Kuinka selvitän kaivoveden laadun ja paljonko se maksaa? Veden kirkkaus ei takaa puhtautta

Oman kaivoveden laatu askarruttaa monia mökkikauden alkaessa, ja hyvä niin.

”Vaikka vesi olisi kirkasta, siinä voi silti olla mikrobeja tai erilaisia aineita, jotka eivät juomaveteen kuulu”, kertoo johtava hydrogeologi Ritva Britschgi.

Mitä siis kannattaa tehdä?

Suomessa on parikymmentä talousvettä tutkivaa, Ruokaviraston hyväksymää vesilaboratoriota. Jo ennen mökille menoa kannattaa katsoa, mikä niistä on sopivan lähellä ja käydä hakemassa sieltä vesinäytteen ottoon tarvittavat näytepullot ja ohjeet.

Parhaimmassa tapauksessa näytteen voi kiikuttaa takaisin mökkiviikonlopun jälkeen, mutta palautus onnistuu usein myös postitse.

Tutkimuksia on siis tarjolla kaksi, tai oikeastaan kolme. Kaikkein vaatimattomin maksaa noin 100 euroa. Siinä selviää jos vedessä on esimerkiksi haitallisia bakteereja. Näin voi olla, jos pintavesiä on päässyt kaivoon tai vaikkapa jokin jyrsijä on livahtanut ja menehtynyt kaivoon.

Britschgi suosittelee kuitenkin mieluummin valitsemaan hieman kattavamman, kolmen vuoden välein tehtävän tutkimuksen, joka maksaa yleensä hieman alle 200 euroa. Siinä arvioidaan ulkonäkö, haju, koliformiset bakteerit, E.coli, enterokokkibakteerit, COD-Mn, pH, mangaani ja rauta.

Rautapitoinen vesi ei ole terveydelle vaarallista mutta värjää ja tuoksuu, joten harva sellaista joisi tai käyttäisi muutenkaan. Mangaanin saattaa havaita ikävästä hajusta tai mausta, ja toisinaan se jättää mustaa sakkaa veteen. Sillä on tutkimusten kukaan yhteyttä esimerkiksi oppimisvaikeuksiin.

Mangaania esiintyy varsin usein siellä missä rautaakin.

Huonokuntoinenkin kaivo kannattaa yleensä kunnostaa, jos se tuottaa hyvin vettä eikä ehdy pitkinäkään kuivakausina. Kaivon kunnostamisen ammattilaiset osaavat arvioida tilanteen. Kuva: Hanna Koikkalainen

Laajempi tutkimus maksaa noin 300 euroa, ja siinä tutkitaan suppeammassa paketissa olevien asioiden lisäksi ammonium, nitriitti, nitraatti, sähkönjohtavuus, kloridi ja kovuus. Tämä olisi hyvä tehdä kuuden vuoden välein.

Typpiyhdisteet ammonium, nitriitti ja nitraatti voivat viitata jätevesien vaikutukseen kaivon veteen, ja lisäksi liika nitraatti aiheuttaa imeväisikäisille hengitysvaikeuksia ja suolisto-oireita.

”Kaivoveden laatu kannattaa tutkia kiinteistön osto- tai myyntitilanteessa, vauvan odotusaikana tai ennen vedenkäsittelylaitteen hankkimista laajalla analyysipaketilla Kaikki muut paitsi fluoridi ja sähkönjohtavuus pitäisi tutkia myös silloin, jos vesi on värillistä taikka pahanmakuista tai -hajuista.”

Samat tutkimukset sopivat sekä pora- että rengaskaivojen vedelle, mutta ajoittain olisi hyvä ottaa porakaivolle myös noin 100 euroa maksava lisätutkimus, jossa tutkitaan aisteille näkymättömät fluoridi, arseeni, uraani ja radon. Nämä saattavat vaikeuttaa munuaisen toimintaa ja lisäävät joka tapauksessa syövän riskiä.

Jos rengaskaivo on ollut pitkään käyttämättä, ensi töikseen on hyvä luoda silmäys kaivon yleiskuntoon, kuten että onko kansiluukku kunnossa ja ettei pintavettä pääse mistään kaivoon. Sitten vettä juoksutetaan hanasta tai pumpataan hiljalleen mahdollisimman kauas kaivosta, jotta vesi vaihtuu – olipa ajatuksena ottaa vesinäyte tai ei.

”Heikkotuottoisia kaivot ei kannata tyhjentää, sillä täyttyminen voi kestää kauan.”

Laboratoriotulokset tulevat aikanaan tuloksineen, täyttääkö vesi laatuvaatimukset. Jos ongelmia on, tulokset kannattaa syöttää kaivoveden analyysitulkkiin ja saada näin lisätietoa ongelman syistä ja parannusehdotuksista.

Useimmiten veden laatu on korjattavissa.

”Joissain tapauksessa esimerkiksi kaivosta käytettävän juomaveden voi käyttää puhdistuslaitteen läpi ja muun sellaisenaan pesuvetenä.”

Britschgi suosittelee ennemmin kaivon kunnostamista kuin uuden rakentamista, jos suinkin mahdollista. Kaivojen kunnostusfirmat osaavat konstit, kuten suodatinhiekkojen vaihdot ja kaivonrenkaiden kunnostukset.

”Kunnostus yleensä kannattaa, jos vettä tulee hyvin.”