Saunarauhan voi pilata yhdellä tungettelevalla kysymyksellä

Muistan joskus nähneeni internetissä kuvan 1950-luvulla mainetta niittäneestä filmitähti Humphrey Bogartista sormi ojossa kohti katsojaa.

Kuvan alla olevassa tekstissä luki seuraavaa: ”Herrasmies ei koskaan paljasta maksamiensa verojen määrää tai sitä, kuinka monen kumppanin kanssa hänellä on ollut sutinaa.”

Kuva ja teksti tulivat mieleeni, kun istuin juhannuksen alla Helsingin Olympialaisia varten rakennetun Uimastadionin yleisessä saunassa. Vieressäni istunut löylyttelijä tuntui olevan loputtoman kiinnostunut muiden työkuvioista ja parisuhdestatuksista.

Mietin pitkään, kehtaisinko kohteliaasti ärähtää ja todeta, että saunaan moiset tiedustelut eivät muuten kuulu. En kehdannut, ja se harmitti jälkeenpäin.

Löylyttelyä seurannutta jälkihikeä kuivaillessani paikansin äänekkäästä löylytoverista kummunneen ärsytyksen juurisyyn.

Huomasin ajattelevani, että nykyisessä digitodellisuudessa toisiin ihmisiin lyödään leimoja sen verran herkällä kädellä, että edes saunassa sellaiselta toivoisi välttyvän. Ja kun ei välty, harmittaa.

Ehkäpä tässä on myös viime aikoina virinneen yleisten saunojen suosion pääasiallinen syy. Voisiko olla niin, että me ihmiset yksiselitteisesti kaipaamme tiloja, joissa saamme olla täysin paljaina ilman titteleitä, määritteitä tai työnimikkeitä.

Saunassa tämä toivomus paljaudesta tietysti toteutuu hyvin kirjaimellisesti, mutta nähdäkseni samaa henkeä on aistittavissa esimerkiksi harrasteporukoiden pihapeleissä ja eräkämpillä.

Miten ihanaa onkaan luopua hetkeksi omasta minuudesta, ja olla vain. Ottaa itselleen esimerkiksi maalivahdin tai vaeltajan rooli, antautua leikille ja unohtaa arkiset murheet.

Parhaimmillaan aivan yhtä vapauttavaa ja riemukasta kuin hissuksiin hiljaisuudessa löylyttely.