”Suomen mitatuin mies” puhumassa terveysteknologiasta suuryrityksen kansainväliselle johtoryhmälle Helsingissä vuonna 2015. Kuva: Pekko Vehviläisen kotialbumi
”Suomen mitatuin mies” juoksee nyt rynnäkkökiväärin kanssa metsissä
Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen harjoituksissa Pekko Vehviläinen on oppinut, että 72 tunnissa sotilaan taistelukyky romahtaa.TilaajalleRiihimäki
”Ukrainan sodan suomalaiset veteraanit ovat luennoissaan korostaneet fyysisen toimintakyvyn merkitystä”, Pekko Vehviläinen kertoo. Kuva: Kimmo HaimiRiihimäkeläinen Pekko Vehviläinen kiinnostui maanpuolustuksesta jo teini-iässä ja tuntee kotikaupunkiinsa liittyvän sotahistorian aina Krimin sodasta lähtien. Osittain kiinnostus syntyi suvun evakkotaustasta, osin samanhenkisestä kaveripiiristä.
Ylioppilaskirjoitusten jälkeen hän hakeutui ilmavoimiin Kuoreveden Halliin ja sai apumekaanikon koulutuksen. Opiskellessaan Tampereella mittaus- ja informaatioteknologiaa hän oli mukana opiskelijoiden reserviläistoiminnassa.
1990-luvun puolivälissä hän sai stipendin Yhdysvaltain Virginia Tech -yliopistoon ja pyrki siellä mukaan reserviupseeriohjelmaan (ROTC).
”Ne vähän hämmentyivät, selvittivät asiaa ja päätös oli, että koulutus on tarkoitettu vain Yhdysvaltain kansalaisille. En tiedä, olisiko nyt Nato-aikana toisin”, Vehviläinen kertoo.
Työelämän kiireet ja jujutsu veivät kolmekymppisen tekniikan tohtorin mennessään, ja aktiivinen maanpuolustusharrastus jäi pariksi vuosikymmeneksi.
Aina siihen asti, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.
”Maaliskuussa 2022 oli Riihimäen reserviläisten kevätkokous, jossa tupa pullisteli väkeä. Meitä liittyi samana päivänä yhdistykseen noin 30 uutta jäsentä.”
Nykyään vääpeli Vehviläisen sodanaikainen sijoitus on Hämeen maakuntajoukoissa. Sen enempää hän ei voi asiasta kertoa.
Vuosikymmen sitten Pekko Vehviläinen tuli tunnetuksi mainesanalla ”Suomen mitatuin mies”. Näin hän itsensä brändäsi, ja siinä roolissa häntä haastateltiin lehtiin ja televisioon.
Hänen tuolloinen yrityksensä tarjosi digitaalisen terveysteknologian palveluja, mutta Vehviläinen pettyi suomalaisen järjestelmän konservatiivisuuteen.
”Täällä ei näemmä piitata, vaikka jostakin aiheesta olisi kymmenien vuosien kiistatonta tutkimusnäyttöä. Työssä jaksamiseen liittyvät asiat ovat edelleen kalvotason sanahelinää.”
”Elintapojen muutoksella on huomattavan suuri vaikutus sairauspoissaoloihin, henkiseen ja fyysiseen terveyteen sekä tuottavuuteen. Silti systeemi toimii jälkijättöisesti eli niin, että hoidetaan sairauksia kun ne ilmaantuvat, ja yleensä vielä lääkkeillä.”
Suomen sairaimmat työntekijät ovat prosessivalvontatehtävissä, joissa yhdistyy kaksi riskitekijää eli istumatyö ja kolmivuorotyö.
Terveimmät taas ovat Puolustusvoimien kantahenkilökuntaa, jossa työhön kuuluu olennaisena osana liikuntaa.
”Jos esimerkiksi minun pitäisi hyökätä vihollista vastaan vähintään 15 kiloa painavassa taisteluvarustuksessa, siinä ei kahden ja puolen tonnin Cooper-tulos riitä. Pitää jaksaa juosta, punnertaa ja vetää leukoja.”
”Mitä heikompi on yksilön toimintakyky, sitä haavoittuvampi on yksikön toimintakyky.”
Taisteluvarustuksessa eteneminen vaatii kovaa kuntoa. Kuva: Kimmo HaimiHyvä uutinen on se, että peruskuntoa on melko helppo parantaa hyvään tasoon.
Vehviläinen miettii syksyä 1939, jolloin Suomen miehet komennettiin ylimääräisiin harjoituksiin. Nykyään parin kuukauden maastoharjoitukset riittäisivät kohottamaan reserviläisten kuntoa ja muita valmiuksia.
Tällä hetkellä Vehviläinen työskentelee Helsingin yliopistossa tekoälyasiantuntijana, ja hiljattain hän perusti yrityksen, joka konsultoi pk-yrityksiä ja julkishallintoa tekoälystä.
Tekoälyn asiantuntemukselle on kysyntää myös hänen maanpuolustusharrastuksessaan, mutta siitä hän ei voi kovin tarkasti kertoa.
Hän muistuttaa, että vaikka esimerkiksi drooneissa käytetään apuna tekoälyä, tekoäly ei muuta sodankäynnin luonnetta kokonaan. Edelleen pääroolissa ovat jalkavoimat, ja Ukrainan sota on todistanut, että korsuja tarvitaan yhä.
”Informaatiovaikuttamiselta suojautuminen vaatii meiltäkin uusia kykyjä.”
”Sodassa vaikeinta on nopean ja tarkan tilannekuvan muodostaminen, kun joukolle annetaan jokin tehtävä. Ja mitä ylemmäs komentoketjussa mennään, sen vaikeampaa tilannekuvan muodostamisesta tulee. Tässä voi datasta ja tekoälystä olla hyötyä.”
Toinen iso kysymys on propaganda. Mihinkään ei voi enää luottaa, ei kuvaan eikä ääneen. Esimerkiksi sotilasjohtajan ääni voidaan kaapata ja syöttää viestiliikenneverkkoon.
”Informaatiovaikuttamiselta suojautuminen vaatii meiltäkin uusia kykyjä.”
Sensei Vellas (vas.) ja sensei Vehviläinen ohjaavat jujutsua Hokutoryun valtakunnallisella syysleirillä Riihimäellä marraskuussa 2024. Kuva: Juha ThurénKäytännön taisteluharjoituksissa Vehviläinen on ollut esimerkiksi Viron erikoisjoukkojen kanssa. Mustan vyön jujutsuka on harjoitellut myös sotilasjujutsua, joka on videonäytteen perusteella hurjaa touhua.
Siinä etsitään vastustajan heikot kohdat suojavarusteiden alta ja isketään.
Maanpuolustuskoulutusyhdistyksessä Vehviläinen on huollon ja kunnossapidon kouluttaja, liikunnan kouluttaja ja ampumakouluttaja. Kouluttajan hommissa hän viihtyy erityisen hyvin.
Vääpeli Vehviläinen ammunnanjohtajakoulutuksessa huhtikuussa 2025, aseena uusi reserviläiskivääri Sako ARG S 40 kaliiperissa 5.56x45 mm. Kuva: Pekko Vehviläisen kotialbumiKun vastuuta on kertynyt lisää, harrastus nielee myös paljon aikaa. Pelkästään kertausharjoituspäiviä hänelle kertyy tänä vuonna lähemmäs 30. Osa on viikonloppuisin, osa taas käskettyjä kertausharjoituksia, joihin voi osallistua työaikana.
Maastoharjoituksissa Vehviläinen on oppinut, miten tärkeää sodassa on joukkojen rotaatio. 48 tunnin valvomisen jälkeen ihminen alkaa nähdä harhoja. Vaikka saisi nestettä ja ravintoa, 72 tunnin jälkeen taistelukyky romahtaa.
Ampumasimulaatioissa on käynyt selväksi, että hengissä selviytyminen on lähinnä tuurista kiinni. Laukaus tulee niin äkkiä ja arvaamattomasta suunnasta, ettei sitä ehdi edes tajuta.
Itse hankittu taisteluvarustus maksaa paljon ja painaa rutosti. Tässä tehdään lähtöä Kanta-Hämeen maakuntakomppanian harjoituksiin. Kuva: Pekko VehviläinenOsa suomalaista on sitä mieltä, että meitä pelotellaan sodan uhalla, koska maanpuolustuksesta puhutaan nykyään niin paljon. Mikä on aktiivireserviläisen näkemys asiasta?
”Jos perustetaan palokuntia, pelotellaanko silloin tulipaloilla?”
Sen Vehviläinen ymmärtää hyvin, että kansaa mietityttää puolustusmenojen kasvu. Sotaan varustautuminen on kallista touhua myös suurvalloille saati pienille kansoille. Huipputeknologiaa on kaluston kokonaismäärästä ehkä vain prosentti tai kaksi.
”Oma perustaisteluvarustukseni maksaa reilun kymppitonnin, mutta harrastus saakin maksaa.”
Vehviläinen muistuttaa, että Suomessa on nyt kaikkien aikojen vahvimmat puolustusvoimat.
”Lisäksi vapaaehtoinen maanpuolustustyö tarjoaa monille mielekästä tekemistä.”
”Poterot ja korsut ovat nykysodassakin tärkeitä”, Vehviläinen muistuttaa. Kuva: Kimmo HaimiPekko Vehviläinen
Vuonna 1971 syntynyt tekniikan tohtori, väitteli datalouhinnasta Tampereen teknillisessä yliopistossa 2004.
Työskentelee Helsingin yliopistossa tekoälyasiantuntijana, lisäksi konsultoi yrityksiä tekoälystä.
Aiemmin työskennellyt muun muassa Nokialla, yliopistotutkijana sekä terveysteknologiaan erikoistuneena yrittäjänä, ”Suomen mitatuin mies”.
Harrastaa jujutsua (1. danin musta vyö), sotilasjujutsua, ampumista sekä reserviläis- ja maanpuolustustyötä.
Muutti muutama vuosi sitten synnyin- ja koulukaupunkiinsa Riihimäelle ollakseen ikääntyneiden vanhempiensa tukena. Etäparisuhteessa Ruthin kanssa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
