Maaseudulla puhelinkopit olivat yleisiä 1970-luvulta 1990-luvun loppuun. Sitten ne katosivat äkisti maisemasta kännyköiden lyötyä läpi. Kuva: Hanne Manelius
Puhelinkopit levittäytyivät maaseudulle 1970-luvulla – tästä syystä ne katosivat äkisti 20 vuotta myöhemmin
Ensimmäiset Suomessa yleistyneet puhelinkopit olivat niin sanottuja kolikkokoneita, joista pystyi soittamaan rahaa vastaan kolikoita syöttämällä.TilaajalleJoutsa
Reijo Hamina korjasi työurallaan muun muassa puhelinkoppien vioittuneita puhelimia. Kuvassa oleva puhelinkoppi on ruotsalainen Ericsson. Kuva: Hanne ManeliusPuhelinkopit saapuivat suomalaiselle maaseudulle ryminällä. Myöhemmin ne katosivat yhtä äkkiä, kuin olivat ilmestyneetkin.
Mittavan työuran puhelinasentajana, yliasentajana ja teknikkona tehnyt joutsalainen Reijo Hamina seurasi läheltä puhelinkoppien nousua ja tuhoa.
”Yhteen aikaan toimenkuvaani kuului vioittuneiden puhelinten korjaaminen puhelinkopeissa. Yleisin vika vanhoissa koppipuhelimissa syntyi siitä, kun ukkonen oli lyönyt linjaan ja puhelimen jousipakat olivat siitä vioittuneet”, Hamina kertoo.
”Kun sitten nostettiin luuri ylös, ei sieltä kuulunut pihaustakaan, kun jousipakka ei tehnyt kosketusta siihen. Niitä korjattiin viilaamalla ja puhdistamalla”, hän muistelee.
Reijo Haminan työura silloisen Posti- ja puhelinlaitoksen Keski-Suomen puhelinpiirin Joutsan verkkoryhmässä alkoi syksyllä 1968 armeijasta kotiutumisen jälkeen.
”Kaupunkeihin puhelinkopit saapuivat varhain. Ensimmäisiä ilmestyi Etelä-Suomen suuriin asutuskeskuksiin jo heti sotien jälkeen 1940-luvulla, ja Jyväskylässäkin niitä oli jo 1950-luvun alussa”, Hamina taustoittaa.
Kesti vielä pari vuosikymmentä, ennen kuin puhelinkopit yleistyivät pienemmillä paikkakunnilla ja siten maan joka kolkassa.
”Ensimmäiset puhelinkopit tulivat maaseudulle 1960-luvun lopussa. 1970-luvun puolivälissä niitä oli jo jokaisessa Suomen kunnassa.”
”1960-luvun lopulta lähtien ensimmäiset puhelinkopit tulivat maalle. 1970-luvun puolivälissä niitä oli jo jokaisessa Suomen kunnassa.”
Verkosto oli tiheimmillään 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa ennen kännykkäaikaa.
”Kahdeksankymmentäluvun lopulla jokaisessa Suomen kunnassa oli puhelinkoppeja. Joutsassakin oli enimmillään 18 puhelinkoppia. Niitä löytyi yleensä kyläkeskuksistakin”, Hamina kertoo.
Puhelinkopit vakiintuivat selvään tarpeeseen. Ihmisillä ei ollut vielä kännyköitä, mutta puheluita täytyi päästä soittamaan myös tien päältä.
”Ihmiset soittelivat asioistaan, ilmoittivat läheisilleen missä olivat ja niin edelleen. Erityisen suosittuja olivat linja-autoasemien ja rautatieasemien yhteydessä olleet puhelinkopit.”
Reijo Hamina muistelee, miten Joutsan linja-autoaseman puhelinkopille kertyi usein pitkä jono.
”Jyväskylässä vanhalla linja-autoasemalla oli pitkä rivi puhelinkomeroita, joissa oli ihmisiä soittamassa yhtä aikaa.”
”Ruotsalaisia Ericssonin mallisia puhelinkoppeja ryöstettiin 1980-luvulla moneen otteeseen pitkin Suomea. Täällä Joutsassa astikin käytiin.”
Ensimmäiset Suomessa yleistyneet puhelinkopit olivat niin sanottuja kolikkokoneita, joista pystyi soittamaan rahaa vastaan kolikoita syöttämällä.
”Ruotsalaisia Ericssonin mallisia puhelinkoppeja ryöstettiin 1980-luvulla moneen otteeseen pitkin Suomea. Täällä Joutsassa astikin käytiin”, Hamina muistelee.
”Lippaan lukko ammuttiin betonipyssyllä mäsäksi ja rahat vietiin. Tekijöitä ei koskaan saatu kiinni.”
Pappisten puhelinmuseosta löytyy muun muassa puhelinyhteyksien maaseutukeskus 1940-luvulta. Kuva: Hanne Manelius1990-luvulla kopeissa olivat jo yleistyneet korttipuhelimet.
”Kortti työnnettiin puhelimeen ja siihen ladatun hinnan verran sai puhua. Yleisin kortti oli 25 markan arvoinen, mutta oli niitä sataseenkin asti. Kortteja myytiin puhelinmyymälöissä ja R-kioskeilla.”
1990-luvun lopussa puhelinkopit alkoivat harventua nopealla tahdilla kännyköiden lyödessä läpi.
”Puhelinverkkojen digitalisointi oli siihen aikaan myös kovassa vauhdissa, joka sekin joudutti puhelinkoppien katoa. Silloin suuri määrä koppeja katosi muutamassa vuodessa”, Hamina sanoo.
Pappisten puhelinmuseo
Joutsan Pappisten kylässä sijaitseva puhelinmuseo, jossa on esillä puhelimia sekä puhelimiin ja soittamiseen liittyvää teknologiaa menneiltä vuosikymmeniltä.
Esillä on muun muassa vanhoja käsikeskuksia, joiden kautta soitettiin puheluita maaseutukylissä sotien jälkeen.
Museon valikoima kattaa lisäksi suuren määrän seinä- ja pöytäpuhelimia.
Uudemmalta aikakaudelta esittelyssä on autoradiopuhelimia, matkapuhelimia, GSM-pöytäpuhelimia, kommunikaattoreita sekä kännyköitä.
Reijo Hamina jäi eläkkeelle vuonna 2003. Vielä 2000-luvun alussa hän oli suunnittelemassa koko Jyväskylän alueen puhelinverkon digitalisaatiota.
”Kun täytin kymmenen vuotta sitten 70 niin mietin, että jotain projektia tässä vielä voisi kehitellä. Minulla oli varastossa paljon vanhoja puhelimia ja muuta teknologiaa, jotka liittyvät puhelinten käyttöön entisinä aikoina”, Hamina kertoo.
Joutsalaiseen museoon on koottu suuri määrä puhelimia eri aikakausilta. Kuva: Hanne ManeliusEläkeläinen rakensi kesämökkinsä pihalle rakennuksen puusta. Näin sai alkunsa Pappisten puhelinmuseo, joka pitää sisällään valtavan määrän puhelimia ja monenlaista puhelimiin ja soittamiseen liittyvää teknologiaa menneiltä vuosikymmeniltä.
”Enimmäkseen laitteet ovat kotimaisia, mutta myös ruotsalaisia ja saksalaisia löytyy”, Hamina esittelee.
Puhelinmuseossa on esillä myös muun muassa vanhoja puhelinluetteloita.
Pappisten puhelinmuseo on avoinna sunnuntaisin kesä- ja heinäkuussa. Sen lisäksi museo on auki vierailijaryhmille sopimuksen mukaan.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
