
Hirvikoiramme Malla on haukkunut jo kolme aamuyötä putkeen. Viime yönä haimme sen sisälle meteliin kyllästyneinä. Onneksi vieressä ei ole naapureita.
Talon takapuolella kymmenen metrin päässä kuistista on näkynyt hirven sorkanjälkiä ja katkottuja männyntaimia, joten asiansa osaavan jämtlanninpystykorvan loputon haukku ei ihmetytä.
Tänä aamuna vasa ruokaili paikalla vielä aamun valjettuakin eikä ollut tietääkseenkään, vaikka katselimme sitä kuistin ikkunoista.
Emää ei näkynyt nyt missään. Ei ollut äitiä komentamassa vasikkaansa varovaisuuteen.
Tältä näyttää hirvituho omin silmin todistettuna. Samassa paikassa on ruokaillut hirviä samaan vuodenaikaan ennenkin.
Mies on turhaan yrittänyt säästää tuohon kohtaan männyntaimikkoa. Se saa vuosittain kyytiä.
Osaan ottamistani kännykkävideoista tallentui puolison kiroilua, mutta tässä on siisti ja hiljainen versio hirvenvasan rauhallisesta ruokailusta: