
Suomen elokuvateattereiden kaikkien aikojen katsotuimpien kotimaisten filmien kärkikymmenikössä on yksi 2000-luvun elokuva: Aku Louhimiehen uustulkinta Tuntemattomasta sotilaasta.
Kaikki muut yhdeksän on julkaistu ajanjaksolla 1934–84.
Kysyin elokuvatutkimuksen professorilta, vaatisiko uuden koko kansan elokuvan syntyminen sodan kaltaista kriisiä. Vastaus oli epäilevä.
Median käyttö on muuttunut niin yksilölliseksi, että yhtenäistä elokuvamakua tuskin pääse enää syntymään. Kaikki valitsevat katsomansa sisällön omilta laitteiltaan. Ja laitteet toimivat tämän päivän kriisialueillakin.
Kaupunkien sijaan pommien pitäisi siis osua älypuhelimiin ja -televisioihin, jotta me yhtenäisenä kansakuntana valitsisimme katsoa samaa ohjelmaa jäljellä olevasta tarjonnasta. Onneksi näin tuskin käy.
Yhtenäiskulttuurin muistolle voi katsoa kesäuusintoina viimeiseksi jäänyttä koko kansan hahmoa: Uuno Turhapuroa.