

Suomalaisiin monivuotisiin taimiin merkitään yleensä kasvuvyöhyke, joka kertoo, millä alueella kasvi Suomessa menestyy. Kasvuvyöhykkeet on määritetty pääosin Dendrologian seuran toimesta, Ilmatieteen laitos on päivittänyt vyöhykkeitä viimeksi vuonna 1986.
Suomen ilmasto muuttuu nyt vauhdilla. Eri alueilla kertyviin lämpösummiin on tullut viime vuosikymmeninä merkittäviä lisäyksiä.
Esimerkiksi hedelmäpuiden kasvatukseen ennen parhaiten sopivia Etelä-Suomen alueita vastaavia lämpösummia mitataan nyt satoja kilometrejä pohjoisempana.
Ilmatieteenlaitoksen tutkimusprofessori Juha Aalto tutki MT:n pyynnöstä lämpösummien keskimääräistä muutosta vuodesta 2000 vuoteen 2019 kasvuvyöhykkeiden näkökulmasta.
Laskelmissa muutosta tarkkaillaan termisen kasvukauden osalta. Termisellä kasvukaudella tarkoitetaan päiviä, joiden vuorokauden keskilämpötila on pysyvästi viiden asteen yläpuolella.
Tehoisaan lämpösummaan lasketaan kasvukauden aikana vuorokauden keskilämpötilan viiden asteen ylittävä osa.
”Tarvittaisiin uusia suotuisampia vyöhykkeitä, mutta niitä ei ole määritelty.”
Kun seurataan termistä kasvukautta, eli päiviä, joiden vuorokauden keskilämpötila on +5 asteen yläpuolella, huomataan seuraavia eroja.
Forssan seudulla Etelä-Suomessa summa on noussut 1 310 vuorokausiasteesta (°C vrk) 1 450 vuorokausiasteeseen eli lisääntynyt 140 °C vrk.
Lieksan seudulla lämpösumma nousi 1 200 vuorokausiasteesta 1 260 °C vrk ja muutos noin 60 °C vrk.
Porin ja Rauman seudulla Länsi-Suomessa muutos on 1 390 vuorokausiasteesta 1 510 °C vrk, muutos noin 120 °C vrk.
Meteorologi Reijo Solantien vuonna 1986 käyttämässä määritelmässä Suomen kasvuvyöhykkeet on jaoteltu lämpösumman mukaan 75 °C vrk välein.
Kuten yllä olevista muutoksista nähdään, esimerkiksi Forssan seudulla lämpösumma on kasvanut melkein kaksi kertaa tätä enemmän vuodesta 2000 vuoteen 2019.
Aalto kertoo, että yllä olevien muutoksien vuoksi voitaisiin päätellä, että vyöhykkeitä olisi aika tarkastella uudelleen. Ongelmaksi nousee erityisesti paras 1A eli ”suotuisan suven alue”.
”Solantien kriteereillä 1A-vyöhyke alkaa kasvattaa pinta-alaa, kun vyöhykejakoa ei ole sovitettu lämpimämpään ilmastoon. Eli tarvittaisiin uusia suotuisampia vyöhykkeitä, mutta niitä ei ole määritelty”, Aalto kuvailee.
”Vuoden 1957 ehdotetussa kartassa Suomen vyöhykkeet on piirretty samaan karttaan Ruotsin vyöhykkeiden kanssa, ja Suomen vyöhykkeet 1 ja 2 vastaavat Ruotsin vyöhykettä 4, eli Ruotsista löytyisi vielä monta suotuisampaakin vyöhykettä.”
Tästä kuitenkin seuraisi, että Suomen vyöhykkeet pitäisi numeroida uusiksi, ja edelleen se, että vyöhykkeet itsessään eivät liiku mihinkään, Aalto kertoo.
”Sen sijaan pitäisi vain päivittää listat siitä, mitkä kasvit menestyvät milläkin vyöhykkeillä. Lisäksi Solantien kuvaamat vyöhykkeiden ominaisuudet tulisi päivittää vastaamaan nykyilmastoa.”
Aallon mukaan kasvuvyöhykkeitä olisi hyvä tarkastella uudestaan lähivuosina ja se tulisi tehdä yhteistyössä Ilmatieteen laitoksen ja viljelyasiantuntijoiden kanssa.
”Ilmasto muuttuu järisyttävällä nopeudella ja oma alueemme Fennoskandia vielä kaikista nopeiten.”
Dendrologian seuran varapuheenjohtaja Juha Raisio pitää vyöhykkeiden päivittämistä vaikeana tehtävänä.
”Ilmasto muuttuu järisyttävällä nopeudella ja oma alueemme Fennoskandia vielä kaikista nopeiten.”
Alueen ominaisuuksiin vaikuttavat pohjoisuuden lisäksi itä-länsi-suunta sekä sen maaseutumaisuus tai kaupunkimaisuus.
”Kun kaupungit tiivistyvät, betoni ja asfaltti muuttavat mikroilmastoa. Esimerkiksi Helsingissä kuivuus kasvaa ja tulevaisuudessa on odotettavissa hyvin tukalia aikoja.”
Kasvuvyöhykkeillä kuvataan viljeltävien kasvien menestymistä eri alueilla. Kasvillisuusvyöhykkeet ovat puolestaan luonnon kasvillisuustyyppejä. Myös ne muuttuvat ilmaston lämmetessä.
Opetetaanko aiemmin määriteltyjen kasvillisuustyyppien perusteella esimerkiksi koululaisille nyt vanhentunutta tietoa Suomen luonnosta?
”Suomen luonto on muuttunut”, Raisio vastaa. ”Tuntemamme kasvillisuustyypit löytyvät vähitellen yhä pohjoisempaa.”
Uusia kasvillisuusvyöhykkeitä on Raision mukaan hyvin vaikea määrittää, sillä ilmastonmuutos jatkuu edelleen. Tällä hetkellä Suomen eteläosien tilanne vastaa ehkä jo Skånen pohjoisosien aikaisempaa tilannetta.
”Jos tähän ryhdyttäisiin, vastaisimme aika paljon itse määrittelystä, koska verrokkeja on Suomelle vähän. Helsinkiä vastaavat olosuhteet löytyvät esimerkiksi Ruotsin Gävlestä, 100 kilometriä Uppsalasta pohjoisempana.”
Dendrologian seura julkaisee Suomen puu- ja pensaskasviota, johon kootaan havaintoja erilaisten puiden ja pensaiden menestymisestä eri puolilla Suomea.
Raision mukaan havaintoja saadaan erityisen hyvin rhodo-, ruusu-, pähkinä- ja hedelmäpuuharrastajilta.
”Tämä kasvio toimii erilaisten kasvien menestymisen määrittelyssä oikein hyvin.”
Myös kotimaiset taimistot hyödyntävät Suomen puu- ja pensaskasviota määritellessään taimien suositusvyöhykkeitä. Kasviosta on tulossa piakkoin uusi painos, sillä edellinen myytiin loppuun.
Raisio toivoo, että suomalaiset kasviharrastajat suosisivat kotimaista ja olisivat varovaisia taimihankinnoissaan.
”Taimia tuodaan ja tilataan paljon Keski-Euroopasta. Niiden mukana Suomeen voi tulla myös kasvitauteja ja tuholaisia. Lisäksi useat kauppiaat näkevät Suomen marginaalisena markkinana ja tänne toimitetut taimet voivat olla siksi heikkolaatuisia.”