä ja tuttua elämänpiiriä, uskonto kunkin vakaumusta. Isänmaa taas tarkoittaa demokratiaa, oikeusjärjestelmää, ihmisoikeuksia ja vapauksia.

Ukrainan tilanne on peilinä sille, kuinka julma hyökkääjä uhkaa ottaa kaiken tämän pois. Siksi Suomi on puolustamisen arvoinen. Ja jokaista tarvitaan sen puolustamiseen.

Katsoin auditoriossa istuvia nuoria. Heidän ikäisensä miehet lähtivät 85 vuotta sitten talvisotaan torjumaan puna-armeijan hyökkäystä. Varustus oli silloin heikko. Luja puolustustahto korvasi puutteita, ja Suomi säilytti vapautensa.

Asevelvollisten koulutuksessa pohditaan, onko oikein käyttää asetta toista ihmistä vastaan. Elämä on pyhää. Joskus on kuitenkin valittava se vaihtoehto, joka torjuu suuremman pahan.

Vihollisen hyökätessä on oikein puolustautua, koska muuten koko maa ja meille rakkaat ihmiset altistuvat tuholle. Siksi esivallan käskystä on oikein käyttää asetta heikompien puolustamiseksi ja rauhan palauttamiseksi. Samalla vastustajaa on kohdeltava kansainvälisten sodan lakien mukaan.

Poikkeusaikoina tarvitaan poikkeuksellisen paljon toivoa ja yhtenäisyyttä. Uskolla on tärkeä merkitys henkisessä kriisinkestävyydessä. Jumala pitää huolta, kävi miten tahansa.